Tarkkaavaisuuden suuntaaminen ajatteluun

Tarkkaavaisuuden valokeila voi suuntautua yhtäältä "ulospäin" ihmistä ympäröivien asioiden havainnointiin ja toisaalta "sisäänpäin" eli mielessä tapahtuvaan ajatteluun – päätösten ja valintojen tekoon sekä suunnitteluun. Tarkkaavaisuuden suuntaaminen ajatustyöhön toimii samantapaisesti kuin ympäristön havainnointikin. Tarkkaavaisuuden avulla pidetään ajatukset työn sisällöissä ja vähennetään mieleen pulpahtelevien epäolennaisten ajatusten tai havaintojen vaikutusta – esimerkiksi monenlaiset halujen ja tarpeiden toimintayllykkeet.

Ajatteluun suuntautunut tietoinen tarkkaavaisuus sisältää usein henkistä ponnistelua (mental effort). Voidaan ajatella, että se on tarpeen, jotta emme välittömästi reagoisi käsillä olevaan tilanteeseen vaan koettaisimme aikaisemman kokemuksen varassa ymmärtää harkita, mistä tilanteessa on kysymys ja mitä meidän on parasta tehdä.

Kognitiivisen psykologian mukaan ihmisen aktiivisen, tavoitehakuisen ajattelun työtilana on työmuisti (working memory). Työmuistia havainnollistaa mielikuva työpöydästä, jolle kootaan aktiivista ajattelua varten yhtäältä tehtävässä tarvittavia havaintoja ympäristöstä ja toisaalta tehtävässä tarvittavia asioita pitkäkestoisesta muistista. Työmuistissa voimme tietoisesti yhdistää tilanteesta tehtyjä uusia havaintoja aikaisemmin oppimaamme tietoon. Aikaisempi kokemus ja aikaisemmin opitut tiedot ja taidot auttavat ymmärtämään ja tulkitsemaan uusia havaintoja oikealla tavalla.

Ihmisen kognitiivisen tiedonkäsittelyn yksi normaali rajoitus on se, että työmuistissa ajatustyön kohteena voi olla vain kaksi tai kolme asiaa kerrallaan. Kokemus onneksi auttaa jossain määrin kiertämään tätä rajoitetta: asiakokonaisuudet voivat nimittäin laajentua kokemuksen ja tiedon jäsentymisen myötä. Tästä huolimatta vaativia suunnitelmia tai päätöksiä voidaan käsitellä työmuistissa käytännössä vain yksi kerrallaan. Tiedämme oman kokemuksemme pohjalta, että kahta vaativaa ratkaisua, valintaa tai päätöstä ei voida tehdä aivan yhtä aikaa.

Vaikka inhimillisessä tiedonkäsittelyssä on selkeitä rajoituksia, on toisaalta hyvä muistaa ajattelun vilkasliikkeinen joustavuus. Vireän ja valppaan ihmisen tarkkaavaisuus on hyvin joustavaa: se voi hetkessä kohdentua ajatukseen valtamerten koon suhteesta mannerten kokoon ja siirtyä siitä mielikuvaan tämän rivin lopussa olevan pisteen koon suhteesta tekstin kirjainten kokoon.

Työmuistin häiriöherkkyyskin on ihmisen tiedonkäsittelyn normaali rajoitus. Aktiivista ajattelua varten työmuistiin haetut asiat katoavat mielestä varsin nopeasti, jos tarkkaavaisuuden kohteeksi tulee jotain muuta asiaa, esimerkiksi jokin keskeytys. Tätä havainnollistaa kaikille tuttu esimerkki juuri kuullun puhelinnumeron tai vaikkapa ovikoodin muistamisesta. Numerosarja häipyy mielestä nopeasti, jos joutuu yllättäen tekemään välissä jotain muuta tai jos jokin ympäristössä ilmenevä odottamaton muutos aiheuttaa orientaatioreaktion ja huomion kääntymisen toisaalle.