Kokeneen ja aloittelijan tarkkaavaisuus

Työtehtävien osaamisen hermostollisena perustana on aivoihin koulutuksen ja työkokemuksen myötä tallentuneet tieto- ja käsiteverkot sekä toimintamallit. Niitä säilyttävät muistijäljet paikantuvat laaja-alaisesti aivoihin samoihin hermosolujen haarakkeiden muodostamiin hermoverkkoihin, joita on käytetty tietojen ja taitojen oppimisvaiheessa.

Työssä tarvittavat tiedot ja käsitteet ovat tallentuneena tietomuistiin (semanttinen muisti). Ammattikäsitteitä ja ammatin asiatietoja sisältävät tietorakenteet jäsentävät työtehtäviä ja ohjaavat kunkin työvaiheen keskeisten asioiden havainnointia. Käsitteelliseen tietoon kuuluu myös niin sanottu ammattislangi eli ammattilaisten kanssakäymisessä vakiintuneet ilmaisut, joiden merkitystä ammatin saloihin vihkiytymätön voi vain arvailla. Kokeneella ammattilaisella on käytettävissään laajempia ja jäsentyneempiä käsite- ja tietoverkkoja kuin aloittelijalla.

Työnteon taidot puolestaan koostuvat osataidoista, jotka ammattialan opiskelun ja työkokemuksen myötä harjaantuvat yhtenäisiksi, työtilanteiden mukaisiksi toimintaketjuiksi. Muistitutkimuksen käsitteillä ilmaisten nämä toimintamallit ovat tallentuneina taitomuistiin (proseduraalinen muisti). Toimintamalleihin kuuluu sekä motorisia liiketaitoja että ajattelun ja havainnoinnin toimintamalleja.

Kokemuksen ja harjaantumisen myötä kehittyneet tiedot ja taidot auttavat kokenutta ammattilaista myös uusien työhön liittyvien asioiden sisäistämisessä ja soveltamisessa. Oppiminen, ammattitaidon päivittäminen, on tutkitusti helpompaa silloin, kun uuden asian pystyy liittämään laajoihin ja hyvin omaksuttuihin taustatietoihin.

Myös työssä tarvittavan ajattelun toimintamallit muuttuvat pitkän harjaantumisen avulla automaattisiksi, jolloin valintojen ja päätösten teko alkavat toteutua moniaskelisina tekojen sarjoina. Jokaista päätöksenteon askelta ei tällöin enää ajatella yksi kerrallaan, vaan tiedonkeruu, vertailu ja valinnat seuraavat toisiaan totutun kaavan mukaisesti.

Kokeneella ammattilaisella on ammattiuraansa vasta aloittelevaa enemmän toimintamalleja ja tietoja poikkeavien tilanteiden varalta. Niiden avulla hän valitsee kriittisessä tilanteessa tarkkaavaisuuden valokeilaan tehokkaammin keskeisiä asioita ja kykenee paremmin tekemään päätöksiä. Taskulamppuesimerkkiin palataksemme: kokenut ammattilainen kykenee paremmin arvioimaan taskulampun paristojen kestoa ja optimoimaan eri työvaiheissa tarvittavan kirkkaan valon määrää. Näiden tekijöiden kautta kokeneen työntekijän työskentely muodostuu aloittelijaa tehokkaammaksi.

Ammattiuransa alkuvaiheissa olevan työntekijän työskentely on kokeneen työskentelyä hitaampaa, ja nopeuden lisääminen usein lisää aloittelijan virheitä.

Aloittelija joutuu tietoisesti ohjaamaan työnsä perustehtäviäkin, esimerkiksi sitä, että tarkkaavaisuus suuntautuu olennaisiin asioihin ja että osasuoritukset toteutuvat oikeassa järjestyksessä. Tätä voidaan havainnollistaa esimerkillä auton kuljettamisen oppimisesta.

Aloitteleva kuljettaja joutuu suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan siinä määrin liikenteen havainnointiin ja hallintalaitteiden käsittelyyn, että hänen tarkkaavaisuutensa riittää vain satunnaiseen sananvaihtoon kyydissä istuvan kanssa. Kokeneella autonkuljettajalla taas on käytettävissään niin automatisoituneita havaintomalleja ja hallintalaitteiden käsittelytaitoja, että hän pystyy tutuissa tavanomaisissa liikennetilanteissa jakamaan huomiotaan myös keskusteluun vieressä istuvan matkustajan kanssa. Yllättävissä ja poikkeavissa liikennetilanteissa tilannetietoinen kuljettaja priorisoi automaattisesti ja nopeasti ajamisen turvallisuutta – yllättäen edessä jarruttava auto keskeyttää meneillään olevan keskustelun heti.

Pitkän kokemuksen mahdollisena varjopuolena on toiminnan kaavamaisuus. Henkilöstä saattaa tuntua siltä, että hän osaa ja tietää tehtävästä jo kaiken. Tällöin vahvasti automatisoituneiksi kehittyneet toimintamallit voivat tuottaa pinnallisia "tämä on taas tätä" -tulkintoja tilanteista, vaikka todellisuudessa tarvittaisiin toiminnan hienosäätöä.

Myös kokeneen työntekijän on syytä pysyä valppaana ja muistaa kohdentaa tarkkaavaisuuttaan mahdollisiin tilanteen epätyypillisyydestä kertoviin piirteisiin. Valpas tarkkaavaisuus on tärkeää, sillä inhimillisten virheiden tavallinen syy on rutiineiksi vakiintuneiden toimintamallien sopimattomuus syystä tai toisesta tavanomaisesta poikkeavaksi muuttuneessa työtilanteessa.