Työn imu tukee tarkkaavaisuutta
Työmotivaatiota voidaan tarkastella sekä pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta että lyhemmän aikajänteen tahtotilana ja tarmona. Tyypillisiä pitkän tähtäimen motivaattoreita työnteolle ovat tärkeinä pidetyt päämäärät, kuten vakaa toimeentulo, ammatissa menestyminen, halu auttaa muita omalla osaamisella, hyvä palkkataso työn vaatimuksiin nähden, asema työyhteisössä ja itsensä toteuttamisen tarve.
Lyhemmän jänteen työmotivaatioon liittyy usein eräänlaisia kannattavuuslaskelmia: voimme tehdä kesken työpäivää enemmän tai vähemmän tietoisesti arvioita siitä, miten kannattavaa on jatkaa alkaneen tehtävän parissa verrattuna siihen, että aloittaisi jonkin toisen tehtävän. Kysymys on osaltaan siitä, miten hyvin toiminnanohjauksen avulla tarkentuneet tavoitteet jaksavat pitää yllä tehtäväsuuntautunutta tiedonkäsittelyä.
On ilmeistä, että pitkälle samanlaisia työsuorituksia ja yhtäläistä työtehtäviin keskittymistä voi toteutua monenlaisten motivaatioiden perustalta. Työnteon sitkeyden ja työsuoritusten vakauden kannalta on kuitenkin eduksi, jos mukana on niin sanottuja sisäisiä motivaatiotekijöitä. Tällaisia ovat aito kiinnostus työtehtävien sisältöä kohtaan, tyytyväisyyden tunteet hyvin tehdystä työstä sekä innostus ja ilo työn tekemistä kohtaan.
Pitkäkestoinen keskittyminen työtehtävään tuntuu kuormittavan vähemmän silloin, kun tekeminen tuntuu mielekkäältä. Tällöin myös vaihtoehtoisten tekemisten houkuttavuus vähenee, eikä käsillä oleva tehtävä tunnu väsyttävän yhdentekevältä. Radioesimerkkiä mukaillen: jaksamme motivoituneina kuunnella työtehtävän vaatimaa radiokanavaa, eikä meillä ole mielessämme halua kanavan vaihtoon. Voimakas työhön uppoutumisen tila voi suunnata tarkkaavaisuuden valokeilan työtehtäviin niin voimakkaasti, ettemme lainkaan huomaa ympäristön häiriötekijöitä, väsymystä tai nälän tunnetta.
Vastaavasti osa työtehtävän kesken ilmaantuvista kuormittavuuden ja väsymyksen tuntemuksista voi selittyä työtehtävän kiinnostavuuden hiipumisella. Into jonkin työtehtävän tekemiseen vähenee, kun panostus siihen ei enää tunnu kannattavalta ja jonkin toisen tekemisen vetovoima alkaa tuntua vahvemmalta. Mielenkiinnon vähentyessä voi mikä tahansa tavallinen työtehtävä alkaa tuntua väsyttävältä ja rasittavalta.
Joskus työtehtävät voivat olla yksitoikkoisia tai liian helppoja työntekijän osaamisvalmiuksiin nähden, jolloin niiden kiinnostavuuskin vähenee. Myös kokemus, ettei pysty vaikuttamaan työhönsä, heikentää työmotivaatiota. Tarkkaavaisuuden tehokkuuden aaltoilu on ensimmäisiä oireita, joita motivaation heikentyminen voi aiheuttaa. Kun työ alkaa tuntua yhdentekevältä, sen onnistumisesta kertovan palautteen tarkkailu ja hyödyntäminen voi jäädä niukaksi. Suoritusten laatu heikkenee ja inhimillisen virheen riski kasvaa. Yksitoikkoisen työn ja vaikuttamismahdollisuuksien puutteen on havaittu myös lisäävän terveyssyistä johtuvia sairauspoissaoloja.
Työmotivaation myönteisten puolien hyödyistä puhuttaessa käytetään käsitteitä työn imu ja työn ilo. Työn imu on pitkäkestoinen positiivinen työhön liittyvä tunne- ja motivaatiotila, jota kuvaavat innostus, tarmokkuus, omistautuminen ja työhön uppoutuminen. Työn imuun liittyvät tarmokkuus ja omistautumien, eräänlainen sisäinen motivaatio, toimivat automaattisesti tarkkaavaisuutta tehostavana prosessina. Mukaansa imeviin työtehtäviin voi aika ajoin liittyä syvä keskittyminen, eräänlainen uppoutuminen, josta käytetään nimitystä flow-tila.
Työn imua tuottavat erityisesti työn voimavarat, joilla tarkoitetaan sellaisia työympäristöön, työtehtävään tai työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyviä piirteitä, jotka auttavat saavuttamaan työn tavoitteita ja selviytymään työn vaatimuksista. Tällaisia voimavaroja ovat esimerkiksi selkeä tehtävänkuva, koetut vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, saatavilla oleva tuki ja oman työn kokeminen tarpeelliseksi ja arvostetuksi. Nämä voimavarat – ja niiden tuottama työn imu – ovat siis tärkeitä ainakin kahdella tavalla: Ne luovat myönteisiä asenteita työtä kohtaan ja edistävät työn sujumista. Lisäksi ne tukevat työssä jaksamista puskuroidessaan liiallista työkuormitusta.
Työhön liittyvä innostus ja ilo ovat vahvasti yhteydessä työyhteisön yhteisiin kokemuksiin. Henkilöstön työn imu ja työpaikan tuottavuus kulkevat käsi kädessä, ja työn imua voidaan pitää yhtenä työhyvinvoinnin mittarina. Työn imusta iloitseva työntekijä on mitä todennäköisimmin myös työhönsä sopivan tehokkaasti keskittyvä työntekijä: häntä voidaan kuvata muun muassa tarmokkaaksi, sinnikkääksi ja työlleen omistautuneeksi.
Lakinaisen unohdus ja kuormitustilanne
37-VUOTIAS LAKINAINEN oli isossa useamman kansainvälisen yrityksen välillä käytävässä neuvottelussa, jossa osa osallistujista oli fyysisesti paikan päällä, osa oli mukana videoyhteyksien avulla. Keskustelu oli aktiivista ja runsasta. Nainen kirjoitti esimiehelleen muistion, mutta unohti merkitä ylös erään asiakokonaisuuden. Seurauksena oli osin virheellisiin tietoihin pohjautuva investointipäätös.
Nainen oli koko edeltävän viikon ajan tehnyt paljon ylitöitä toisessa aikataulultaan myöhässä olevassa projektissa, ja työpäivät olivat venyneet 12-tuntisiksi. Kova työkuormitus ja stressin katkomat yöunet heikensivät tarkkaavaisuutta tilanteessa, jossa tarkkaavaisuutta kuormitti paitsi muistion kirjoittaminen myös itse kokoukseen osallistuminen.
Hyvin organisoitu kokous tukee osallistujien tarkkaavaisuutta ja lyhentää ajankäyttöä. Tietokoneiden ja videojärjestelmien toimivuus on helppo tarkistaa ennen kokouksen alkua. Jo kokouksen esityslistaan voidaan kirjoittaa tarkennuksia ja ehdotuksia päätettävistä asioista ja osallistujia pyydetään harkitsemaan kantaansa etukäteen. Monissa tapauksissa kokouksen sihteeri voidaan päättää etukäteen esimerkiksi vuorottelun periaatteella. Jos on tehtävä tärkeitä päätöksiä, voidaan kokouksen katsoa jatkuvan kunnes osallistujat ovat arvioineet kokouksesta tehdyn muistion.
Voimakkaasti mukaansa imevät hanketehtävät voivat olla kaksiteräinen miekka. Hankkeiden määräaikaisuus voi lisätä suorituspaineita, jos hankkeen onnistuminen tulkitaan ehdoksi työn jatkumiselle tai uralla etenemiselle. Joissakin tapauksissa voi hankkeen käytännön toteutuksesta vastaavalle henkilölle kasautua pitkäkestoista kuormitusta myös siksi, että muut hankkeeseen osallistujat eivät panosta kokonaisuuteen.