Riittävä vireys on tärkeää
Uni ja valveillaolo ovat vireystilan ääripäät, mutta vireytemme vaihtelee myös työpäivän mittaan. Suuri osa vuorokauden aikaisesta vireyden vaihtelusta perustuu kehon vuorokausirytmiin (sirkadiaaninen rytmi). Yöllä vireystilamme on matalimmillaan, aamua kohti elimistömme rupeaa vähitellen aktivoitumaan. Useimmat meistä eivät koe olevansa parhaassa vireessä heti heräämisen jälkeen, vaan "koneen käynnistyminen" vie oman aikansa.
Useimmilla ihmisillä vireystila myös laskee tilapäisesti iltapäivällä, jonka jälkeen seuraa taas toinen tehokkaampi vireysjakso. Illalla vireystila alkaa hiljalleen laskea, kunnes se saavuttaa tason, jossa koemme itsemme väsyneeksi ja tunnemme tarvetta mennä nukkumaan. Vaikka edellä kuvatun perusteella voimme kelloon katsomalla jossain määrin arvioida, millaisessa vireystilassa olemme, jää päiväaikaisen vireystilan vaihtelun huomioiminen joskus liian vähäiseksi.
Turvallisuuskriittiset tehtävät ovat hyvä esimerkki tarkasta vireystilan vaihtelun huomioon ottamisesta. Vakavien tapaturmien ja muiden onnettomuuksien tutkinnassa arvioidaan käytännössä aina myös mahdollista madaltuneen vireystilan vaikutusta. Tällöin kiinnitetään huomiota myös tilannetekijöihin: Mihin vuorokauden aikaan onnettomuus sattui? Olivatko edeltäneiden vuorokausien unet riittävät vai onko viitteitä kasautuneesta yöunen puutteesta ja niin edelleen.
Oman vireystilan madaltumiseen viittaavat tuntemukset kannattaa oppia tunnistamaan, koska vireyden madaltuminen vaikuttaa helposti kognitiiviseen toimintakykyymme jo ennen kuin olemme selvästi väsyneitä. Moni huomaa vireytensä laskeneen, kun ajatukset karkailevat, silmät alkavat tuntua rasittuneilta ja tahtovat painua kiinni ja ajatuksenjuoksu tuntuu hidastuvan. Nukahtaminen on lähellä silloin, kun pää alkaa nyökkiä ja raukeus ja painon tunne kehossa lisääntyvät.
Vireyden laskiessa meillä on usein keskittymisvaikeuksia: ajatus lipsahtelee pois työasioista ja tehtävä tuntuu vaativan enemmän ponnistelua kuin virkeänä ollessa. Automaattisiksi harjaantuneiden tehtävien toteutus onnistuu useimmiten kohtuullisen hyvin, mutta vähemmän automatisoituneita kognitiivisia suorituksia alentunut vireys haittaa enemmän. Tiedetään, että vireyden madaltuessa ihmisen kyky hienosäätää tiedonkäsittelyään asioiden tärkeyden mukaisesti heikkenee.
Vireyden lasku voi vaikuttaa myös tunnereaktioihimme: saatamme kokea tyytymättömyyttä, kyllästyneisyyttä ja kireyttä enemmän kuin virkeinä ollessamme. Voimme myös kokea eräänlaista vireyden laskuun liittyvää välinpitämättömyyttä. Esimerkiksi pitkän yksitoikkoisen ajomatkan aikana voimme huomata vireystilamme madaltumiseen liittyviä tuntemuksia. Yleensä vain jatkamme ajamista, emmekä tunnista tieltä suistumisen tai muun onnettomuuden riskiä.
Vireyden hallinta valvomon vuorotyössä
VANERITEHTAAN VALVOMOSSA täytyy seurata useampia muuttuvia tekijöitä samanaikaisesti. Sahauslinjaston toimintaa valvonut 59-vuotias mies ei yövuoron keskivaiheilla huomannut ajoissa linjaston tukkeutumiseen liittyvää syöttökoneiston häiriön merkkivaloa. Koneisto ylikuumeni ja vaurioitui. Korjauksista ja linjaston seisokista seurasi taloudellista vahinkoa yritykselle. Miehen tarkkaavaisuus oli ilmeisesti suuntautunut työn kannalta epäoleelliseen asiaan. Yövuoroon liittynyt vireystilan lasku on voinut heikentää tarkkaavaisuutta.
Yövuorossa työntekijöiden tarkkaavaisuutta ja jaksamista voidaan parantaa vuorojärjestelmän kehittämisellä. Työvuorojärjestelyjä suunniteltaessa tulee huomioida mm. työvuorojen pituus, säännöllisyys, tehtävän kannalta riittävä tauotus ja tarvittaessa mahdollisuus lyhyisiin nokosiin (esim. yöllä tapahtuvassa valvomotyössä). Vuorotyössä työvuorojen kiertosuunta tulisi suunnitella eteenpäin kiertäväksi (aamu-ilta-yö-vapaa) ja hankalia vuoroja ei tulisi olla useampaa peräkkäin. Työvuorojen välissä olisi hyvä olla 12–16 tuntia aikaa palautumiseen. Tarkkaavaisuuden pitkäkestoisen ylläpidon kannalta riittävät tauot ja työtehtävien vaihtelevuus ovat erittäin tärkeitä. Työvuorojen suunnittelussa tulisi lisäksi huomioida yksilölliset tekijät ja työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa vuoroihin. Esimerkiksi ikääntyneet työntekijät saattavat kokea yövuorot ja niistä palautumisen nuorempia haastavampana.
Valvomotyö kannattaa suunnitella niin, että tarkkailtavien asioiden määrä ei ole liian suuri normaalin tiedonkäsittelyn rajoitusten näkökulmasta. Poikkeamatilanteesta aiheutuvan hälytyksen tulisi olla moniportainen: merkkivalon lisäksi käytössä voi olla hälyttävä ja voimakkuuttaan lisäävä äänimerkki. Järjestelmät ja koneet tulisi suunnitella niin, että inhimillinen virhe johtaa pahimmassakin tapauksessa vain koneen sammumiseen, jolloin suuremmilta vahingoilta vältytään.