Ahdistukseen ja masennukseen kannattaa puuttua

Masennus ja ahdistuneisuus ovat tavallisia tunteita, joita kaikilla viriää silloin, kun kohtaamme huolia tai uhkakuvia, menetämme läheisemme tai toimintamahdollisuutemme kapenevat. Voimakkaina ja pitkäkestoisina tiloina masennus ja ahdistuneisuus luokitellaan sairauksiksi, joiden tunnistamisesta ja hoitamisesta on olemassa kansainvälisiin tutkimustuloksiin pohjautuvat Käypä hoito -suositukset sekä asiantuntijoille että potilaille.

Masennus ja ahdistuneisuus voivat vaikuttaa tarkkaavaisuuteen jo normaaleina tunnetiloina. Yhtäältä ne aktivoivat mielialan kanssa yhdensuuntaisia ajatussisältöjä ja mielikuvia – esimerkiksi siten, että masentuneessa tunnetilassa koemme tulevaisuuden ja menneisyyden kovin synkän värisenä ja toimintamahdollisuutemme heikkoina. Tällaiset negatiivisesti värittyneet ajatukset ja mielikuvat ikään kuin työntyvät työmuistin työhuoneeseen ja muuttavat sen valaistusta harmaaksi ja vievät tilaa varsinaisten työtehtävien vaatimalta tiedonkäsittelyltä.

Masennus-sairauden diagnostisiin kriteereihin kuuluu keskittymis- ja huomiokyvyn heikkeneminen ja muita tarkkaavaisuuden tehokkuutta heikentäviä asioita, kuten aloitekyvyn, tarmon ja toimeliaisuuden puute sekä yöunien muutokset. Osaltaan niissä voi ajatella olevan kysymys tavoitteisiin liittyvistä mielikuvista – toiminta voi tuntua yhdentekevältä tai tekemisen tavoitteet niin suurilta, että oma osaaminen ja omat voimavarat eivät millään tunnu riittäviltä. Lisäksi mielialaan liittyvät kehon tuntemukset tai oireet voivat häiritä työtehtäviin keskittymistä – esimerkiksi voimattomuuden tunne masentuneena tai sydämen sykkeen kiihtyminen ahdistuneena.

Tunnetiloilla on eräänlainen etuajo-oikeus ihmisen tarkkaavaisuuden ja toiminnan suuntautumiseen. Kun mieliala on valoisa ja optimistinen, tuntuu löytyvän monenlaisia toimintamahdollisuuksia. Alavireisenä taas olemme taipuvaisia pysäyttämään toimintamme kannattamattomana. Ärtyneinä valmiutemme hyökätä esteitä vastaan on koholla.

Ahdistuneina olemme taipuvaisia tarkkailemaan mahdollisia vaaratekijöitä. Ahdistuneena vireys, valppaus ja toimintavalmius voivat olla koholla normaaliin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan yleensä edistä työntekoa, koska ahdistuneena huomiokenttä voi kaventua ja suuntautua mahdollisten uhkaavien tekijöiden tarkkailuun. Toiminta voi ahdistuneena olla kiirehtivää ja hätiköivää: huolestumiseen ja ahdistuneisuuteen liittyvät ajatussisällöt häiritsevät työmuistissa. Tällaiset haitat ovat yleensä voimakkaampia vaativien tehtävien kuin helppojen tehtävien suorituksissa.

Työssä tarvittavaa tarkkaavaisuutta häiritsevät huolenaiheet voivat liittyä hyvin monenlaisiin työelämän uhkiin ja paineisiin tai muun elämän tilanteisiin ja niiden muutoksiin. Mielessä voi pyöriä työpaikan sisäilmaan liittyviä asioita tai työpaikalla voi olla huolta aiheuttavia stressaavia ristiriitoja. Epävarmuuden vähentäminen tukee osaltaan tehtäväsuuntautuneen tarkkaavaisuuden toimintaa.

Kipu on lähtökohtaisesti normaali ja tarpeellinen asia – on hyödyllistä, että ilmaantuva kipu vetää huomiota puoleensa, jotta voimme muokata toimintaamme suojellaksemme elimistöä vaurioitumiselta. Äkilliseen ulkoisen tekijän aiheuttamaan kipuun liittyy yleensä ensin nopea refleksi (esim. käden vetäminen pois kuumalta levyltä) ja vasta tämän jälkeen eräänlainen tietoinen orientaatioreaktio: Mistä tässä on kysymys?

Kroonistuessaan kiputilat voivat hankaloittaa ja kapeuttaa elämää merkittävästi. Kiputuntemuksen lisäksi siihen liittyvät huolet ja ahdistus voivat häiritä tarkkaavaisuutta, koska tarkkaavaisuuden suuntaaminen työn vaatimaan tiedonkäsittelyyn häiriintyy. Mukaan voi kasautua myös huolista ja kivuista aiheutuvaa yöunen katkeilua ja mielialamuutoksia, jotka osaltaan heikentävät tarkkaavaisuuden tehokkuutta muun muassa lisääntyneen päiväväsymyksen kautta.