Pahasta stressistä hyvään stressiin

Negatiivinen kroonistunut stressi on merkittävä riskitekijä työuupumukselle, ja sen tiedetään voivan pitkäkestoisena vaikuttaa epäedullisesti myös fyysiseen terveyteen. Alati muuttuvassa työelämässä pitäisi muistaa tarkistaa ja arvioida riittävän usein, että työntekijän työtehtävien laadussa ja määrässä tapahtuneet muutokset ovat kohtuullisia myös pitkällä aikavälillä tarkasteltuina. Kansallisena tavoitteena olevaa työurien pidentämistä kannattaa ajatella pikemmin työvuosien – riittävästi tauotettuna – maratonmatkana kuin päivästä toiseen toistuvana tai jopa kiristyvänä lyhyiden sprinttimatkojen kiireen pitona.

Henkisesti kuormittava työtilanne herättää niin sanottujen stressihormonien erityksen lisääntymisen ja sympaattisen hermoston aktivaation. Lyhytkestoisella elimistön stressireaktiolla on havaittu olevan tiedonkäsittelyä ja toimintakykyä parantava vaikutus, mikä näkyy työelämässä parhaimmillaan työtehon hetkittäisenä lisääntymisenä tehtävien vaativuuden mukaisella tavalla. Tyypillisenä esimerkkinä lyhytkestoisen stressin positiivisesta vaikutuksesta voidaan pitää työtehtävän viimeisen aikarajan lähestymisen aiheuttamaa työtehon lisääntymistä. Stressitason nouseminen kohottaa vireyttämme ja tehostaa tarkkaavaisuuden kohdentumista ja keskittymisen ylläpitoa.

Toisaalta on tärkeä muistaa, että ihminen väsyy, jos kuormitustilanne jatkuu ja toistuu niin, että riittävä palautuminen ei onnistu vapaapäivinä tai ­lomilla. Tilanteen jatkuminen voi johtaa aivojen ja muun elimistön krooniseen stressitilaan. Pitkäkestoisen stressin kokeminen on yhteydessä arvioon omien vaikutusmahdollisuuksien ja selviytymiskeinojen riittämättömyydestä.

Kroonistunut stressi heikentää vahvimmin sellaisia suorituksia, joissa tarkkaavaisuutta tarvittaisiin paljon, kuten vaativien uusien tietojen ja taitojen oppimisessa. Häiriön syynä voi olla stressin yhteydessä syntyvien tunteiden ja ajatusten hallinnan vaikutus mieleen painamisessa tarvittavaan tarkkaavaisuuteen. Pitkäkestoiseen stressiin liittyvillä biokemiallisilla muutoksilla voi olla suorempiakin vaikutuksia uusien asioiden oppimisessa keskeisten aivoalueiden toimintaan. Tutkimuksissa on osoitettu, että kroonistunut stressi on yhteydessä jopa muistin toiminnan kannalta keskeisten aivorakenteiden (hippokampukset) kokoon.

Joissakin tapauksissa kroonisesti stressaantunut ihminen voi madaltaa työsuoritustensa tasoa ja hyväksyä riittäväksi aikaisempaa matalamman suoritustason. Työsuorituksiin sitoutuminen ja motivoituminen tuntuvat vähentyneen, mikä voi vaikuttaa keskittymiseen ja jaksamiseen.