Työhönpaluu onnistuu parhaiten tuettuna (paluun tuki)
- Kaikki hyötyvät hyvin hoidetusta ja onnistuneesta työhönpaluusta pitkän sairausloman jälkeen.
- Esimiehellä on keskeinen rooli työhönpaluussa.
- On suositeltavaa, että esimies pitää yhteyttä pitkällä sairauslomalla olevaan työntekijään.
- Oikea-aikainen ja asteittainen työhönpaluu tukee toipumista.
- Työhönpaluuta suositellaan jo ennen kuin työntekijä on täysin oireeton.
- Tieto mahdollisuuksista muokata työtä lyhentää sairauspoissaolon kestoa.
- Osasairauspäiväraha ja tuki työpaikkakuntoutukseen rahoittavat asteittaista työhönpaluuta.
Ihmiset, jotka ovat terveydellisistä syistä poissa töistä, haluavat yleensä palata takaisin töihin. Mitä pidemmäksi poissaolo venyy, sitä epätodennäköisemmin paluu tapahtuu. Siksi työhönpaluuta on syytä tukea. Kun työhönpaluuvaihe hoidetaan hyvin, suuri osa sairauslomalla olleista palaa pysyvästi takaisin töihin.
Organisaatiossa on asennoiduttava myönteisesti työhönpaluun ja työkyvyn tukemiseen, jotta mahdollisia tukimuotoja käytetään ja joustoja toteutetaan. Organisaatiossa tavoiteltavat toimintaperiaatteet on hyvä kirjata työhönpaluun tuki -malliksi, josta ne ovat kaikkien nähtävillä.
Esimies toimii työhönpaluuprosessissa tärkeänä linkkinä palaajan, yrityksen, terveydenhuollon ja työyhteisön välillä. Organisaatiossa vallitseva ja esimiehen ilmentämä asenne on tärkeä: palatakseen työhön toipilaan on pystyttävä kokemaan, että hänen toivotaan palaavan, ja luottamaan siihen, että häntä tuetaan siirtymävaiheessa. Esimies tarvitsee itsekin opastusta paluuprosessin hoitamiseen. Sitä löytyy parhaiten avoimesta ja toimivasta yhteistyöstä ylimmän johdon, henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon välillä.
Hyvän työhönpaluun suunnittelu aloitetaan siinä vaiheessa, kun tiedetään, että kyseessä on pitkä sairausloma. Esimerkiksi tässä vaiheessa jo tieto siitä, että työtä on paluuvaiheessa mahdollista muokata ja joustomahdollisuuksia voidaan käyttää, lyhentää sairausloman kestoa. Työjärjestelyjen hyödyntäminen lisää työhönpaluun onnistumista.
