Epäsuora, pulssijohteinen submaksimaalinen ergometritesti

Mittarin lomake ja ohje

• Lomaketta ei ole saatavilla TOIMIA-tietokannassa.

Alkuperäinen käyttötarkoitus

Epäsuora maksimaalisen hapenkulutuksen mittaaminen ryhmien kuntoarvioita varten.

Kohderyhmä

• Nuoret
• Työikäiset
• Iäkkäät

Tiedonkeruumenetelmät

• Mittaus / testi

Toimintakyvyn ulottuvuudet

• Fyysinen toimintakyky

Mittarin eri osien ICF-koodit

Rasituksen sietotoiminnot [b455]

Mittarin ylläpitotaho

Yritykset päivittävät kaupalliset ohjelmistot.

Käyttöoikeus

• Osittain rajoitettu

Paljon käytetyssä WHO:n kolmiportaisessa epäsuorassa ergometritestissä ei ole tekijänoikeuksia. Sykevasteita nousujohteisessa kuormituksessa mittaavia ja epäsuorasti hapenkulutusta arvioivia testejä on saatavilla myös kaupallisesti lisensioituina.

Maksullisuus

• Tarkista maksullisuus

Käyttökoulutus

• Edellyttää testaajakoulutusta joko perusopinnoissa tai jatko-opiskeluna.

Tarvittavat välineet

• ergometripyörä
• sykemittari
• kaupallisissa tuotteissa maksullinen ohjelmistolisenssi

Aikatarve

30-60 minuuttia

Raja-arvot

Voidaan käyttää joko absoluuttista arvioitua hapenkulutusta (esim. työkuormitusarviot) tai suomalaiselle väestölle annettua iänmukaista viitearvostoa kuntoluokista «Viljanen T, Viitasalo J, Kujala U. Physical activity and aerobic power of healthy adults. World Congress on Sports for all. Book of abstracts. Tampere 1990.»8, «Shvartz E, Reibold RC. Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 75 years: a review. Aviat Space Environ Med 1990;61(1):3–11.»6.

Kaupallisten ohjelmistojen automaattisesti tuottamat vertailuarvot vaihtelevat ohjelmakohtaisesti.

Viitearvot

Ei tietoa TOIMIA-tietokannassa.

Mittari on mukana seuraavissa TOIMIAn suosituksissa

TOIMIAn suositukset, joissa mittari on mukana, löytyvät vasemman palkin kohdasta "Lisätietoa aiheesta”

Mittari on mukana seuraavissa TOIMIAn ulkopuolisissa suosituksissa

Mittarin tausta ja kuvaus

Mittaukset tehdään submaksimaalisina joko sykerajoitteisina (keskeytyskriteerinä iänmukaiseen maksimaaliseen sykintätaajuusarvioon suhteutettu keskeytystaso, esim. 85 %) tai oirerajoitteisina testeinä. Sykevaste suhteutetaan polkemistahosta laskennallisesti arvioituun hapenkulutukseen. Maksimihapenkulutus arvioidaan sykeprofiilista laskennallisesti ennustetun maksimaalisen työtehon perusteella «Åstrand P-O, Rodahl K, Dahl H, Stromme S. Applied work physiology. Kirjassa: Textbook of work physiology. 4. painos Champaign: Human Kinetics; 2003.»7, «Lange Andersen K, Shephard R, Denolin H, Varnauskas E, Masironi R. Fundamentals of exercise testing. WHO, Geneva, Switzerland, 1971.»5.

Käyttötarkoitus: Selviytymistä fyysisiin töihin tai työtehtäviin hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn kannalta erityisesti nuorehkoilla henkilöillä ja normaalikuntoisilla, joilla ei ole sykereaktioihin vaikuttavia lääkityksiä tai sairauksia. Soveltuu hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn seurantaan (esim. kuntoutus) sairauksia potevilla ja lääkitystä käyttävillä, mikäli on tiedossa tarkemmalla testillä saatu tieto vertailutietona. Yksilöllisen toimintakyvyn (maksimikapasiteetti) mittaus, kun arvioidaan työntekijän kuormittuneisuutta eli toimintareservejä «Åstrand P-O, Rodahl K, Dahl H, Stromme S. Applied work physiology. Kirjassa: Textbook of work physiology. 4. painos Champaign: Human Kinetics; 2003.»7, «Ilmarinen J. Job design for the aged with regard to decline in their maximal aerobic capacity: Part I — Guidelines for the practitioner. Int J Ind Ergon. 1992;10:53–63.»1, «Louhevaara V. Työn fyysisen kuormittavuuden arviointi työpaikalla. Työterveyslaitoksen koulutusjulkaisu, fysiologia. Työterveyslaitos, 1987.»2. Voidaan käyttää myös aerobisen kunnon arviointiin, kun suunnitellaan liikunnallista kuntoutusta tai annetaan hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä kohentavia harjoitteluohjeita. Soveltuu työterveyshuollon määräaikasitarkastuksiin, jos huolehditaan testiturvallisuudesta, osataan ohjata tarkempaa testausta vaativat muihin mittauksiin ja käytetään standardoituja menetelmiä «Keskinen K, Keskinen O, Laukkanen R, Mänttäri A. Epäsuorat testit. Kirjassa: Keskinen K, Häkkinen K, Kallinen M, toim. Fyysisen kunnon mittaaminen. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura julkaisu nro 17»3, «Keskinen O, Mänttäri A, Aunola S, Keskinen K. Aerobisen kestävyyden arviointimenetelmät. Kirjassa: Keskinen K, Häkkinen K, Kallinen M, toim. Kuntotestauksen käsikirja. 2. uudistettu painos. Helsinki: »4.

Turvallisuus: Ennen testiä on tehtävä terveydellinen riskinarviointi (kyselytieto). Komplikaatioriski vähäinen, kun riskinarviointi tehdään asianmukaisesti.

Mittarin pätevyys

Mittaa aerobista kuntoa eli arvioi yksilöllistä maksimaalista hapenkulutustasoa. Mittausepätarkkuus lisääntyy ikääntyvillä, ylipainoisilla, mitä tahansa verenkiertoon vaikuttavaa sairautta potevilla tai mitä tahansa verenkiertoon vaikuttavaa lääkitystä käyttävillä.

Mittarin toistettavuus

Tyydyttävä, virhemarginaali maksimaalisen hapenkulututuksen osalta ±15 %, testiin vaikuttavia sairauksia potevilla tai lääkitystä saavilla suurempi.

Mittarin muutosherkkyys

Tieto puuttuu.

Mittarin käyttökelpoisuus

Mittauksen saatavuus on hyvä. Testiturvallisuus on hyvä, jos riskinarvio suoritetaan oikein.

Vaatii testiin soveltuvan testitilan.

Edellyttää suorittajalta ja tulkitsijalta perehtyneisyyttä testaukseen.

Tulosten tulkinta on yleensä helppoa. Tärkeintä on osata laatia tuloksen perusteella terveyttä edistävä kuntoutusohjelma, tehdä oikea päätelmä työn aiheuttamasta kuormittuneisuudesta (mikäli kuormitusarvio) ja osata ohjata  tutkittava tarvittaessa lisätutkimuksiin.

Tutkimusten tiedot

Tieto puuttuu.

Linkit

• Liikuntatieteellinen seura: Kuntotestaus – fyysisen kunnon mittaaminen «https://www.lts.fi/tutkittua-sovellettua/kuntotestaus.html»2

Mittarin tiedot koonnut

Harri Lindholm, erikoislääkäri

Hyväksynyt: TOIMIAn työikäisten toimintakyky -asiantuntijaryhmä «https://thl.fi/aiheet/toimintakyky/toimia-tietokanta/toimia-verkosto/organisaatio#tyoikaisten-toimintakyky»3

Alkuperäinen lähde

Lange Andersen K, Shephard R, Denolin H, Varnauskas E, Masironi R. Fundamentals of exercise testing. WHO, Geneva, Switzerland, 1971.