CORE-OM

Mittarin tuloksen ICF-koodi

Ei tietoa TOIMIA-tietokannassa.

Sisältövaliditeetti

CORE-OM -mittari näyttää mittaavan hyvin subjektiivista hyvinvointia ja sen osa-alueita «Evans C, Connell J, Barkham M ym. Towards a standardised brief outcome measure: psychometric properties and utility of the CORE-OM. Br J Psychiatry 2002;180(1):51–60.»9, «Barkham M, Margison F, Leach C ym. Service profiling and outcomes benchmarking using the CORE-OM: toward practice-based evidence in the psychological therapies. Clinical Outcomes in Routine Evaluation»2, «Cahill J, Barkham M, Stiles WB, Twigg E, Hardy GE, Rees A ym. Convergent validity of the CORE measures with measures of depression for clients in cognitive therapy for depression. J Couns Psychol 2006»6. Subjektiivinen hyvinvointi, oireet ja ongelmat, yleinen toimintakyky sekä riski itselle ja muille ovat valikoituneet CORE-OM -mittarin osa-alueiksi. Mittari mittaa potilaan subjektiivisen hyvinvoinnin osa-alueita «Cahill J, Barkham M, Stiles WB, Twigg E, Hardy GE, Rees A ym. Convergent validity of the CORE measures with measures of depression for clients in cognitive therapy for depression. J Couns Psychol 2006»6.

Kriteerivaliditeetti

Rakennevaliditeetti

Yhteenveto: CORE-OM korreloi hyvin SCL-90-R mittarin kanssa ja jossain määrin monen muun psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueita mittaavan mittarin kanssa ja kattaa useimmat niiden mittaamista osa-alueista.

Toistettavuus saman mittaajan mittaamana

Evansin ym. «Evans C, Connell J, Barkham M ym. Towards a standardised brief outcome measure: psychometric properties and utility of the CORE-OM. Br J Psychiatry 2002;180(1):51–60.»9tutkimuksessa tutkittiin CORE-OM-mittarilla tilanteen pysyvyyttä test-retest -asetelmassa. Mittausten välinen aika oli yksi viikko. Spearmanin ρ-arvot ovat seuraavassa taulukossa «Evans C, Connell J, Barkham M ym. Towards a standardised brief outcome measure: psychometric properties and utility of the CORE-OM. Br J Psychiatry 2002;180(1):51–60.»9:

(*itselle ja muille)

Ruotsalaisessa CORE-OM-mittarin validointitutkimuksessa tilanteen pysyvyyttä tutkittiin terveillä henkilöillä (non-clinical sample). Tutkimuksessa mittausten väli oli 7–18 päivää ja osa-alueille lasketut Spearmanin ρ-arvot, jotka näkyvät seuraavassa taulukossa «Elfström ML, Evans C, Lundgren J ym. Validation of the Swedish version of the Clinical Outcomes in Routine Evaluation Outcome Measure (CORE-OM). Clin Psychol Psychother 2013;20(5):447–455.»8:

(*itselle ja muille)

Elfströmin ym. (2013) tutkimuksessa «Elfström ML, Evans C, Lundgren J ym. Validation of the Swedish version of the Clinical Outcomes in Routine Evaluation Outcome Measure (CORE-OM). Clin Psychol Psychother 2013;20(5):447–455.»8 ilmoitettiin myös CORE-OM-mittarin toistettavuusarvot (test – retest) eri osa-alueiden välillä käyttäen ICC:tä (intra-class correlations):

• subjektiivinen hyvinvointi ICC=0.80
• ongelmat/oireet ICC=0.80
• toimintakyky ICC=0.77
• riski ICC=0.78
• kaikki osa-alueet ICC=0.78

Barkhamin ym. «Barkham M, Mullin T, Leach C ym. Stability of the CORE-OM and the BDI-I prior to therapy: evidence from routine practice. Psychol Psychother 2007;80(Pt 2):269–278.»4 tutkimuksessa arvioitiin tilanteen pysyvyyttä CORE-OM-mittarin avulla. Tässä tutkimuksessa kahden testikerran välinen aika vaihteli tutkittavilla 0–365 päivän välillä, joten tutkimus ei varsinaisesti mittaa CORE-OM-mittarin toistettavuutta. Tutkijat ryhmittelivät tutkittavat sen mukaan, olivatko molemmat testit (testi ja toistotesti) tehty ensimmäisen, toisen, kolmannen jne. kuukauden aikana. Kolmen viimeisen kuukauden aikana (kuukaudet 9–12) vastanneiden tutkittavien tulokset oli yhdistetty. Korrelaatio oli toistomittauksissa 0.88 ensimmäisen kuukauden aikana, jonka jälkeen se väheni.

Norjankielisen CORE-OM-mittarin validointitutkimuksessa test-retest -pysyvyyttä tutkittiin terveillä henkilöillä (non-clinical sample) «Skre I, Friborg O, Elgarøy S ym. The factor structure and psychometric properties of the Clinical Outcomes in Routine Evaluation--Outcome Measure (CORE-OM) in Norwegian clinical and non-clinical sampl»12. Tutkittavat (n=81) täyttivät kyselyn kahteen kertaan 1–2 viikon välein. Tutkittavien saamia pistemääriä tai niiden jakaumia ei kerrota. Terveillä henkilöillä ne todennäköisesti edustavat asteikon alapäätä. Seuraavassa ovat saman osa-alueen Spearmanin rho -arvot (test-retest):

• subjektiivinen hyvinvointi r=0.63
• ongelmat/oireet r=0.69
• toimintakyky r=0.70
• riski r=0.35
• kaikki osa-alueet r=0.76

Yhteenveto: Tutkimukset osoittavat, että CORE-OM-mittarin muut osa-alueet ovat kohtuullisen hyvin toistettavia ja pysyviä, mutta riski-osa-alueella on selvästi heikoin toistettavuus/pysyvyys.

Mittaajien välinen toistettavuus

Kyseessä on itsearviointimittari.

Sisäinen yhdenmukaisuus

Evansin ym. «Evans C, Connell J, Barkham M ym. Towards a standardised brief outcome measure: psychometric properties and utility of the CORE-OM. Br J Psychiatry 2002;180(1):51–60.»9 tutkimuksessa CORE-OM-mittarin sisäinen yhdenmukaisuus terveillä henkilöillä (non-clinical sample) ja psykologin vastaanotolla käyneillä henkilöillä (clinical sample) oli eri osa-alueilla seuraava (Cronbachin α (95 % CI)).

Ruotsinkielisen CORE-OM-mittarin validointitutkimuksessa käsitteellisten neljän osa-alueen yhdenmukaisuuden selvittämiseksi laskettiin Crohnbachin α (95 % CI) kliinisille ja ei-kliinisille ryhmille «Elfström ML, Evans C, Lundgren J ym. Validation of the Swedish version of the Clinical Outcomes in Routine Evaluation Outcome Measure (CORE-OM). Clin Psychol Psychother 2013;20(5):447–455.»8:

Norjankielisen CORE-OM-mittarin validointitutkimuksessa tutkittiin sisäistä yhdenmukaisuutta terveillä (non-clinical sample) ja mielenterveyspalveluja käyttävillä henkilöillä (clinical sample) «Skre I, Friborg O, Elgarøy S ym. The factor structure and psychometric properties of the Clinical Outcomes in Routine Evaluation--Outcome Measure (CORE-OM) in Norwegian clinical and non-clinical sampl»12 (Cronbachin α, 95 % CI):

Barkhamin tutkimuksessa Crohnbachin α oli 0,94 sekä kliiniselle (n=713) että ei-kliiniselle (n=1009) väestölle «Barkham M, Margison F, Leach C ym. Service profiling and outcomes benchmarking using the CORE-OM: toward practice-based evidence in the psychological therapies. Clinical Outcomes in Routine Evaluation»2 ja toisessa tutkimuksessa sisäinen reliabiliteetti (internal realibility) oli 0,70<α<0,97 eli hyvä sisäinen toistettavuus «Barkham M, Gilbert N, Connell J ym. Suitability and utility of the CORE-OM and CORE-A for assessing severity of presenting problems in psychological therapy services based in primary and secondary car»3.

Kriteerivaliditeetti pitkittäisasetelmassa

Tieto puuttuu.

Rakennevaliditeetti pitkittäisasetelmassa

Tieto puuttuu.

Lattia- ja kattoefekti

Tieto puuttuu.

Pienin havaittava muutos

Tieto puuttuu.

Pienin merkittävä muutos

Evansin ym. «Evans C, Connell J, Barkham M ym. Towards a standardised brief outcome measure: psychometric properties and utility of the CORE-OM. Br J Psychiatry 2002;180(1):51–60.»9 tutkimuksessa muutosherkkyyttä tarkasteltiin effect sizen avulla kolmessa erilaisessa ryhmässä: perusterveydenhuollon neuvontaa saaneet, opiskelijat ja psykologin vastaanotolla käyneet. Tässä tutkimuksessa ei asetettu hypoteeseja ennen tutkimuksen alkua siitä, miten paljon ja mihin suuntaan muutosten oletetaan olevan. Kaikissa ryhmissä muutokset olivat selkeitä (tilanne muuttui parempaan suuntaan) ja tutkijoiden mukaan tilastollisesti merkitseviä (effect sizen 95 %:n luottamusväli).

• Perusterveydenhuollon neuvontaa saaneet (kaikki osa-alueet): 0,80–1,03 (95 % CI)
• Opiskelijat (kaikki osa-alueet): 0,71–1,00 (95 % CI)
• Psykologin vastaanotolla käyneet (kaikki osa-alueet): 0,40–0,69 (95 % CI)

Evansin ym. «Evans C, Connell J, Barkham M ym. Towards a standardised brief outcome measure: psychometric properties and utility of the CORE-OM. Br J Psychiatry 2002;180(1):51–60.»9 tutkimuksessa määriteltiin myös luotettavaa ja kliinisesti merkittävää muutosta (reliable and clinically significant change). Kliinisesti merkittävä muutos on sellainen, joka siirtää henkilön pistemäärän kliiniselle populaatiolle tunnusomaisesta arvosta ei-kliiniselle populaatiolle tunnusomaiseen arvoon.  Luotettava muutos oli määritelty olevan 5 %:n tilastollinen arvo (p-arvo pienempi kuin 0,05). Käyttämällä em. määrittelyitä ja lisäksi α:n arvoa 0,94 tutkijat määrittelivät yhteensä 12 erilaista teoreettisesti mahdollista muutosluokkaa. Tärkein luokka on se, jossa muutos on luotettava (reliable improvement) ja kliinisesti merkittävä kehittyminen (clinically significant improvement). Tutkijoiden mukaan CORE-OM oli herkkä havaitsemaan ko. muutokset kolmessa tutkitussa ryhmässä (perusterveydenhuollon neuvontaa saaneet, opiskelijat ja psykologin vastaanotolla käyneet).  

Barkhamin ym. «Barkham M, Stiles WB, Connell J ym. Effects of psychological therapies in randomized trials and practice-based studies. Br J Clin Psychol 2008;47(Pt 4):397–415.»5 tutkimuksessa tarkasteltiin viittä randomisoitua kontrolloitua tutkimusta (RCT) ja neljää kliinistä käytännössä tehtyä tutkimusta. Näissä oli käytetty joko CORE-OM- tai BDI-mittaria. Tutkijat muunsivat laskentakaavoja käyttäen kaikki BDI:n pisteet CORE-OM:n pisteiksi ja päinvastoin. Pisteille laskettiin myös pre- ja post-terapian keskimääräinen muutos sekä effect size käyttäen pre-pisteiden yhdistettyä keskihajontaa. Molemmin päin muunnettujen pisteiden perusteella tutkijat totesivat, että kaikissa yhdeksässä tutkimuksessa tutkittavien tilanne kehittyi huomattavasti terapian aikana. Käytäntötutkimusten CORE-OM-pisteiden keskimääräinen muutospistemäärä oli 2,2 % pienempi kuin RCT-tutkimusten (8,9 vs. 9,1 pistettä). CORE-OM:n effect size -arvot olivat huomattavasti pienempiä (31,6 %) käytäntötutkimuksissa kuin RCT-tutkimuksissa (1,3 vs. 1,9 pistettä).

Edellä mainitussa Barkhamin ym. «Barkham M, Stiles WB, Connell J ym. Effects of psychological therapies in randomized trials and practice-based studies. Br J Clin Psychol 2008;47(Pt 4):397–415.»5 tutkimuksessa määriteltiin myös kyseisten yhdeksän tutkimuksen CORE-OM-pisteiden luotettavaa ja kliinisesti merkittävää kehittymistä (reliable and clinically significant improvement). Kun raja-arvona käytettiin 10 pistettä, niin RCT-tutkimuksissa 58,6 % tutkituista täytti luotettavan ja kliinisesti merkittävän kehittymisen kriteerin. Vastaava luku käytäntötutkimuksissa oli 53,7 %.     

CORE-OM mittaria käytetään artikkeleiden perusteella yleisesti Britanniassa psykoterapiassa muutoksen mittaamiseen. Aikaisempien mittareiden on koettu mittaavan jotain subjektiivisen hyvinvoinnin osa-aluetta ja uusi mittari on kehitetty tavoitteena kokonaisvaltainen ja eri hyvinvoinnin osa-alueet kattava mittaaminen.

Michael Barkham on ollut kirjoittajana useissa CORE-OM mittaria koskevissa artikkeleissa. Vuonna 2001 kirjoitetussa artikkelissa kootaan yhteen CORE-OM mittaria koskevia tietoja 39:stä perus- (n=1455) ja erikoishoitokeskuksesta (n=2710). Niistä kysyttiin käytettyjä mittausmenetelmiä, joista yleisimmiksi raportoitiin BDI I ja II (Beck Depression Inventory), SCL-90-R (Symptom Cheklist -90-R), IIP (Inventory of Interpersonal Problems), the Hospital Anxiety and Depression Scale ja GHQ-30 (the General Health Questionnaire Screening Instrument). CORE-OM mittaria on verrattu näihin mittareihin ja niiden sisältämiin osa-alueisiin sekä tutkittu validiteettia ja reliabiliteettia «Barkham M, Margison F, Leach C ym. Service profiling and outcomes benchmarking using the CORE-OM: toward practice-based evidence in the psychological therapies. Clinical Outcomes in Routine Evaluation»2.

Barkhamin ym. (2005) tutkimuksessa kerättiin tiedot 32:sta perusterveydenhuollon keskuksesta ja 17:sta kliinisiä psykologia ja psykoterapiapalveluita tarjoavasta keskuksesta potilaiden aloitustilanteesta ennen hoitoa tai psykoterapiaa. Keskuksissa käytettiin CORE-OM:ta tai siitä lyhentäen muokattua terapiakäyntien muutoksen arviointiin tarkoitettua CORE-SF/A -mittausta rutiininomaisesti ennen hoidon aloittamista. Potilaita oli 6610 perusterveydenhuollossa ja 2311 erikoispalveluista. Niitä potilaita, joilta puuttui yli kolme vastausta, ei otettu mukaan tutkimukseen. Tällä perusteella tutkimukseen valikoitui 5733 perusterveydenhuollon ja 1918 erikoispalveluiden potilasta. Ongelmien kesto rekisteröitiin neljään kategoriaan: alle 6 kuukautta, 6–12 kk, yli 12 kuukautta tai toistuva/jatkuva «Barkham M, Gilbert N, Connell J ym. Suitability and utility of the CORE-OM and CORE-A for assessing severity of presenting problems in psychological therapy services based in primary and secondary car»3.

Barkahamin ym. (2007) artikkelissa tutkitaan 1684 potilaan CORE-OM ja BDI-I (Beck Depression Inventory) mittareiden arvoja ja niiden pysyvyyttä mitattuna enintään 12 kuukautta ennen terapian alkamista. Tuloksia verrattiin 1623 ilman hoitokontaktia olevan henkilön tuloksiin «Barkham M, Mullin T, Leach C ym. Stability of the CORE-OM and the BDI-I prior to therapy: evidence from routine practice. Psychol Psychother 2007;80(Pt 2):269–278.»4.

Vuoden 2008 artikkelissa koottiin useita psykoterapiaan liittyviä artikkeleita ja etsittiin niistä saadut CORE-OM ja BDI mittareilla mitatut arvot ja muunnettiin ne toisikseen muuntokaavan avulla. Saatuja tuloksia arvioitiin CORE-OM mittarin validiteetin arvioimiseksi «Barkham M, Stiles WB, Connell J ym. Effects of psychological therapies in randomized trials and practice-based studies. Br J Clin Psychol 2008;47(Pt 4):397–415.»5.

Evans ym. «Evans C, Connell J, Barkham M ym. Towards a standardised brief outcome measure: psychometric properties and utility of the CORE-OM. Br J Psychiatry 2002;180(1):51–60.»9 on koonnut tiedot 13 artikkelista, joissa on tutkittu psykoterapiaan hakeutuneita henkilöitä, jotka ovat täyttäneen kyselykaavakkeita ennen terapiaa, sen aikana ja sen jälkeen. Tutkimusten tarkoituksena on ollut arvioida CORE-OM mittarin toimivuutta psykoterapian tai rajatun terapeuttisen hoitointervention tehon mittaamisessa. Vertailussa on käytetty seuraavia mittareita: BDI-I, BDI-II (Beck Depression Inventory Scale), BAI (Beck Anxiety Inventory), BSI (Brief Sympton Inventory), SCL-90-R (Symptom Checklist 90-R), IIP-32 (Inventory of Interpersonal Problems), GHQ-A, GHQ-B, GHQ, GHQ-C, GHQ-D (the General Health Questionnaire Screening Instrument) (Evans ym. 2002). Katsaukseen valitut tutkimukset on tehty Englannissa 23:sta terveydenhoitopalveluita tai terapiaa tarjoavasta keskuksesta. Tutkimuksissa eroteltiin kliiniset (n=890) ja ei-kliiniset (n=1106) tutkittavat. Terapiaa antoivat useiden ammattikuntien edustajat ja terapiamuodot olivat erilaisia.

Cahillin ym. (2006) tutkimukseen osallistui 77 henkilöä, joilla oli diagnosoitu vaikea masennusjakso (major depressive episode) ja terapiajakso oli suunnitteilla. Potilaita pyydettiin täyttämään CORE-OM ennen terapiaa ja terapian kulkua seurattiin täyttämällä 18-kohtainen CORE-SF/ A tai B «Cahill J, Barkham M, Stiles WB, Twigg E, Hardy GE, Rees A ym. Convergent validity of the CORE measures with measures of depression for clients in cognitive therapy for depression. J Couns Psychol 2006»6.

Ruotsalaisessa CORE-OM mittarin validointitutkimuksessa ei-kliiniseen ryhmään kuului 229 yliopisto-opiskelijaa (iät 17–56 vuotta) ja kliiniseen ryhmään 619 henkilöä (iät 16–87 vuotta) perusterveydenhuollon yksiköistä. Kliinisestä aineistosta suljettiin pois ne, joilla oli vakavia mielenterveyden häiriöitä (vähemmän kuin 5 %) «Elfström ML, Evans C, Lundgren J ym. Validation of the Swedish version of the Clinical Outcomes in Routine Evaluation Outcome Measure (CORE-OM). Clin Psychol Psychother 2013;20(5):447–455.»8.

Suomalaisen CORE-OM mittarin validointitutkimuksen kliininen aineisto kerättiin seitsemästä eri toimipisteestä ympäri Suomea. Tutkimuksessa kliininen populaatio tarkoittaa mielenterveyspalveluita käyttäviä henkilöitä, jotka ovat hakeutuneet mielenterveyspalveluiden piiriin tutkimuksen ollessa käynnissä vuosina 2013–2015. Tutkimuslomakkeet ohjeistettiin täytettäväksi ennen ensimmäistä ohjauskertaa «Lehmus K, Törmänen I. CORE-OM- mittarin suomalainen validointitutkimus: kliininen aineisto, Psykologian pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteiden ja psykologian osasto, Itä-Suomen yliopisto 2015. »10.

Norjalaisessa CORE-OM mittarin validointitutkimuksessa kliiniseen väestöön kuului 527 potilasta norjalaisista psykiatrian erikoispalveluista ja ei-kliiniseen väestöön 464 henkilöä, jotka olivat mm. opiskelijoita «Skre I, Friborg O, Elgarøy S ym. The factor structure and psychometric properties of the Clinical Outcomes in Routine Evaluation--Outcome Measure (CORE-OM) in Norwegian clinical and non-clinical sampl»12. Lisäksi tutkimukseen osallistui 81 lääketieteen ja psykologian opiskelijaa, jotka puhuivat sujuvasti norjaa ja englantia ja he täyttivät CORE-OM englannin ja norjan kielellisiä versioita viikon välein ja heidän ryhmässään tutkittiin myös mittarin reliabiliteettia.