Sosiaalisen toimintakyvyn arviointi ja mittaaminen väestötutkimuksessa

Potentiaalinen sosiaalinen toimintakyky muodostuu yksilöön liittyvien tekijöiden (esim. sosiaaliset taidot, temperamentti, motiivit, tavoitteet, arvostukset) ja sosiaalisen verkoston, ympäristön, yhteisön ja yhteiskunnan välisessä dynaamisessa vuorovaikutuksessa niiden tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden puitteissa. Aktuaalinen sosiaalinen toimintakyky ilmenee toimijuutena mm. vuorovaikutuksessa sosiaalisessa verkostossa, rooleista suoriutumisena, sosiaalisena aktiivisuutena ja osallistumisena sekä yhteisyyden ja osallisuuden kokemuksina. 

Sosiaalisen toimintakyvyn teoreettinen kehittäminen on jäänyt niukaksi. Sen vuoksi tämä suositus pohjaa eri tutkimuksissa esille nostettuihin huomioihin ja yleisimmin mitattuihin ulottuvuuksiin. Sosiaalisen toimintakyvyn mittaaminen edellyttää monien ulottuvuuksien ottamista tarkasteluun. Väestötutkimuksissa sosiaalisen toimintakyvyn mittaamisessa voidaan hyödyntää menetelmiä, joiden oletetaan kuvaavan kykyä olla vuorovaikutuksessa, kykyä suoriutua sosiaalisista tilanteista ja kykyä toimia yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä, ja tehdä johtopäätöksiä niiden pohjalta. 

Suosituksessa esitetään eri tutkimusten pohjalta nostetut keskeisimmät ulottuvuudet, jotka tulisi ottaa huomioon sosiaalista toimintakykyä arvioitaessa (taulukko 1). Ulottuvuudet jaetaan karkeasti kahteen osa-alueeseen, joista ensimmäinen on henkilöiden välinen vuorovaikutus ja ihmissuhteet ja toinen sosiaalinen osallistuminen, joka kuvaa ihmistä aktiivisena toimijana, osallistujana yhteisöissä ja yhteiskunnassa (ks. Heikkinen 1987, 1990; Kanaoja 1987). Edellä mainittua ensimmäistä ulottuvuutta voidaan arvioida objektiivisesta tai subjektiivisesta näkökulmasta ja se sisältää tässä suosituksessa mainitut seuraavat osa-alueet:1) sosiaalinen verkosto (koko, rakenne ja verkoston välinen vuorovaikutus), 2) sosiaalinen eristyneisyys, 3) vuorovaikutussuhteiden koettu laatu (sosiaalinen yhteisyys ja yksinäisyyden tunne) sekä 4) sosiaaliset taidot (sosiaalinen joustavuus ja vuorovaikutusongelmat). Edellä mainittu toinen ulottuvuus (sosiaalinen osallistuminen) käsittää seuraavat osa-alueet: 1) itsenäisesti tehtävät harrastukset sekä 2) kollektiivinen, 3) produktiivinen ja 4) poliittinen osallistuminen.  

Sosiaalisen toimintakyvyn mittareita on hyvin vähän, ja olemassa olevista mittareista tarvitaan lisää tietoa. Suosituksessa esitettyjen ulottuvuuksien jo olemassa olevien mittareiden hyödyntämistä tulee tehostaa sekä mittareita tulee kehittää edelleen. Väestötutkimuksiin tarvitaan mittareiden yhdenmukaistamista ja niiden arviointia riittävän suurilla aineistoilla. Mittareiksi tulee valita niitä muuttujia, joilla on ennustearvoa ja arvioida niiden validiteettia ja reliabiliteettia. Sekä objektiivisia että subjektiivisia arvioita tarvitaan. Objektiivisista mittareista erityisesti ystävien ja apua antavien henkilöiden olemassaolo ja ystävien tapaamistiheys näyttävät olevan tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi tulee arvioida vuorovaikutussuhteiden laatua. Mittareiden pitäisi ottaa huomioon sosiaalisen verkoston rakenne, dynaamiset piirteet sekä yksilön kokemukset. Sosiaalista osallistumista kuvaavia mittareita tulee edelleen kehittää käyttäen ICF-luokitusta. Harrastuksien osalta näyttää siltä, että yksin tehtävät harrastukset ja vertaisryhmässä tai yhteisössä tapahtuvat harrastukset kannattaa erottaa toisistaan. Yksilötason mittareiden lisäksi tarvitaan tietoa myös yhteisö- ja yhteiskuntatasolta, näiden tarjoamista mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Suositus ”Sosiaalisen toimintakyvyn mittaaminen ja arviointi väestötutkimuksissa” on alun perin julkaistu TOIMIA-tietokannassa 26.1.2011 Pirjo Tiikkaisen ja Riitta-Liisa Heikkisen laatimana. 

Suositus on ladattavissa Julkarista. «https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201703315912»1