Toimintakyvyn mittaaminen ja arviointi väestötutkimuksissa: miten ja miksi

Väestön toimintakyvystä tarvitaan pätevät, ajantasaiset tiedot, joiden avulla osataan suunnata mm. terveyden- ja sosiaalihuollon voimavarat eri väestöryhmien tarpeiden mukaisesti. Väestötutkimusten avulla tuotetaan myös tietoa toimintakyvyn heikkenemistä ennustavista tekijöistä. Näihin tietoihin perustuen voidaan kehittää koko väestöön tai tiettyihin riskiryhmiin kohdennettavia toimenpiteitä, joilla toimintakyvyn heikkenemistä kyetään ehkäisemään tai hidastamaan. Myös kuntoutuksessa ja muussa kliinisessä työssä sekä toiminnanvajavuuksiin liittyviä etuuksia koskevia päätöksiä tehtäessä tarvitaan vertailutietoa väestön toimintakyvystä. Iäkkäiden määrän nopeasti lisääntyessä ja työvoiman vanhentuessa tarve väestön toimintakyvyn ja siihen vaikuttavien tekijöiden tutkimukseen ja seurantaan kasvaa entisestään.

Toimintakyvyn pätevä arviointi väestötutkimuksissa edellyttää tavoitellun kohdejoukon määrittämistä, sitä edustavan otoksen poimintaa, perusteltua mittareiden valintaa sekä huolellista käytännön suunnittelua, toteuttamista ja tulosten raportointia. Olennaista on mm. valita tarkasteltava ikäryhmä tarkoituksenmukaisesti ja ottaa mukaan myös laitoksissa asuvat ja muut erityisryhmät, jos tulosten halutaan kuvaavan koko väestöä. Mahdollisimman suuri otoskoko ja osallistumisaktiivisuus ovat välttämättömiä, jotta tulokset antavat oikean kuvan väestön toimintakyvystä. Osallistumisaktiivisuuden kannalta on tärkeää, että tutkimusta ei koeta liian rasittavaksi, hankalaksi tai aikaa vieväksi, ja että tutkimus tarjoaa osallistujalle jotakin, jota hän itse pitää arvokkaana.

Toimintakyky on hyvin moniulotteinen ja monitasoinen käsite, joka voidaan jäsentää lukuisin eri tavoin. Väestötutkimusryhmä on jäsentänyt työnsä jakamalla toimintakyvyn seitsemän osa-alueeseen:

• liikkumiskyky
• aistitoiminnot
• kognitiivinen toimintakyky
• psyykkinen toimintakyky
• sosiaalinen toimintakyky
• työkyky
• päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen

Koottaessa toimintakykyä koskevaa tietoa väestötutkimuksissa ei usein ole mahdollista – eikä tarpeenkaan – kerätä tietoa kaikilta näiltä osa-alueilta.

Väestötutkimuksiin valittavien mittareiden tulee kuvata hyvin kiinnostuksen kohteena olevaa toimintakyvyn osa-aluetta. Valituilla mittareilla tulee olla hyvä toistettavuus, sisäinen konsistenssi, erottelu- ja ennustekyky. Usein on tärkeää sekin, että mittarista on olemassa kansalliset viitearvot. Mittaamisen tulee sujua nopeasti ja turvallisesti käyttäen välineitä, jotka eivät ole kalliita, arkoja tai vaikeasti liikuteltavia. Lisäksi mittaajien on kyettävä omaksumaan mittareiden käyttö nopeasti, ja toteutusohjeiden tulee olla yksiselitteiset.

Tiedonkeruutapa (esim. hallinnolliset rekisterit, kysely, haastattelu tai terveystarkastus) on ratkaistava mittareiden asettamien vaatimusten ja käytettävissä olevien voimavarojen perusteella. Monipuolisimmat tiedot saadaan terveystarkastustutkimuksissa, jotka ovat kuitenkin kaikkein kalleimpia toteuttaa. Tulosten satunnaisuuden vähentämiseksi on tärkeää, että aineiston koko on riittävän suuri. Valitettavasti usein joudutaan tinkimään mittausten monipuolisuudesta tai perusteellisuudesta, jotta riittävän suuruinen aineisto on mahdollista koota käytettävissä olevilla voimavaroilla.

TOIMIA-ryhmässä on valmisteltu suositukset erityyppisiin väestötutkimuksiin (haastattelu-, kysely- ja terveystarkastustutkimukset) soveltuvista mittareista toimintakyvyn em. osa-alueilla lukuun ottamatta aistitoimintoja, joita koskeva suositus on vielä valmisteltavana. Näiden osa-alueiden keskeisistä mittareista on koottu perustiedot sekä laadittu menetelmien toistettavuutta, pätevyyttä ja käyttökelpoisuutta koskevat arviot.

Suositus on saatavilla Julkarissa. «https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201703315909»1

Suosituksessa mainitut mittarit ja niiden soveltuvuusarviot ovat saatavilla vasemmasta laidasta kohdasta "Mittarit ja niiden soveltuvuusarviot"