Suositus CP-vammaisten lasten ja nuorten toimintakyvyn arvioinnista ja seurannasta

CP-vamma on lapsuusiän yleisin säännöllistä, moniammatillista kuntoutusta edellyttävä oireisto. Liikuntavamman ohella siihen liittyy aivovaurion sijainnista ja laajuudesta riippuen runsaasti liitännäisongelmia, kuten kognitiivisen toiminnan poikkeavuuksia, toiminnallisen näönkäytön vaikeuksia, kommunikaation ja syömisen ongelmia, epilepsia tai tukielinten sekundaarisia virheasentoja ja kiputiloja.

CP-vammaisten lasten ja nuorten toimintakyvyn arvioinnissa ja mittareiden valinnassa joudutaan ottamaan huomioon lapsen ikä, CP-vamman tyyppi ja vaikeusaste sekä mahdolliset liitännäisongelmat. Vuonna 2005 tehdyn selvityksen mukaan Suomessa lastenneurologisissa yksiköissä käytettiin CP-vammaisten lasten seurannassa ja arvioinnissa yli 200 erilaista mittaria. 

Vuonna 2008 käynnistyneessä CP-vammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksen ja seurannan kansallisessa kehittämishankkeessa (CP-hanke) tavoitteena oli valita kliiniseen työhön ja tuloksellisuuden arviointiin soveltuvia arviointimenetelmiä, joiden avulla pystyttäisiin muodostamaan käsitys CP-vammaisen lapsen ja nuoren kokonaistilanteesta ja kuntoutuksen vaikutuksesta hänen toimintakykyynsä. Hankkeessa on ollut mukana yliopistosairaaloiden, perusterveydenhuollon sekä valtion oppimis- ja ohjauskeskusten lastenneurologisia työryhmiä yhteensä kahdeksassa eri yksikössä Helsingissä, Turussa, Kuopiossa ja Oulussa. 

CP-hankkeen ensimmäiset tulokset on julkaistu Suomen Lääkärilehdessä vuonna 2012 (Mäenpää ym. 2012). Moniammatillisen kehittämis- ja tutkimushankkeen jatko-osan tuottaman tiedon pohjalta laadittiin tämä suositus CP-vammaisten lasten ja nuorten toimintakyvyn arvioinnista ja seurannasta. Suosituksen viitekehyksenä on Maailman terveysjärjestön (WHO) ICF-luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) ja suosituksessa otetaan huomioon CP-vammaisten lasten toimintakyvyn laaja-alainen arvioinnin tarve. 

Suositus on tarkoitettu erityisesti CP-vammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksen suunnittelusta vastaavien työryhmien käyttöön, mutta siinä esiteltyjä arviointimenetelmiä voivat hyödyntää soveltuvin osin myös muut palvelun tuottajat. Suositusta on syytä päivittää säännöllisesti, koska uusia seuranta- ja arviointimenetelmiä kehitetään koko ajan ja niiden soveltuvuutta käytännön työhön arvioidaan suunnitelmallisesti. Jatkossa on tärkeä yhdenmukaistaa myös lapsen ja nuoren toimintaympäristöjen (koti- ja kouluympäristöt sekä vapaa-ajan ympäristöt) arviointikäytäntöjä. 

Suositus on saatavilla Julkarissa. «https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201703315908»1