Johdanto: monisäikeiset ristiriidat

Työpaikat ovat kärhämien myllerryskenttiä. Silti harvemmin tullaan ajatelleeksi, mistä ihmisten välisissä ongelmissa tarkkaan ottaen on kysymys. Asiaan syvennyttäessä huomataan liikuttavan varsin perustavanlaatuisella alueella – voidaanhan nimittäin ajatella, että ristiriidoissa on kyse koko ihmisenä olemista määrittävästä jännitteisyydestä.

Ristiriita voidaan määrittää kahden asian väliseksi eroksi, jota ei saisi olla. Koska kyseessä ovat ihmiset, täsmentyy ero ajatuseroksi; ajatellaan eri tavoin siitä, mikä tietyssä tilanteessa on sopivaa ajatusta, tunnetta tai toimintaa. Ja koska kyseessä on ei-toivottu asia, koetaan ero häiritseväksi.

Ristiriidat juontuvat erilaisista lähtökohdista – karkeasti jakaen kolmenlaisista: neutraaleista, myönteisistä ja kielteisistä.

Kiistojen neutraali lähtökohta on ihmisten erilaisuus. Joskus yhteiselon törmäyksiä syntyy yksinomaan temperamenttien, taitojen, arvojen tai asenteiden eroavuuksista. Yksilöiden välisten erojen lisäksi näkemyseroja synnyttää kieli, jonka epäharmonisilla ajattelu- ja puhetavoilla «Ajattelu- ja puhetavoilla viitataan tässä diskursseihin eli tiettyjä säännönmukaisuuksia noudattaviin tapoihin toimia ja käsitteellistää toiminnan kohteena olevia ilmiöitä. Foucault, M. (1969). Tiedon»1 jäsennämme maailmaa.

Yhteenottojen myönteisenä alkuperänä voidaan pitää luovuutta; kitkaa, joka syntyy uusien ajattelu- ja toimintatapojen haastaessa vanhat.

Joskus lähtökohta on kielteinen – ongelmat: henkilön työkyky on heikentynyt, johtamisessa on puutteita, yhteistyö ei toimi. Syvimpänä ihmissuhdeongelmien kielteisenä juurena on todellisuuden rakenne; yksilöiden välillä vallitseva kilpailu, joka pakottaa yhteisön jäsenet kanavoimaan eri tavoin keskinäiset vihan ja kateuden tunteensa «René Girardin mukaan kilpailu ei synny resurssien niukkuudesta, vaan ihmisyhteisöjä leimaavasta jäljittelyn dynamiikasta, joka saa haluamaan sitä, mitä muutkin haluavat. Girard, R. (1978). The double »2.

Ihmisyyteen kuuluvia ristiriitoja ei voida hävittää. Niitä voidaan kuitenkin hallita; säädellä tavalla, joka pyrkii minimoimaan jännitteiden haitat ja maksimoimaan niiden hyödyt. Ja se onkin mitä tärkein tehtävä – ongelmiksi äityneinä ristiriidat ovat merkittävä haitta niin organisaatioiden toimivuudelle kuin niissä työskentelevien terveydelle.

Työterveyshuollolla on avainrooli työelämän konflikteissa. Monen työssä käyvän terveydellisen oireilun taustalla vaikuttavat työpaikan ihmissuhdeongelmat ja henkilöiden riitauduttua työsuojeluviranomaiset tiedustelevat ensimmäiseksi, onko tilannetta ratkottu yhdessä työterveyshuollon kanssa.

Työterveyden rooli ei ole vain keskeinen, vaan myös monipuolinen: monisäikeisissä ristiriidoissa konsultoidaan, sovitellaan, arvioidaan ja tuetaan. Tehtävien runsaus on rikkaus, mutta edellyttää onnistunutta arviota sopivista toimista sekä selvyyttä siitä, minkälaisesta avusta kulloinkin on kyse.

Tässä kirjassa tartutaan selkiyttämisen haasteeseen. Aluksi kuvataan toimintamaasto – työorganisaatio – sekä käsitellään konfliktien hallintaa työpaikkojen sisäisenä toimintana (luvut 1–5). Tämän jälkeen tarkastellaan työterveyden tukea ristiriidoissa sekä perehdytään tuen muotojen yhdistämiseen ja toimijoiden yhteistyöhön (luvut 6–11). Lopuksi pohditaan työterveyshuollon roolia laajemmin työkyvyn edistämisen kumppanina etenkin tietotyössä «Tietotyöllä viitataan kirjassa työhön, jonka painopiste on immateriaalisen todellisuuden alueella. Asiantuntijatyöllä tarkoitetaan kyseistä työtä siltä osin, kun siinä painottuu itsenäisen, ei-suoritt»3 sekä luodaan katsaus kirjan teoreettiseen taustaan.

Työn ristiriitojen teema voi puhutella jokaista työelämään osallistuvaa. Ensisijassa kirja on suunnattu yhteistyön pulmia työkseen setviville työterveyshuollon toimijoille sekä heidän kanssaan yhteistyötä tekeville johtajille, esimiehille, henkilöstöhallinnon ja työsuojelun edustajille.

Kirjallisuutta

1. Ajattelu- ja puhetavoilla viitataan tässä diskursseihin eli tiettyjä säännönmukaisuuksia noudattaviin tapoihin toimia ja käsitteellistää toiminnan kohteena olevia ilmiöitä. Foucault, M. (1969). Tiedon arkeologia. Suom. Tapani Kilpeläinen. Tampere: Vastapaino (2005).
2. René Girardin mukaan kilpailu ei synny resurssien niukkuudesta, vaan ihmisyhteisöjä leimaavasta jäljittelyn dynamiikasta, joka saa haluamaan sitä, mitä muutkin haluavat. Girard, R. (1978). The double business bound: essays on literature, mimesis and anthropology. Baltimore, Md: Johns Hopkins University Press.
3. Tietotyöllä viitataan kirjassa työhön, jonka painopiste on immateriaalisen todellisuuden alueella. Asiantuntijatyöllä tarkoitetaan kyseistä työtä siltä osin, kun siinä painottuu itsenäisen, ei-suorittavan työn osuus. Näin määritettynä kaikki asiantuntijatyö on tietotyötä, muttei kaikki tietotyö asiantuntijatyötä.