Työn muodot ja perustehtävä

Organisaatio on mutkikas ihmissuhteiden sikermä. Samalla sen perushahmo on yksinkertainen, onhan kyse organisoitumisesta tietyn tehtävän ympärille – olipa tuo tehtävä suvunjatkaminen, jumalallisen ilmoituksen julistaminen, kansalaisten hyvinvoinnin takaaminen, eturyhmän intressien ajaminen, ekosysteemin pelastaminen tai työn toteuttaminen.

Luonteeltaan työn tehtävät voivat olla kolmenlaisia: palvelua, kontrollointia tai uuden luomista, joskus useita niistä yhtäaikaisesti. Vankiloissa sekä rangaistaan että kuntoutetaan. Yliopistoissa sivistetään ja synnytetään uutta tietoa. Pelifirmoissa innovoidaan ja tuotetaan ihmisille elämyksiä.

Työtehtävien yleisin muoto on palvelu; ihmisten erilaisten tarpeiden tyydyttäminen. Etenkin kaikki yritystoiminta on palvelua. Vaikka yrityksessä voidaan myös luoda ja kontrolloida, kumpikaan niistä ei voi olla sen tärkein tehtävä. Ihmiset eivät kovin pitkälle maksa ajatustensa haastamisesta tai elämänsä rajoittamisesta.

Myös kontrolli määrittää työtä laajasti. Perustehtävää tukevana se kietoutuu kaikkeen työhön; työskentelyä valvotaan niin julkisen vallan kuin organisaatioiden oman johdon toimesta. Samoin uuden luominen niveltyy liki kaikkeen toimintaan. Kehittäessään työtään ihmiset synnyttävät uutta vähintään oman elämänsä tai työyhteisönsä mittakaavassa.

Vaikka erilaisia tehtäviä voidaan toteuttaa samalla työpaikalla, toisinaan jopa samassa teossa, tehtävät tähtäävät aidosti eri päämääriin. Siten vain yksi niistä voi muodostaa organisaation perustehtävän. Perustehtävän kirkkaana pysyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Sitä uhkaavat alati muut tehtävät tonteiltaan rönsyten.

Taide voi sekä luoda uutta että palvella; viihdyttää ja lohduttaa. Pelkästä palvelemisesta motivoituva taide ei kykene synnyttämään uutta eli ylittämään jo olemassa olevia ajattelun tai toiminnan muotoja. Tieteen ensisijaisena tehtävänä on tuottaa riippumatonta tietoa. Tavoite ei voi toteutua, mikäli toiminnan resurssit käytetään palvelutehtäviin kuten opetukseen tai toimintaa rahoittavien tahojen etujen ajamiseen.

Onnistuessaan kontrolli tukee työskentelyn tarkoituksenmukaisuutta ja laadukkuutta. Epäonnistuessaan se häiriköi luomalla byrokratian, jossa lupien hakemiseen tai työn raportointiin kuluu aikaa yhtä paljon kuin itse työhön.

Kehittämisellä on tärkeä psykologinen tehtävä: uusien työ- ja toimintatapojen pohtiminen innostaa ja auttaa jaksamaan. Ongelmia ideointi aiheuttaa jättäessään perustehtävän toissijaiseksi tai samaistuessaan varsinaiseen luovuuteen; uuden synnyttämiseen yksilön tai yhteisön elämää laajemmissa puitteissa. Yhteiskunnan ja yritysten varat haaskautuvat, mikäli niillä – luovuuden nimissä – keksitään vain pyöriä uudelleen.

Työtä tehdään yhdessä, mikä edellyttää sopimista. Juuri sopimuksissa eli eriasteisesti näkyvissä ja vahvistetuissa sosiaalisissa sitoumuksissa todellistuu organisaatio. Tärkeimmät työorganisaatiota koskevat sopimukset koskevat johtamissuunnitelmaa, työnjakoa ja toimintaa ohjaavia sääntöjä.