Törmäyksistä työniloon - Työterveyshuolto tukena työn ristiriidoissa

Toiminta-ajatus, visio, strategia ja arvot

Törmäyksistä työniloon - Työterveyshuolto tukena työn ristiriidoissa
7.12.2016
Sanna Aulankoski

Ajatuksiltaan yhdenmukainen pieni tiimi voi toimia ilman johtajaa. Mitä isompi ja epäyhtenäisempi ryhmä on, sitä tärkeämpää on johtaa sitä.

Johtaminen merkitsee keskeisesti suunnittelua ja sopimista työntekijöiden, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Parhaimmillaan nämä toimet perustuvat syvälliseen ymmärrykseen: johtajat tietävät, mitä varten organisaatio on olemassa, minne se on menossa ja miten päämääriin päästään.

Organisaation olemassaolon tarkoitus kiteytyy sen perustehtävässä eli toiminta-ajatuksessa. Tehtävän laatimiseen osallistuvat vaihtelevin painoarvoin eri toimijat – tärkeimpinä niistä johto, asiakas ja lainsäätäjä.

Yrityksessä perustehtävän keskeisiä määrittäjiä ovat asiakas ja johto. Tehtävä voi juontua kummasta tahansa: tarpeesta, johon vastataan tai palvelusta, johon halutaan herättää tarve. Kumpikaan niistä ei yksin riitä. Asiakkaan toiveista ei ole hyötyä, ellei niihin kyetä vastaamaan, eikä loistavinkaan liikeidea kannata, ellei se saa vastakaikua ihmisiltä.

Myös julkisissa organisaatioissa asiakkaalla on valtaa, joskaan ei yhtä paljon kuin yrityksissä. Julkisin varoin toimittaessa työskentelyä muokkaavat vahvasti myös lait ja hallintokoneistot.

Asiakkaan vähäinen valta on kaikessa palvelutyössä uhka toiminnalle. Sen myötä saatetaan tuottaa palveluja, joita kukaan ei halua tai olla näkemättä palveluja, joita tarvittaisiin. Asiakaslähtöisyyden ihanteella voidaan tasapainottaa asetelmaa; vallan luovuttaminen asiakkaille auttaa suuntaamaan toimintaa oikein.

Mainittu ideologia voi tosin vallata alaa liikaakin. Opiskelijoita pelkkinä asiakkaina kohteleva oppilaitos ei kykene huolehtimaan toimintansa laadusta, eikä pelkäksi konsulttifirmaksi muuttunut työterveyshuolto edistä parhaalla tavalla terveyttä.

Perustehtävää ohjaavien tahojen runsas määrä muodostaa kaikilla työpaikoilla haasteen. Mitä useammalle päätösvalta jakautuu, sitä alttiimpaa työskentely on kadottamaan tarkoituksenmukaisuutensa.

Suunnittelu merkitsee tulevaan suuntautumista. On osattava visioida eli määrittää toivottu tulevaisuuden tila – tavoiteltu tuote tai palvelu, yhteiskunnallisen toimimisen tapa, määrätyt talouden tunnusluvut – sekä strategia eli keinot, joilla tavoitteeseen päästään. Kattavimmillaan ne koskevat kaikkea organisaation tietoista toimintaa.

Visio ja strategia ovat johtamissuunnitelman tärkeimmät osat. Ilman niitä ei ole perusteltua edes puhua johtamisesta. Tavoitteiden ja keinojen ohella puhutaan usein myös arvoista.

Yksilön elämässä arvot voivat viitata korkeampiin ihanteisiin tai oman elämän osa-alueisiin: parisuhteeseen, perheeseen, ystäviin, työhön, harrastuksiin. Arvot liittyvät keskeisesti aikaan. Ihmisen, joka käyttää aikansa arvostamiinsa asioihin, voi sanoa elävän arvojensa mukaista elämää.

Organisaatiossa arvot eivät kuvaa samaan tapaan toiminnan osa-alueita tai ajankäyttöä. Ne kohdistuvat pikemminkin toiminnan tyyleihin; tapoihin, joilla perustehtävää toivotaan toteutettavan.

Toiminta-ajatusta täydentävinä arvot sisältyvät pitkälti visioon ja strategiaan. Siksi niitä ei ole välttämätöntä erikseen edes nimetä. Arvoja määritettäessä on arvostuksen säilyttämiseksi tarpeen huolehtia, että ne myös vastaavat todellisuutta.