Tiedostaminen ja ohjaaminen

Havaitun alan laajetessa mielensisältöjen määrä toisaalta kasvaa, toisaalta vähenee: Itseä tarkastelemalla opitaan uusia asioita. Samalla ajatukset, muistot ja kuvitelmat suhteellistuvat ja, vääriksi havaittuina, katoavat.

Kyseenalaistaminen vapauttaa rajoittavista ajatuksista. Hyödyksi se on kuitenkin vain epätoteen eli uskomuksiin kohdistettuna. Yhtä tärkeää kuin irtautua virheellisistä kuvitelmista, on nähdä se, mistä ei voida vapautua. On ajan ja energian haaskausta koettaa muuttaa itsessään sellaista, mikä vaikeasti muutettavana tai mahdottomana olisi parempi hyväksyä.

Nykytiedon valossa kohtalaisen pysyviä piirteitä on temperamentin ja älykkyyden ohella viisi: ekstraversio, myöntyvyys, tunnollisuus, neuroottisuus ja elämyshakuisuus «Viidestä luonteenpiirteestä käytetään termiä "Big Five". Wiggins, J. S. (toim.) (1996). The Five Factor Model of Personality: Theoretical Perspectives. New York: Guilford; Barrick, M. R. & Mount, M. K»1. Jokainen on näiden polaaristen piirteiden yksilöllinen yhdistelmä. Piirteiden variaatio hyödyttää yhteisöä, siksi se kaiketi on kehittynyt. Sujuva vuorovaikutus edellyttää kuitenkin toiminnan sopeuttamista ja etenkin kärjekkäiden taipumusten mukauttamista kohti keskiarvoa.

Näkemisen lisäksi ajattelu on nähdyn ohjaamista. Tiedostaminen kasvattaa ohjauksen alaa: mitä useampia asioita itsessään näkee, sitä useampia voi ohjata. Kaikkea tiedostettua voidaan hallita, joskaan ei yhtä helposti. Tunteiden säätely onnistuu parhaiten ajattelua ja toimintaa muokkaamalla, olkoonkin että niissä on kyse pitkälti samasta asiasta; kognitioiden kylkiäisinä emootiot motivoivat ajatusten edellyttämään toimintaan.

Toiminnan ohjaus mahdollistaa oman elämän ohjauksen – niin sanotun itsensä johtamisen. Sitä voidaan vahvistaa aiheen kannalta tarpeellisia teemoja kuten arvoja, aikaa, motivaatiota ja ihmissuhteita pohtimalla sekä metakognitiota kehittävää meditaatiota harjoittamalla.

Johtamistyössä tietoisuustaitojen merkitys korostuu. Ilman mielensisäisen komentokeskuksen toimivuutta on vaikea hallinnoida omaa elämää laajempiakaan kokonaisuuksia. Parhaimmillaan ohjaamiseen yhdistyy kattava ja totuudenmukainen näkeminen.

Johdettaessa oma ja muiden elämä kietoutuvat toisiinsa. Johtajat luovat puitteet tavoille, joilla muut voivat hallita elämäänsä.

Arvot. Mitä ovat henkilökohtaiset arvoni? Miten ne näkyvät toiminnassani? Voisinko tehdä jotain toisin? Mitä ovat työpaikkamme arvot? Miten huolehdimme niiden toteutumisesta?

Aika. Arvioinko tehtäviini kuluvan ajan oikein? Huomaanko sijoittaa vaativat työt hetkiin, jolloin olen energisin? Arvioimmeko työntekijöiden työhön kuluvan ajan realistisesti? Osaammeko organisoida työn niin, että työntekijät kykenevät johtamaan itseään?

Motivaatio. Tunnistanko tehtävät, joista innostun? Annanko niille riittävästi aikaa? Tiedämmekö, mikä motivoi työntekijöitämme? Osaammeko hyödyntää heidän osaamistaan näissä asioissa?

Ihmiset. Keiden kanssa haluan jakaa elämäni? Tunnenko läheiseni? Osaanko eläytyä heidän kokemuksiinsa? Tunnemmeko työntekijämme? Pystymmekö huomioimaan heidän erilaiset tarpeensa ja taitonsa?

Kuva 1. Itsensä johtamisen osa-alueet.

Meditaatiossa mieltä hiljennetään keskittämällä huomio tiettyyn havaintoärsykkeeseen: omaan hengitykseen, toistettavaan mantraan tai vaikkapa omiin askeliin kävellessä. Nykyhetkestä irrottavat mielensisällöt vaimenevat ja voivat kadota kokonaankin, jolloin ihminen on hetkellisesti yhtä vain tietoisuudessa avautuvan aistisfäärin kanssa.

Meditaatio voidaan mieltää rentoutumisen keinoksi. Itsetuntemusta se lisää vain oivallukseen yhdistyvänä. Tällöin rauhoittumiseen liittyy ymmärryksen avartumista ja edellä kuvattua ajatusten suhteellistumista.

Etäisyys omiin ajatuksiin palvelee sekä itsetuntemusta että ihmissuhteita. Itseymmärrys lisääntyy muuttuvan ja ei-muuttuvan erilleen seulovassa havainnoinnissa ja myös toista ymmärretään paremmin kyettäessä kuuntelemaan tätä ilman automatisoituneiden ajatusten tuottamia ennakkoluuloja.

Kirjallisuutta

1. Viidestä luonteenpiirteestä käytetään termiä "Big Five". Wiggins, J. S. (toim.) (1996). The Five Factor Model of Personality: Theoretical Perspectives. New York: Guilford; Barrick, M. R. & Mount, M. K. (2005). Yes, Personality Matters: Moving on to More Important Matters. Human Performance 18, 359–372.