Sovittelu

Sovittelu ei ole vakiintunut työterveyshuollon palvelun nimeksi. Konflikteja on työterveystoimijoiden toimesta soviteltu, mutta saatettu puhua epämääräisemmin selvittelystä. Selvyyden vuoksi on hyvä erottaa nämä tuen muodot toisistaan; puhua erikseen sovittelusta ja selvityksestä.

Työn ristiriitojen sovittelulla on Suomessa kaksi juurta: juridiikan maailmasta juontuva restoratiivinen sovittelu «Poikela, E. (toim.) (2010). Sovittelu: ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan. Jyväskylä: PS-kustannus.»1 sekä psykososiaalisen ohjaustyön sovittelumetodit kuten ratkaisukeskeinen sovittelu ja väkivallattoman vuorovaikutuksen prosessi (NVC) «Nonviolent Communication -metodi on psykologi Marshall Rosenbergin kehittämä sovittelumalli. Larsson, L. (2012). Sovittelun taito. Helsinki: Basam Books.»2.

Kuva 1. Työyhteisöristiriitojen sovittelu.

Termi restoratiivinen kuvaa rangaistuskeskeisen oikeuden vastakohtaa, eikä sellaisena anna sisältöä työterveyden varhaisen vaiheen sovittelulle – työterveyshuollossa ristiriitoja pyritään ratkomaan ennen kuin niistä on kehkeytynyt oikeudellisia kiistoja. Edellä kuvattu ratkaisukeskeinen lähestymistapa soveltuu hyvin yhteenottojen varhaiseen käsittelyyn.

Ratkaisukeskeisessä ohjaustyössä korostetaan ongelmien voittamisen yleisiä piirteitä. Tätä ajatusta saatetaan soveltaa myös sovittelussa; samojen keinojen katsotaan tepsivän niin parisuhdepulmiin, huoltajuuskiistoihin, naapuririitoihin kuin työyhteisökonflikteihinkin «Bannink, F. (2010). Handbook of Solution-Focused Conflict Management. Campridge: Hogrefe.»3.

Ihmissuhdehaasteiden lainalaisuudet ovatkin osin yleispäteviä. Siksi ratkaisukeskeisyys on voinut levitä monelle elämän osa-alueelle. Samalla myös erot merkitsevät tuoden näkyviin kullekin ongelmalle tyypillisen päämäärän, prosessin kulun ja toimijoiden vastuut.

Seuraavaksi esitetään työn ominaispiirteet huomioiva ratkaisukeskeisen sovittelun sovellus. Se muistuttaa edellä kuvattua esimiehen valmentavalla otteella toteuttamaa ongelmien käsittelyä. Silloinkin kun esimies hallitsee ratkaisukeskeisen työtavan, voi sovittelija auttaa keskustelemaan hieman arkista vuoropuhelua syvällisemmällä tavalla.

Kirjallisuutta

1. Poikela, E. (toim.) (2010). Sovittelu: ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan. Jyväskylä: PS-kustannus.
2. Nonviolent Communication -metodi on psykologi Marshall Rosenbergin kehittämä sovittelumalli. Larsson, L. (2012). Sovittelun taito. Helsinki: Basam Books.
3. Bannink, F. (2010). Handbook of Solution-Focused Conflict Management. Campridge: Hogrefe.