Kohti arvostavaa yhteistyötä
Yhteinen tavoite kaikille sovittelumetodeille on toimijoiden taistelusta irrottaminen. Taistelu ja sovittelu vievät eri päämääriin, eikä niitä siksi voida toteuttaa yhtäaikaisesti.
On hyvä huomata, etteivät taistelutoimia ole ainoastaan toisen tuhoon, vaan myös omaan voittoon tähtäävät – lailliset ja oikeutetukin – teot. Varhaisessa vaiheessa asia ei usein ole ongelma, valitusprosesseihin kun ei ole vielä ryhdytty. Tilanteen ollessa jo riitautettu voidaan kantelujen järkevyyttä arvioida uudelleen. Oikeuden hakemista on mahdollista jatkaa myöhemminkin, mikäli sovittelu ei tuota toivottua lopputulosta.
Työstettävänä sovittelussa on tavalla tai toisella tulehtunut ihmissuhde. Suhteen tyyppi määrittää tarkemman päämäärän. Naapuririidassa asumisrauha voi olla kelpo tavoite – parisuhdekriisissä pelkkä vetäytyminen vuorovaikutuksesta ei riitä ratkaisuksi.
Sopiva aihe työn ihmissuhdepulmien ratkonnalle on yhteistyö, josta puhuminen vie painopisteen oikeaan: työhön. Työelämän kiistoissa olennaista ei ole niinkään suhde sinänsä kuin tapa, jolla suhteessa tehdään työtä. Yhteistyöstä puhuminen asettaa myös tunteet oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka emootiot vaikuttavat työssäkin, ei työn toimijoita voida velvoittaa sen paremmin tiettyjen tunteiden kokemiseen kuin niistä avautumiseenkaan.
Sovittelun tavoitetta voidaan jäsentää asteikon avulla. Asteikko on kuvitteellinen ja suuntaa antava. Todellisuudessa tilanteet muuttuvat ja riippuvat toimijoiden toisistaan eroavista näkökulmista. Jäsennys kuitenkin ohjaa oikeaan suuntaan piirtämällä näkyviin yhteistyön ihannetilan ja määrittämällä tavoitteelle lakisääteisen minimin.
Parhaimmillaan työskentely sujuu hyvin, ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan asiallisesti ja arvostaen ja positiivisia tunteita kuten iloa, innostusta ja kiinnostusta koetaan negatiivisia enemmän. Sujuva työ ja hyvät suhteet ruokkivat toisiaan: toimiva työnteko lisää keskinäistä arvostusta, mikä myötävaikuttaa hyviin tuloksiin ja niiden myötä suhteisiin.
Työnantaja voi luoda puitteet ihannetilalle (10). Taitavasti johdettaessakin yhteistyö rakennetaan yhdessä. Arvostavan yhteistyön riippuessa jokaisesta työyhteisön jäsenestä ei ideaalitilaa voida asettaa esimiestyön tavoitteeksi. Se, mihin esimies sen sijaan voidaan velvoittaa, on asiallisen yhteistyön (5) takaaminen.
Sovittelun tavoite riippuu keskustelijoista. Mitä korkeammalle tähdätään, sitä tärkeämpää on neuvottelijoiden halu ja kyky päästää irti kielteisistä tunteista sekä vastata toisen toiveisiin.
Yhteistyö sopii tavoitteeksi siksikin, ettei sovitteluun välttämättä kannata ryhtyä, mikäli työhön liittyvää kanssakäymistä ei juuri ole tai tiedetään, ettei se tule jatkumaan; riittävä sovittelumotivaatio edellyttää yleensä yhteistä tulevaisuutta. Tulevaisuushorisontti ylipäätään on tärkeä suhteen korjaantumiselle. Onnistunut keskustelu herättää toivon muutoksesta, vasta tulevissa teoissa sen lupaukset voidaan lunastaa.