Sovittelu, työnohjaus, coaching ja koulutus
Sovittelun lisäksi muita työelämän ammatillisen ohjauksen muotoja ovat työnohjaus ja coaching, joita molempia toteutetaan sekä yksilöiden että ryhmien kanssa. Ryhmät voivat olla olemassa olevia tiimejä, työyhteisöjä, projekti- tai johtoryhmiä tai yhdistävän tehtävän ympärille koottuja.
Ihmissuhdetyössä heräävien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn luotua työnohjausta sovelletaan nykyään monessa työssä. Alkuperäisen tehtävänsä osalta se soveltuukin mihin tahansa ihmissuhdetyöhön. Kollegiaaliseen työnohjaukseen voidaan yhdistää konsultointia eli kyseisen työn haasteiden pohtimista. Tunteiden ja työn lisäksi voidaan työstää erilaisia itsensä johtamisen teemoja, joissa työnohjaus tulee lähelle oman potentiaalin hyödyntämiseen tähtäävää coachingia.
Korostetun tavoitteellisena coaching sopii parhaiten yhteisen tavoitteen omaaviin työryhmiin – pohdiskelevampi työnohjaus samankaltaisen työn ympärille koottuihin ryhmiin. Työryhmissä ongelmana voi kuitenkin olla valmentajan ja ryhmän vetäjän suhde; on kyseenalaista, missä määrin ulkopuolisella ohjauksella voidaan voimauttaa ryhmää heikentämättä sen vetäjän valtaa. Pitkäkestoista työyhteisövalmennusta toimivampia esimiestyön tuen muotoja ovat tästä syystä yksilöohjaus, konsultointi ja koulutus.
Yksilötyönohjaus ja -coaching perustuvat ohjattavan oman tietouden edistämiselle ja sopivat siksi parhaiten työtään jo hallitsevalle. Työtä vasta opetteleva saa parhaan avun yleiseen tietoon perustuvasta koulutuksesta ja konsultaatiosta.
Sikäli kun ohjausta tehdään määrätty pyrkimys silmällä pitäen, on kaikki ohjaustyö tavoitteellista toimintaa. Tavoitteellisuus on sitä korkeampaa, mitä kattavammin se määrittää prosessia ja sen yksittäisiä osia sekä mitä enemmän ohjaukseen osallistuu sitä kontrolloiva taho eli työnantaja.
Yksilötyönohjauksessa tavoitteen määrittää ohjattava itse. Niin sanotussa business coachingissa työnantajan edustaja osallistuu valmennuksen alku- ja loppukeskusteluihin ja sopii tavoitteen yhdessä valmennettavan kanssa. Sovittelussa tavoitteen määrittävät niin ikään osalliset yhdessä esimiehen kanssa ja esimies osallistuu kaikkiin tapaamisiin.
Yhteistyötä käsittelevät ryhmäohjauksen muodot eroavat toisistaan siinä, ovatko ne ensi sijassa korjaavia vai kehittäviä. Ero on hyödyksi siksi, että se tuo esiin sopivan ohjauksen asteen. Liialla ohjauksella saatetaan tukahduttaa sujuvassa keskustelussa prosessointia samoin kuin liian vähällä kärjistää sujumattoman keskustelun ongelmia. Tästä syystä sovittelijan on oltava työnohjaajaa ja coachia valmiimpi myös vuoropuhelun aktiiviseen ohjaukseen.
Sovittelu eroaa työnohjauksesta ja valmennuksesta myös rakenteensa puolesta. Työnohjaus ja coaching toteutetaan yleensä määräaikaisina, kun taas sovittelu on akuutin ongelman käynti kerrallaan toteutuva tuki.
Sana sovittelu kuvaa osuvasti sovun rakentamista. Sen haittana voivat olla assosiaatiot oikeudellisiin riitoihin. Niiden välttämiseksi mainitusta toiminnasta voidaan käyttää muitakin ilmauksia; puhua esimerkiksi yhteistyövalmennuksesta – huomioiden työmuodon eron coachingiin.
Välillisesti niin työnohjaus, coaching, sovittelu, konsultaatio kuin koulutuskin voivat tukea terveyttä. Terveydelliset ongelmat lievittyvät kuitenkin parhaiten suoraan niihin kohdistuvalla avulla. Ja vaikka omien taitojen hyödyntäminen voi auttaa toipumista vakavistakin psyykkisistä häiriöistä, on itsensä kehittämiseen eniten voimia terveenä.
