Työpaikkaselvitykset

Työterveyshuoltolain mukaan toimittaessa työterveyshuollon toiminta perustuu säännöllisin väliajoin toistuviin työpaikkaselvityksiin ja niitä täydentäviin suunnattuihin selvityksiin. Selvitykset kohdistuvat fyysiseen ja psykososiaaliseen työympäristöön.

Selvityksissä voidaan arvioida riskiä tai kuormitusta. Riski viittaa vaaratekijään, jonka suuruus pyritään pitämään mahdollisimman pienenä. Kuormituksen kohdalla tähdätään sopivuuteen. Lähtökohtana on, että kaikki työ kuormittaa. Terveyden kannalta ratkaisevaa on kuormituksen määrä. Kuormituksen kokonaisuudessa eri osatekijöillä on erilainen painoarvo ja ne myös vaikuttavat toisiinsa.

Työpaikkaselvitysten kohteena ovat työolosuhteet, joiden arviointia voidaan täydentää kuormitukselle sensitiivisten psyykkisten oireiden kuten stressin ja uupumuksen kartoituksella «Ks. stressioireiden varhaisesta tunnistamisesta Ahveninen, H., Rintala, J., Ollikainen, J., Suhonen, J. & Arola H. (2014). TyöOptimi-kysely auttaa tunnistamaan työssäkäyvän kognitiivisia ja muistioire»1. Arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Metodit eroavat toisistaan sen suhteen, missä määrin ne kohdistuvat yksilöihin ja missä määrin olosuhteisiin sekä siinä, missä määrin niissä on mukana asiantuntijalähtöistä prosessointia.

Kuva 1. Työpaikkaselvitykset.

Vähäisintä prosessointi on ilman tieteellistä teoriapohjaa laaditussa kyselyssä. Vähimmäisvaatimuksena työterveydessä toteutettavalle arvioinnille voidaan pitää validiteettia eli arvioitavien aiheiden tutkittua yhteyttä terveyteen ja työyhteisön toimivuuteen.

Jo kokemusten raportointi asianmukaisten kysymysten avulla antaa käyttökelpoista tietoa. Vielä parempi on, jos selvitys sisältää aiheiden valikoinnin lisäksi muutakin käsittelyä. Kvantitatiivisessa kyselyssä se voi tarkoittaa tulosten kategorisointia vertailuaineiston tai muun logiikan avulla – kvalitatiivisessa selvityksen laatijan tekemää arviointia.

Menetelmän sopivuuteen vaikuttaa työpaikalla toteutettavien kyselyjen kokonaisuus ja ajankohta. Samoja teemoja ei ole hyvä kartoittaa yhtäaikaisesti monin kyselyin, eikä akuutti muutos ole paras hetki selvitykselle.

Tärkeää on, että selvityksen pohjalta laaditaan tarvittavat korjaavat toimet. Arviointi ilman niitä voi jopa heikentää työyhteisön toimintaa. Toimenpiteet suunnitellaan yhdessä työpaikan toimijoiden kanssa ja kohdennetaan ne selvityksen esiin nostamiin asioihin. Ilman kohdennusta toimet eivät välttämättä vastaa todellisiin tarpeisiin, eikä kehittämisessä kyetä sovittamaan tilanteessa usein vaikuttavia näkemyseroja.

Selvitykset on hyvä tehdä työterveystiimin yhteistyönä. Ristiriidoissa tarvittava selvitys edellyttää työn psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden asiantuntemusta, minkä vuoksi on paikallaan konsultoida työterveyspsykologia. Myös perusselvityksiin psykologi voi osallistua. Perusteltua se on etenkin psykososiaaliselle problematiikalle alttiissa tietotyössä.

Kirjallisuutta

1. Ks. stressioireiden varhaisesta tunnistamisesta Ahveninen, H., Rintala, J., Ollikainen, J., Suhonen, J. & Arola H. (2014). TyöOptimi-kysely auttaa tunnistamaan työssäkäyvän kognitiivisia ja muistioireita. Suomen lääkärilehti 4, 207–214.