Psyykkisen työkyvyn arviointi

Arviointi ristiriidoissa koskee ensi sijassa työolosuhteita. Vuorovaikutusvaikeuksien osalta merkitystä on joskus myös yksilöarvioinnilla.

Työkyvyn arviointi on työterveyshuollon perustyötä, jota psyykkisten tekijöiden osalta tekevät työterveystiimissä työterveyslääkäri, työterveyshoitaja ja työterveyspsykologi. Vaikeammissa ongelmissa tai lääkitystä pohdittaessa saatetaan tarvita psykiatrin arviota. Orgaanisperäistä sairautta epäiltäessä voi olla tarpeen konsultoida neuropsykologia. Ensisijaisena psyykkisen työkyvyn konsulttina toimii työterveyspsykologi neuvonta- ja ohjauskäynneillään sekä tarvittaessa tarkemman tutkimuksen keinoin.

Psyykkinen työkyky koostuu mielenterveydestä, toimintakyvystä, osaamisesta ja motivaatiosta. Toimintakyky tosin sisältyy terveyteen, onhan terve mieli nimenomaan toimiva eli kykenevä käsittelemään sisältöjään ja ulkomaailmaa tilanteiden vaatimalla tavalla.

Osaaminen koostuu tiedoista ja taidoista. Motivaatioon puolestaan vaikuttavat monet yksilöön ja ympäristöön liittyvät seikat. Parhaiten ihminen motivoituu työhön, jonka osaa, johon voi vaikuttaa ja jonka kokee mielekkääksi. Merkitystä on usein myös onnistuneella johtamisella, palkitsemisella ja työyhteisön toimivuudella.

Työterveyshuollon ennaltaehkäisevään toimintaan kuuluvilla työterveyspsykologin käynneillä on asiakkaan tarpeista, konsultoivan lääkärin kysymyksestä sekä psykologin arviosta riippuen kolme tehtävää: arviointi, interventio ja muiden palvelujen piiriin ohjaus.

Haastatteluun perustuvaa psyykkisen tilan ja työkyvyn arviointia voidaan täydentää oireilua kartoittavilla kyselyillä. Arvion merkitys riippuu tilanteesta. Diagnoosin ollessa selvillä korostuvat käyntien muut elementit.

Keskustelujen tarkoitus on tukea ja motivoida muutokseen. Näitä vaikutuksia voidaan edistää erilaisilla terapeuttisilla haastattelutekniikoilla ja harjoituksilla. Lyhyelle käyntijaksolle sopivat etenkin lyhytterapioiden metodit.

Arvion ja intervention ohella voidaan antaa tietoa muusta mahdollisesta avusta – ryhmistä, vertaistuesta, pariterapiasta, käynnistä ammatinvalintapsykologilla, sosiaalityöntekijällä tai vaikkapa velkaneuvojalla. Yhdessä psykiatrin kanssa voidaan pohtia psykoterapian tarvetta.

Kuva 1. Työterveyspsykologin neuvonta- ja ohjauskäynnit.

Tarkemmassa työkyvynarvioinnissa haastattelua ja kyselyitä täydennetään tutkimusongelmaan sopivilla psykologisilla testeillä. Kattavassa arvioinnissa otetaan kantaa psyykkiseen tilaan, sen taustalla mahdollisesti vaikuttaviin mielenterveyshäiriöihin sekä tiedonkäsittelystä ja voimavaroista koostuvaan työkykyyn, sen ennusteeseen ja korjaaviin toimiin.

Psyykkinen oireilu voidaan jakaa stressi-, mieliala- ja ahdistusoireilusta koostuvaan psyykkiseen tilaan ja pysyvämpiin pulmiin kuten persoonallisuushäiriöihin ja psykoottistasoisiin häiriöihin. Osa oireista asettuu näiden rajalle: uupumus, ahdistus tai vaikkapa päihdeongelma voivat olla vaihtelevia, mutta samalla pitkäkestoisia haasteita.

Arvioitavia tiedonkäsittelyn osa-alueita ovat toiminnanohjaus, tarkkaavuuden ylläpito, ei-kielellisen ja kielellisen päättelyn eri muodot sekä muistitoiminnot. Stressiin liittyy usein ohimeneviä tiedonkäsittelyyn vaikuttavia työmuistin ongelmia. Niinpä ylikuormitustila ei ole paras ajankohta pysyvämpien ajattelun rajoitteiden arvioinnille.

Vaikeuksien ohella työkykyyn vaikuttavat monet yksilöön ja ympäristöön liittyvät voimavarat. Vaikuttavia tekijöitä ylipäätään on niin ihmisessä kuin työn ja yksityiselämän olosuhteissakin. Eri tekijöiden painoarvo pyritään huomioimaan mahdollisimman objektiivisesti.

Työkykyä peilataan työnkuvaan ja muihin työn vaatimuksiin. Niiden selvittämiseksi on hyvä haastatella tutkittavan lisäksi myös esimiestä.

Korjaavat toimet voivat kohdistua tutkittavan ajatteluun ja työnhallinnan keinoihin tai työympäristöön. Työolosuhteiden ollessa kunnossakin voi olla tarvetta työn väliaikaiselle muokkaamiselle. Mikäli terveydelliset rajoitteet estävät työn jatkamisen, eikä työnantajalla ole tarjota muuta sopivaa työtä, voi työkykyvalmentaja auttaa löytämään uuden työn.

Opetuksen, johtamisen ja muun ohjaustyön kaltainen vaativa ihmissuhdetyö edellyttää vuorovaikutuksen hallintaa. Näissä tehtävissä toimittaessa on hyvä mieltää sujuvan yhteistyön mahdollistavat tietoisuustaidot osaksi työnkuvaa ja huomioida ne myös arvioinnissa – siitäkin huolimatta, että toistaiseksi tehtävää vaikeuttaa ilmiön käsitteellinen jäsentymättömyys.

Itsereflektion keskeisen aspektin – mielen maailman sanoittamisen – merkittäviä vaikeuksia kutsutaan aleksitymiaksi. Termi voi auttaa käytännön työssä, vaikkei ole kovin informatiivinen vain nimetessään kyseisen ongelman. Diagnoosia tehtäessä on tarpeen erottaa pysyvämpi verbalisoinnin vaikeus depressioon kuuluvasta sanoittamisen nihkeydestä, masennuksen keskeinen piirre kun on kielen ulkopuolelle lankeaminen; masentuneen voi olla vaikea löytää sanoja kokemuksilleen ja ilmaisu on hidastunutta «Kristeva, J. (1998). Musta aurinko: masennus ja melankolia. Helsinki: Nemo.»1.

Eläytymisen tutkimista vaikeuttavat niin ikään käsitteelliset epäselvyydet kuten se, ettei usein eroteta kykyä ja halua. Henkilö voi kyetä tavoittamaan toisen kokemusta, muttei halua – tai hän saattaa asettua toisen asemaan, muttei teoissaan välitä näkemästään. Toiminta riippuu myös arvoista ja asenteista. Lisäksi tunteet kietoutuvat ajatteluun. Tunnetilojen vaihtelut tai taipumus heijastaa omia kokemuksia muihin voivat häiritä toisten kokemusten tavoittamista silloinkin, kun tietoisuuden kapasiteetti sen sallisi.

Onkin mahdollista, että metakognitiivinen kyvykkyys on älykkyyden kaltainen, mahdollisesti siihen liittyvä, temperamentista, persoonallisuudesta ja psyykkisistä häiriöistä riippumaton ominaisuus. Sellaisena se voi niin edistää kuin vaikeuttaa erilaisten taipumusten ja ongelmien kanssa elämistä.

Tietoisuustaitoja kartoitettaessa kannattaa, kuten arvioinnissa muutenkin, välttää pitkälle vietyjä tulkintoja ja pysyä kuvailevalla tasolla. Tärkein tiedon lähde on haastattelu, jossa ilmiö valottuu siitä keskustelemalla sekä pyytämällä tutkittavaa kuvaamaan itseään ja suhteitaan muihin. «Psykoterapiassa metakognition arviointiin on kehitetty myös mittareita. Semerari, A., Carcione, A., Dimaggio, G., Falcone, M., Nicolò, G., Procaci, M., & Alleva, G. (2003). How to evaluate metacogniti»2

Lievissä vaikeuksissa arviointiin yhdistettävät terapeuttiset keskustelut voivat johtaa riittävään ajattelun ja toiminnan muutokseen. Merkittävissä ongelmissa tulee työn sopivuutta pohtia. Etenkin ihmissuhdetyössä ajattelun pysyvistä tai pitkäkestoisista rajoitteista johtuvat yhteistyövaikeudet ovat iso taakka niin työntekijälle kuin työnantajallekin.

Terveydentilaa ja toimintakykyä selvittäessään psykologi voi kertoa ajatuksensa psyykkistä häiriötä koskevasta diagnoosista, virallisen määritelmän tekee lääkäri – työterveyshuollossa työterveyslääkäri tai tämän konsultoima psykiatri. Useiden henkilöiden kartoittaessa tilannetta on tarpeen toimia yhteistyössä ristiriitaisen tiedonannon välttämiseksi.

***

Rehtori. Mitä tuo nyt on? Miksi Mikko kuvaa huonetta? Ja sitä kiusaamista on kamala katsoa. Ei se pysty pitämään puoliaan lainkaan.

Ammattikorkeakoulussa opettavalle Mikolle on alkanut kertyä lyhyitä sairauspoissaoloja. Ongelman selvittämiseksi esimies soittaa työterveyslääkärille, joka ehdottaa työterveysneuvottelua.

Neuvottelussa esimies kertoo huolensa Mikon työssä pärjäämisestä. Opiskelijat ovat levottomia ja ilkeitä ja kertovat, ettei Mikko pysty pitämään työrauhaa luokassa. Esimies on useampaan otteeseen puhunut asiasta Mikon kanssa, toistaiseksi tuloksetta. Uutena ongelmana ovat sairauspoissaolot ja toistuvat myöhästelyt. Opetettavien aiheiden kanssa ei ole pulmia ja toimenkuvaan kuuluva tilastotieteen väitöskirjakin etenee suunnitellusti. Tarkemman käsityksen saadakseen lääkäri ehdottaa psykologista työkyvynarviointitutkimusta ja psykiatrin konsultointia.

Mikko kertoo psykologille tarkistelupakosta, jonka vuoksi töihin lähtö aamuisin venyy. Ongelma on siirtynyt nyt työpaikallekin. Luokkaa on vaikea jättää, elleivät tavarat ole tietyssä järjestyksessä. Mikko kertoo lukeneensa netistä jutun, jossa neuvottiin ottamaan valokuva tarkistelun kohteista. Se on hieman helpottanut. Huoneesta on helpompi poistua, kun voi varmistaa esineiden järjestyksen jälkikäteen. Viimeisellä tapaamisella psykologi mainitsee termin aleksitymia. Myös siitä Mikko kertoo kuulleensa ja epäilleensä, olisiko hänellä se. On hyvä juttu, jos psykologi on asiasta samaa mieltä – sittenhän hänellä on ongelmalleen jokin nimi. Mikko ei ole varma, onko hän masentunut. Ruokahalu kyllä on kateissa ja olo voimaton. Yksityiselämässään hän ei koe ongelmia; yhteiselo kumppanin kanssa sujuu tasaisesti.

Kognitiivinen suoriutuminen on hyvällä tasolla. Mielialan mahdollisesta alakuloisuudesta huolimatta sekä kielellinen että ei-kielellinen päättely sujuvat tutkimuksessa hyvin. Psykologi ja psykiatri toteavat Mikon kärsivän masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä. Hoidoksi sovitaan lääkitys ja psykoterapia. Työssä jaksamisen mahdollistamiseksi työnkuvaa olisi syytä muokata; itsereflektiovaikeuksien vuoksi vuorovaikutustyötä tulisi ainakin väliaikaisesti vähentää. Mikon luvalla psykologi soittaa ja kertoo tutkimuksen tuloksista ja suosituksista esimiehelle.

Uudessa neuvottelussa sovitaan muutettavan toimenkuva tutkimuspainotteisemmaksi. Opetustakin siihen kuuluisi, mutta vähemmän. Puolen vuoden kuluttua pidettävässä seurantatapaamisessa Mikko kertoo väsymyksen helpottaneen ja jaksaneensa työssä paremmin. Esimies on samaa mieltä. Opiskelijoiltakaan ei ole tullut enää kielteistä palautetta. Kummallakaan ei silti ole halua lisätä opetustunteja. Koska tutkimustyötä on tarjolla, sovitaan työn jatkuvan muutetulla työnkuvalla.

Kirjallisuutta

1. Kristeva, J. (1998). Musta aurinko: masennus ja melankolia. Helsinki: Nemo.
2. Psykoterapiassa metakognition arviointiin on kehitetty myös mittareita. Semerari, A., Carcione, A., Dimaggio, G., Falcone, M., Nicolò, G., Procaci, M., & Alleva, G. (2003). How to evaluate metacognitive function in psychotherapy? The Metacognition Assessment Scale and its applications. Clinical Psychology & Psychotherapy 10, 238–61.