Työterveyspsykologin yksilötuki ristiriidoissa

Terveydenhuollon toiminta kokonaisuudessaan on laajasti ymmärrettynä tukemista. Työterveyshuollossa supportiivista tehtävää toteuttavat vastaanotoillaan kaikki toimijat, syvällisimmin työterveystiimissä psykologit.

Työterveyspsykologin kanssa käytävissä keskusteluissa voidaan kohentaa psyykkistä terveyttä ja auttaa käsittelemään ristiriitoja. Uupuneena neutraalitkin viestit tulkitaan herkästi kielteisiksi, minkä vuoksi pelkkä oireiden lievittyminen voi auttaa yhteistyön ongelmien ehkäisyssä ja ratkonnassa.

Ristiriidan ilmetessä herää kysymys, miten suhtautua siihen. Kysymykseen vastataan ensi sijassa tiedostamatta. Havaittu tulkitaan synnynnäisten tendenssien ja menneestä juontuvan ymmärryksen varassa ja reagoidaan tehtyjen tulkintojen mukaan. Itselle tyypilliset reagointitavat on hyvä tunnistaa, sillä ne voivat ylläpitää pulmaa – olla joskus sen keskeinen syy.

Vuorovaikutusongelmia saadaan aikaan pääasiassa kahdella toimintatavalla: vetäytymällä ja hyökkäämällä. Vetäytyvä väistelee hankalia kohtaamisia. Hyökkäävä kohtaa tilanteet aggressiivisesti. Vetäytymiseen voi liittyä kommunikaatiosta pidättäytymistä, mikä provosoi toisin suhtautuvaa.

Reaktioita siivittävät kaksi selviytymisstrategiaa: tunnekeskeinen ja ongelmakeskeinen «Lazarus, R.S. & Folkman S. (1984). Stress, appraisal and coping. New York: Springer Publishing Company.»1. Välttelyn avulla pidetään toisen herättämät kielteiset tunteet kurissa. Hyökkäyksellä taas pyritään ratkaisemaan ongelma, mutta toimimattomasti; loukaten ja toisen lukkoon tai puolustuskannalle ajaen. Molempiin tukeutuvilla on sama ongelma: vaikeus ilmaista ajatuksiaan ystävällisesti ja jämäkästi «Ystävällisestä jämäkkyydestä käytetään ilmaisua "assertiivisuus".»2. Kun toisen haasteena opetella ystävällisyyttä, on toisen tarpeen harjaantua jämäkkyydessä.

Koska kyseessä on vuorovaikutus, riippuu ongelmalliseksi koettu toiminta myös henkilöiden välisestä suhteesta. Ihmisten luottaessa toisiinsa saatetaan toimintatapojen eroja ja kärjekästäkin käytöstä sietää enemmän. Toimintatyyleiltään samanlaiset voivat ymmärtää toisiaan paremmin.

Törmäyksen taustalla vaikuttaa sen aiheuttanut asia: ratkaisua vaativa erimielisyys. Hyökkäävä on saattanut kuvitella tietävänsä asian parhaiten, vaikkei tiedäkään. Tai hän tietää, mikä vahvistaa altavastaajaksi itsensä kokevan vetäytymistä. Yhtä kaikki, on tarpeen käsitellä molemmat: näkemysero ja toiminta vuorovaikutuksessa.

Sekä tunnekeskeistä että ongelmakeskeistä strategiaa tarvitaan. Niiden toimivuuden ratkaisee tilanne ja tapa; mihin ja miten niitä sovelletaan.

Helpoin tunteiden säätelyn tapa on kemiallisiin aineisiin kuten päihteisiin tai lääkkeisiin tukeutuminen. Sopiva lääkitys voikin lievittää masennusta tai ahdistusta. Pelkkiin lääkkeisiin tukeutuvan psykologiset taidot eivät kuitenkaan kehity, eivätkä korjaantumista vaativat ulkoiset olosuhteet muutu.

Ei-toivotut tunteet lievittyvät myös verbalisoimalla; puhumalla tai kirjoittamalla. Konflikteissa hyvä keskustelukumppani on työn ulkopuolinen ystävä tai ammattiauttaja, sillä pulman käsittely työkavereiden kanssa voi vain pahentaa sitä.

Sanoittamalla pyritään saamaan mahdollisimman tosi ja kattava kuva mieltä vaivaavasta asiasta. Tavoite on perusteltu; mitä todemmin tilanteen tavoittaa, sitä paremmat mahdollisuudet on laatia sopivat toimet sen ratkaisuun.

Kuten todettu, ihmissuhteissa totuus edellyttää eläytymistä. Toisten aikeitten ja reaktioiden arvailun avulla näkymä maailmaan laajenee ja omat ajatukset suhteellistuvat. Toinen voi auttaa asiassa esittämällä tulkintoja, joita itse ei olisi tullut ajatelleeksi.

Muihin kohdistuvan pohdinnan lisäksi koko tilannetta voidaan tarkastella eri näkökulmista. Vaihtoehtoiset näkymät auttavat löytämään ratkaisuja ja asettavat liian suureksi paisuneen ongelman oikeampiin mittasuhteisiin.

Ristiriidoissa tunteiden hallinnan haasteena voi olla anteeksiantaminen, mikä ei tarkoita huonon kohtelun hyväksymistä, vaan tapahtuneen herättämistä kielteisistä tunteista irti päästämistä. Vaikka anteeksipyytäminen auttaa antamaan anteeksi, kyse on eri ilmiöistä. Silloinkin, kun toinen pyytää anteeksi, ikävistä tunteista voi olla vaikea vapautua. Ja anteeksi voi antaa, vaikkei toinen pahoittelisikaan toimintaansa.

Anteeksiantamista voidaan edistää ajatuksia ja tunteita sanoittamalla. Jo pelkästään vihan, katkeruuden tai kostonhalun tunnistaminen ja myöntäminen auttaa niistä irtautumisessa. Lisäksi tunteista vapautumista voidaan vahvistaa erilaisilla terapeuttisilla tekniikoilla «Hong, Y.J. & Jacinto, G. A. (2012). Six Step Therapeutic Process to Facilitate Forgiveness of Self and Others. Clinical Social Work Journal 40, 366–375.»3.

Joskus tunteiden lievittyminen riittää ratkaisuksi. Toisinaan on paras ryhtyä toimiin tilanteen muuttamiseksi. Muutos voi merkitä ulkoisiin olosuhteisiin vaikuttamista, oman toiminnan säätelyä tai asian puheeksi ottamista.

Toimia suunniteltaessa on hyvä huomioida kokonaisuus ja se, että ongelman ratkeaminen riippuu henkilön toiminnan lisäksi muiden reaktioista. Etenkään valtaa enemmän omaavien kanssa ongelmia ei aina kannata käsitellä. Vaikka esimiesten tehtäviin kuuluu suhtautua asiallisesti perusteltuun kritiikkiin, he eivät välttämättä tee niin.

Ratkonnan merkitys ei ole vain ratkaisussa, vaan siinä miten se edistää ihmisen toimijuutta. Psyykkisen terveyden kannalta on tärkeää kokea itsensä toimijaksi, subjektiksi – oman elämänsä päähenkilöksi «Toimijuudella viitataan tässä psyykkisen terveyden kannalta tarpeelliseen oman elämän hallinnan tunteeseen. Antonovsky, A. (1979). Health, Stress & Coping. San Fransisco: Jossey-Bass.»4.

Ristiriidoissa elämän hallinta voi horjua. Etenkin kiusatuksi itsensä tunteva saattaa kokea kadottaneensa elämänsä johtajuuden. Itsensä kiusaamisen uhriksi mieltäminen näyttäisikin pahentavan tilanteeseen liittyvää oireilua «Vie, T.L., Glasø, L. & Einarsen, S. (2011). Health outcomes and self-labeling as a victim of workplace bullying. Journal of Psychosomatic Research 70, 37–43.»5.

Paras tapa vahvistaa subjektiutta on sitä heikentävän kohtelun lopettaminen. Mikäli se ei tule kyseeseen, voidaan ongelmaa korjata uusia näkökulmia siihen luomalla. Vielä jälkikäteenkin asia on mahdollista muuttaa. Kiusaamiskokemuksia toisessa valossa tarkastelemalla voidaan rakentaa uutta, toimijuutta paremmin tukevaa elämäntarinaa «Vrt. Wade, A. (1997). Small Acts of Living: Everyday Resistance to Violence and Other Forms of Oppression. Contemporary Family Therapy 19, 23–39.»6.

***

Inka. Pim kling. Tekstiviesti katkaisee pomon pilkallisen naurun.

Inka ja psykologi. Se saattoi olla viimeinen kerta. Mitä tarkoitat? Että nyt mut on lopullisesti lyöty.

Jo lapsena Inka oppi olemaan näkymätön. Juhlivia vanhempia ei saanut häiritä, eikä muutenkaan olla vaikea. Parhaiten elämä sujui, kun antoi muiden vain olla. Silti jokin meni vikaan, sillä koulussa Inka joutui toisten silmätikuksi. Kiusaaminen loppui vasta lukiossa, mikä oli liian myöhäistä, sillä hän oli jo oppinut olemaan olematta. Ihmisten seura ahdisti, eikä Inka tiennyt, miten heidän kanssaan olisi pitänyt olla. Tunnollisuutensa ansiosta hän kuitenkin valmistui laborantiksi ja sai koulun päätyttyä koulutusta vastaavaa työtäkin. Viimeiset pari vuotta kuluivat työn avulla jo paremmin, kunnes viime viikolla maailma romahti. Esimies oli lytännyt Inkan virheen vuoksi koko työyhteisön kuullen. Tilanne palasi mieleen elävinä takaumina. Jo pelkkä pomon kännykän piippausta muistuttava ääni sai sydämen hakkaamaan.

Ai miten reagoin pienenä kun isä löi? En mitenkään tai mentiin me siskon kanssa joskus sohvan alle piiloon. Hienoa, te puolustauduitte. Entä koulussa kun toiset pilkkasivat? Vaikenin. Erinomaista, et siis ilmeisesti hyväksynyt heidän ajatuksiaan – etkä alkanut mielistelemään heitä. Mitä muuta teit? Yleensä olin hiljaa, paitsi kerran; kerran sanoin suorat sanat ja siihen se naureskelu sitten loppuikin, se oli upeaa. Miten reagoit, kun esimiehesi huusi sinulle viime viikolla? Vaikenin. Hyvä, et siis taida ostaa hänenkään toimiaan. Mitä ajattelet hänestä? Hän haluaa alistaa. Minkälainen ihminen haluaa alistaa? Heikko. Mistä sellainen voi johtua? Ehkä silläkin on ollut vaikeaa. Niin, ehkä se ei ole osannut laittaa hanttiin niin kuin sinä.

Kirjallisuutta

1. Lazarus, R.S. & Folkman S. (1984). Stress, appraisal and coping. New York: Springer Publishing Company.
2. Ystävällisestä jämäkkyydestä käytetään ilmaisua "assertiivisuus".
3. Hong, Y.J. & Jacinto, G. A. (2012). Six Step Therapeutic Process to Facilitate Forgiveness of Self and Others. Clinical Social Work Journal 40, 366–375.
4. Toimijuudella viitataan tässä psyykkisen terveyden kannalta tarpeelliseen oman elämän hallinnan tunteeseen. Antonovsky, A. (1979). Health, Stress & Coping. San Fransisco: Jossey-Bass.
5. Vie, T.L., Glasø, L. & Einarsen, S. (2011). Health outcomes and self-labeling as a victim of workplace bullying. Journal of Psychosomatic Research 70, 37–43.
6. Vrt. Wade, A. (1997). Small Acts of Living: Everyday Resistance to Violence and Other Forms of Oppression. Contemporary Family Therapy 19, 23–39.