Työterveys, työhyvinvointi ja työkyky
Terveyden ohella puhutaan nykyään hyvinvoinnista. Tässäkin kirjassa käsitteitä on käytetty liki synonyymeinä. Epäselvää kuitenkin on, missä määrin ne viittaavat samaan.
Maailman terveysjärjestö (WHO) samaistaa ilmaukset todetessaan terveyden täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. Täydellisyyden ajatusta voidaan kritisoida. Hyvinvoinnin osalta määritelmä sen sijaan on perusteltu, ilmeneväthän terveys ja hyvinvointi usein samanaikaisesti: terve ihminen kokee itsensä hyvinvoivaksi.
Aivan yksiin käsitteet eivät silti mene. On mahdollista, että henkilö tuntee itsensä hyvinvoivaksi myös omatessaan diagnosoitavan sairauden. Hyvinvoinnin tavoittelu ei myöskään aina edistä terveyttä: etenkin lyhyellä tähtäimellä hyvää oloa tuovat myös terveydelle haitalliset toimet.
Vaikka termit viittaavat pitkälti samaan, ne valottavat sitä eri näkökulmista. Hyvinvointi on subjektiivista – kokemuksellista – kun taas terveys, subjektiivisen ohella «Havaittujen ja koettujen oireiden yhdistelminä diagnoosit sisältävät subjektiivisen aspektin.»1, objektiivista; asiantuntijan arviosta riippuvaa. Etuliite työ lisää määritelmiin vain sen, että ilmiöitä tarkastellaan työn kontekstissa.
Kokemuksellinen näkökulma ei ole tärkeä vain ilmiön tavoittamiseksi, vaan myös siksi, että kokemukset motivoivat. Ihminen ei juuri muutu tai ota apua vastaan, ellei kärsi jostakin.
Hyvinvointi-käsitteen liikakäyttö voi kuitenkin johtaa ongelmiin. Kuten edellisessä kappaleessa kuvattiin, subjektiivisen varaan on huono rakentaa objektiivista. Lisäksi hyvinvointipuhe synnyttää herkästi harhan terveyden yli menevästä hyvästä ja ajatuksen, että sitä voitaisiin edistää. Ainakaan toistaiseksi näyttöä siitä ei ole. Hyvinvointi- ja onnellisuustutkimusten pohjalta voidaan kehittää harjoitteita. Lääkkeiden ja terapioiden tapaan ne tehonnevat kuitenkin vain terveydellisistä oireista kärsiviin.
Termi työhyvinvointi ei myöskään kuvaa kovin hyvin toiminnan tarkoitusta, voihan työntekijä voida työssä hyvin vaikkei vastaisi työnantajan odotuksiin. Työkyvystä puhuminen ohjaa paremmin huomion siihen, mitä tavoitellaan: hyvää työsuoriutumista. Käsitteessä kiteytyy hyvin myös työterveyshuollon ja työpaikkojen yhteinen tehtävä – omin keinoin työn toimija, työterveyshuolto ja työnantaja hallinnoivat työkykyä.
Työkyvyn edistämisen keinot ovat osin yleispäteviä, osin työstä riippuvia. Tieto- ja asiantuntijatyössä kriittisiä ovat etenkin psyykkinen terveys, sujuva tiedonkäsittely «Aiheen yhteydessä puhutaan "kognitiivisesta ergonomiasta".»2 ja ristiriitojen hallinta.
Psyykkinen terveys on tietotyöntekijän työkyvyn perusta. Asia ilmenee myös käänteisesti; psyykkiset ongelmat ovat keskeinen työkyvyttömyyden aiheuttaja. Mielenterveyden häiriöistä johtuvien työkykyongelmien merkittävä lisääntyminen «Ks. esim. s. 15. Knekt, P., Lindfors, O. & Laaksonen, M. (2010) Helsingin psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Raportti 33. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinn»3 viime vuosikymmenten aikana heijastanee työn muuttumista mieltä yhä enemmän kuormittavaksi.
Luonteeltaan tietotyö on tiedon käsittelyä, minkä vuoksi kyseisestä tehtävästä on tärkeää suoriutua sujuvasti: havaita todellisuutta kohdallisesti, ohjata huomio oikeisiin asioihin, erottaa olennainen epäolennaisesta, pitää muistissa työn kannalta tarpeelliset asiat ja yhdistää ne tilanteen vaatimalla tavalla olemassa oleviin muistijälkiin.
Jo pelkästään psyykkinen terveys auttaa asiassa. Lisäksi tarvitaan emotionaalista, kognitiivista ja teknistä työrauhaa.
Emotionaalinen työrauha syntyy arvostavasta ilmapiiristä, toimivasta yhteistyöstä oman esimiehen kanssa sekä, ihmissuhdetyössä, asiakaskontaktien sopivasta määrästä ja laadusta. Kognitiiviseen työrauhaan tarvitaan mahdollisuus keskittyä työhön ilman jatkuvia keskeytyksiä. Teknisen työrauhan tarjoavat toimivat työvälineet ja niiden ajattelua ja aistitoimintoja tukeva käytettävyys «Käyttöliittymien ja työvälineiden "visuaalisella käytettävyydellä" viitataan asiaan näköaistin osalta.»4.
Asiantuntijatyön immateriaalisuus ja verkostomaisuus altistavat näkemyseroille ja yhteentörmäyksille. Kuten todettu, niiden kanssa elämisessä auttavat tietoisuustaidot, taitava johtaminen ja toimiva organisaatiorakenne.
Psyykkisen työkyvyn osatekijöistä mielenterveys on ensi sijassa työn toimijan ja ammattiauttajien tehtävä – osaamisesta ja motivaatiosta huolehtivat puolestaan työn toimija ja työnantaja. Työkykyä tukevista työolosuhdetekijöistä vastaa työnantaja työsuojelun ja työterveyden kanssa toteuttamiensa työpaikkaselvitysten ja niiden pohjalta laadittujen toimien avulla.
Kirjallisuutta
- Havaittujen ja koettujen oireiden yhdistelminä diagnoosit sisältävät subjektiivisen aspektin.
- Aiheen yhteydessä puhutaan "kognitiivisesta ergonomiasta".
- Ks. esim. s. 15. Knekt, P., Lindfors, O. & Laaksonen, M. (2010) Helsingin psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Raportti 33. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
- Käyttöliittymien ja työvälineiden "visuaalisella käytettävyydellä" viitataan asiaan näköaistin osalta.