Asiakas vai asiantuntija?
Ajankohtainen pohdinta potilaan valinnan vapaudesta nostaa esiin laajemman kysymyksen asiakkaan ja asiantuntijan suhteesta: mikä yhteistyössä on asiakkaan, mikä ammattilaisen määritettävissä? Aihe liittyy kirjassa aiemmin mainittuihin asiakaslähtöisyyden ja itseohjautuvuuden ideologioihin.
Itseohjautuvuuden ideaali sopii mihin tahansa epäsymmetriseen valtasuhteeseen. Moneen taipuvana sitä nykyään sovelletaankin niin lastenkasvatuksessa, opetuksessa kuin johtamisessakin.
Työterveyshuollon keskeiset tehtävät "tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus" ja "työpaikkaselvitys" saattavat kuulostaa itseohjautuvuuden ihanteesta viehättyneen korvaan hieman vanhanaikaisilta, eihän asiakas ole enää objekti, jota auttajasubjekti ohjaa.
Ristiriita on todellinen: kyseessä ovat eri diskurssit. Puhe- ja toimintatapojen jännitettä voidaan koittaa purkaa toimijoiden tasavertaisuutta korostamalla tai vaikkapa tekemällä työstä epämuodollista. Molemmat ratkaisut ovat näennäisiä. Vaikka ihmisinä terveydenhuollon ammattilainen ja asiakas ovat yhdenvertaisia, vaikuttaa suhteessa vallan epäsuhta.
Mutkikkaaksi asian tekee se, ettei valta rajoitu vain ammattilaiseen. Myös asiakkaalla on valtaa, joskin erilaista, ja siitä on tullut varsin mittavaa. Sen edelleen kasvattamisessa on vain taivas rajana, voidaanhan asiakas valtuuttaa määrittämään niin työn toteuttajat kuin sen sisältökin.
Työhyvinvointimarkkinat tukevat tämänsuuntaista kehitystä. Työnohjaajan ja coachinsa tapaan asiakas saattaa haluta valita työterveystiiminsä toimijat ja räätälöidä sen toimet itseään miellyttäväksi palvelukokonaisuudeksi.
Pala palalta työterveyshuolto onkin pilkkoutumassa työhyvinvointipalveluiksi. Muutoksessa ollaan jo pitkällä, sillä kyse ei ole vain täydentävistä toiminnoista. Suuri osa työterveyden psykososiaalisesta tuesta tulkitaan jo työhyvinvointipalveluiksi. Lisäksi työterveyden ydintehtävään kuuluvia tehtäviä, kuten työpaikkaselvityksiä, tekevät jo monet hyvinvointipalvelujen tuottajat.
Työpaikkaselvitysten ja niihin pohjautuvien toimien tarkoituksena on muodostaa runko työpaikan ja työterveyden yhteistyölle. Se ei ole haastavaa vain sisällöllisesti, vaan myös siksi, että toimijoita on monta: johto, henkilöstöhallinto, työsuojelu ja työterveystiimi. Haaste kasvaa edelleen, mikäli prosessiin osallistuvat kokonaan muut tahot.
Alussa mainittiin yhdeksi työorganisaation uhaksi perustehtävän alttius jäädä sitä täydentävien tehtävien – palvelun, uuden luomisen tai kontrollin – alle. Yhtä haitallista on, mikäli jokin tehtävistä jää kokonaan pois. Auttaminen on palvelua. Pelkkä palveluorganisaatio työterveyshuolto ei kuitenkaan ole. Hyvinvointipalvelujen tuottajista poiketen sen lakisäteiseen tehtävään ja riippumattomaan asiantuntijarooliin kuuluu ripaus kontrollia.
Kyseinen valta ei ole kiusaa, vaan myös asiakkaan etu; ainoa mahdollisuus huolehtia jokaisen toimijan terveydestä työn ristiriitaisten intressien paineessa. Näkemysten perustelut sekä toiminnan pohjaaminen tietoon takaavat, ettei kyseessä ole mielivalta.