Hyvällä työterveyslääkärillä monta roolia

Osaavalla työterveyshuollolla kysyntää

Työterveyshuollossa eletään historiallisia aikoja. Työterveyden ammattilaisiin suunnataan uudenlaisia odotuksia, työterveyslakia on uudistettu ja resursseja on lisätty – nyt jos koskaan on mahdollista profiloitua ja näyttää miten terveydenhuolto parhaimmillaan vastaa yhteiskunnan muuntuneisiin tarpeisiin. Syynä ovat työelämän muutokset, joiden taustalla ovat henkilöstön nopea ikääntyminen, henkilöstön määrän supistuminen, työn muutokset, lisääntynyt kiire ja työtahti. Työssä jaksamisesta on tullut inhimillisesti ja taloudellisesti arvioiden yhteiskunnan ykkösasia. Henkilöstön työkyvyn ylläpitämisessä ja hallitsemattoman eläkkeelle siirtymisen ehkäisyssä tarvitaan toimenpiteitä, jotka vähentävät työn henkistä kuormittavuutta ja parantavat jokaisen vaikutusmahdollisuuksia työssä.

Valtiokonttori valtioyhteisön vakuutuslaitoksena on toimintansa luonteesta johtuen hyvin perillä työelämän muuttuneista haasteista. Yhteistyö asiakasvirastojen kanssa on perinteistä, luottamuksellista ja painottunut työyhteisöjen kehittämiseen. Yhteistyöverkostosta työsuojelun, varhaiskuntoutuksen ja työterveyshuollon piiristä löytyvät varsinaiset uranuurtajat. Eläkelaitoksen lääkärinä näen päivittäin miten terveydenhuollossa toimitaan. Tuhansien eläkehakemusten myötä työpaikalleni välittyy kuva eri terveydenhuollon yksikköjen ja myös yksittäisten lääkäreiden työn laadusta. Lääkäri on keskeisin henkilö arvioitaessa toiminnan laatua ja tulosta. Vakuutuslaitoksen ja työpaikan näkökulmasta hyvällä työterveyslääkärillä on kysyntää ja heistä on jo nyt kilpailua – eli mahdollisuuksia on.

Sosiaalisen työkyvyttömyyden ura

Hyvän työterveyslääkärin on tunnettava ympäristön vaatimukset. Sairauksia on voitava arvioida myös suhteessa ihmisen aikaisempaan elämäntarinaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen taustatekijöitä tutkittaessa on todettu, että sydän- j a verisuonisairauksien merkitys on 80-luvulta alkaen tasaisesti vähentynyt. Itse asiassa me siirrymme entistä terveempinä eläkkeelle. Sen sijaan mielenterveysongelmat ovat nopeasti lisääntyneet ja ovat yleisin syy työkyvyttömyyteen. Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että todellisten psykiatristen sairauksien määrä on pysynyt ennallaan. Tilastot kertovat pikemminkin yleisestä huonovointisuudesta tai siitä, että ihmiset ovat menettäneet työssään asioiden hallinnan tunteen. Pitkään jatkuva ammatillisen uran kriisi ratkaistaan lopulta eläketurvan avulla.

Työkykyyn vaikuttavien tekijöiden arviointi on osoittanut, että henkinen kuormittuneisuus, työnhallinnan tunne – koherenssi – ja työpaikan psyykkiset ja sosiaaliset tekijät riippuvat merkittävästi toisistaan. Henkinen oireilu ja somaattinen oireilu korostuvat, kun ihmisen ja työyhteisön vuorovaikutus on puutteellista. Työ muovaa merkittävästi koherenssin tunnetta ja hoitamattomana ihmisen epävarmuus omasta tulevaisuudesta johtaa todelliseen sairastumiseen. Tällaisessa tilanteessa työterveyslääkäriltä edellytetään hyvää ammattitaitoa ja lääketieteellisten tosiasioiden tunnustamista. Vaikeaksi asian tekee tilanne, jossa sairautta ei ole lainkaan, mutta ihminen oireilee ja on menettänyt täysin työkykynsä. Tällaisessa tilanteessa ulkoisten tekijöiden medikalisointi on inhimillisesti ja taloudellisesti arvioiden kohtalokasta ja johtaa usein myös pitkiin oikeusprosesseihin. Tarkat tiedot elämänkaaren eri vaiheista, työurasta ja elintavoista ovat edellytys toimintakyvyn arvioinnille. Kun ongelmat ovat työpaikalla ne jäävät korjaamatta ja vahingot toistuvat. Tulevaisuudessa jokainen työntekijä on arvokas eikä meillä ole varaa menettää enää yhtään heistä turhaan.

Tulevaisuuden vaatimukset

Hyvän työterveyslääkärin on tunnettava ihmisten vireyteen sekä aivoihin ja aisteihin kohdistuvat vaatimukset. Tulevaisuudessa aivojen toiminnan arvioinnilla on keskeinen merkitys työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa. Työkyvyn arvioinnissa huomioitavia seikkoja ovat ammatillisen osaamisen alueella erityisosaaminen, atk-taidot ja informaation käsittely ja prosessointi. Tiedollisella alueella huomioitavia ovat mm yksilön kommunikaatiotaidot ja jatkuvan oppimisen vaatimat muisti- ja oppimiskyvyt. Psykososiaalisella alueella tarvitaan työmotivaatiota, itsenäisyyttä, muutoksen sietokykyä, joustavuutta ja ryhmätyötaitoja. Tästä syystä työelämän kehittäminen ihmisten terveyden ja työkyvyn kannalta terveellisempään suuntaan edellyttää työterveyslääkäriltä avoimempaa ja usean eri ammattilaisen näkökulmaa työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa. Hyvän lääkärin ei siten tarvitse olla pappi eikä tuomari vaan luoda turvallisuutta yhteistyöhön oman ammattinsa taitajana. Kaikkien alojen "Besserwisserin" sijasta hänen on osattava tehdä tasavertaisena työtä usean eri ammattilaisen kanssa. Kuntoutuksen vaikuttavuutta arvioinut työryhmä totesi, että nimenomaan moniammatillinen yhteistyö tuottaa tuloksia työelämässä.

Monipuolinen asiakkuuden hallinta

Hyvä työterveyslääkäri osaa hoitaa potilaansa ja hän hallitsee myös asiakkuuteen ja palveluun liittyvät asiat. Työ- ja toimintakyvyn arvioiminen ei onnistu perinteisen sairauden määrittelyn avulla. Kun ihminen on objektina - vaikkakin potilaana – arvioidaan yleensä vain sairauden syytä, kudosmuutoksia ja oireita. WHO:n toimintakykyluokitus edellyttää ihmisen tutkimista subjektina – asiakkaana – arvioitaessa sairauden seuraamuksia yksilön ja yhteisön tasolla. Asiakkuuden ja palvelun oikeanlainen tiedostaminen on kohtalon kysymys terveydenhuollolle ja siten myös hyvälle työterveyslääkärille. Potilaan tarpeiden huomioiminen on syvällä lääkärien ammatillisessa suuntautumisessa. Siitä ei pidä luopua – sen lisäksi tarvitaan laajempaa näkemystä omasta roolista ja siihen liittyvistä odotuksista. Asiakkuuteen sisältyy laaja näkemys ihmisten ja työyhteisöjen tarpeista ja heidän tarvitsemista palveluista. Terveystaloustiede on tuonut terveydenhuollon arviointiin elämänlaadun mittarit. Kilpailtaessa laadusta ja resursseista hyvä työterveyslääkäri istuttaa toimintansa laajempaan kokonaisuuteen, johon kuuluvat tarpeiden huomioiminen ja palveluiden nopeus, riittävyys, hyvä kohtelu jne.

WHO:n toimintakyvyn luokitus antaa mahdollisuuden arvioida ihmisen toimintakykyä yksilön ja ympäristön välisenä vuorovaikutuksena. Se huomioi myös persoonalliset tekijät. Henkilökohtaisten persoonallisten ominaisuuksien merkitys joissain työtehtävissä ja –ympäristöissä saattaa asettaa rajoituksia työssä selviytymiselle. Tällöin kysymyksessä on tilannekohtainen rajoite, joka ei johdu sairauden aiheuttamasta toimintakyvyn heikkenemisestä. Silloin kun mukana on myös sairaus, saman sairauden vaikutus toimintakykyyn voi persoonallisista ja selviytymismekanismeista johtuen vaihdella ihmisestä toiseen. Nämä seikat jäävät liian usein huomioimatta jolloin hoito- ja kuntoutustoimenpiteet myös kohdentuvat väärin. Tyypillisiä huomiotta jääviä tekijöitä ovat erilaiset tunne-elämän häiriöt ja dissosiaatiohäiriöt. Näistä vakuutuslaitoksissa on lukuisia esimerkkejä. Ne luovat myös kielteistä kuvaa lääkäreiden osaamisesta puolin ja toisin. Seuraamukset ovat yleensä vakavia. Kun kauppatieteen opiskelijat arvostavat tietoa ihmisen persoonallisuuden eroista niin miksi ne ei eivät ole välttämätön osa myös hyvän työterveyslääkärin ammattitaitoa. Näiden asioiden osaaminen luo turvallisuutta hyvälle työterveyslääkärille myös silloin kun hän toimii työpaikan asiantuntijana suunniteltaessa nykyaikaista työyhteisöä.

Työhyvinvoinnin asiantuntija

Hyvän työterveyslääkärin tulee löytää itsensä yhä useammin työhyvinvointikehittäjien verkossa. Ei riitä enää se, että vietetään aikaa oman työterveysaseman tiloissa vaan on uskaltauduttava työpaikan ylimmän johdon pakeille. Siellä on kerrottava orgaanisaation niistä riskeistä, joista terveydenhuollossa ollaan tietoisia. Mutta ei vain kerrottava riskeistä vaan osallistuttava myös ratkaisujen esittämiseen. Työterveyslääkärin on otettava vastuu omaan osaamiseen liittyvistä toimenpiteistä ja nivottava ne osaksi työpaikan arkea. Samalla on nähtävä, että vastuu riskeistä on työpaikalla ja työhön osallistutaan turvallisuutta luoden.

Useissa työyhteisöissä on käynnissä laadun kehittäminen. Aina ei kuitenkaan nähdä, että laatu ja henkilöstön hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kyetäkseen täyttämään yhä kovenevat tulostavoitteet työpaikkojen on huolehdittava henkilöstönsä hyvinvoinnista. Jatkossa työkykyä edistetään parhaiten kehittämällä työtä ja sen hallintaa, johtamista ja työyhteisöä, yksilön henkilökohtaista hyvinvointia ja myös omaa vastuuta siitä. Esimerkiksi valtion henkilöstöstä vaihtuu puolet vuoteen 2010 mennessä. Se on monella tavalla jättisuuri haaste työpaikoilla. Siihen liittyen kehittämisen teemoina ovat nousseet esille ikäjohtaminen, ikä ja oppiminen, kokemus ja mentorointi. Työhyvinvoinnin edistyminen riippuu kaikista yhteistyötahoista, mutta erityisesti ylimmän johdon sitoutuminen on tärkeää. Valtioyhteisössä KAIKU-ohjelman tavoitteena on vakiinnuttaa työhyvinvointitoiminta osaksi johtamista ja työpaikkojen arkea liittämällä se osaksi tulosohjausta ja luomalla valtion hallinnon sisälle työhyvinvointikehittäjien verkosto. Sen tavoitteena on myös tukea ikääntyvien työntekijöiden pysymistä mukana työelämässä hyödyntämällä heidän vahvuuksiaan ja kokemustaan sekä panostamalla heidän jaksamiseensa ja osaamiseensa.

Miten työterveyshuolto itsensä työhyvinvoinnin kuvioihin sovittaa on varmasti hyvin työpaikkokohtaista. Ilman hyvää työterveyslääkäriä työpaikat eivät haasteista selviä. Lääkärin identiteetistä työssä ei tarvitse tinkiä. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin hyvää kuuntelutaitoa, tarpeiden oikeaa ja oikea-aikaista havaitsemista, avoimuutta ja kykyä ottaa kipeitäkin asioita puheeksi. Samoin myös yhteistyötaitoja ja verkottumista työsuojelun ja erilaisten muiden osaajien kanssa.