Omien kysymysten merkitys työkyvyn arvioinnissa

Työterveyslaitoksessa tehdään työkyvyn arviointeja, jolloin asiakkaan ongelmatilanne on jo usein pitkittynyt ja hankala. Osa henkilöistä tulee tutkimukseen joko työnantajan tai sosiaalivakuutuslaitoksen velvoittamana. Arvioinnilla vaikutetaan aina tutkittavan henkilön perustaviin käsityksiin omasta itsestään. Terapeuttisen tutkimuksen idean mukaan tutkimusta ajatellaan paitsi tiiviinä tietojenkeruuna päätöksenteon avuksi, myös asiakkaan tilaisuutena hankkia lisäymmärrystä tilanteestaan. Siksi on käytettävä riittävästi aikaa, jotta voidaan määritellä henkilön kannalta tärkeä ja merkityksellinen tavoite tutkimukselle.

Miksi niin monet asiakkaat tulevat työkyvyn arviointitutkimukseen ilman omia toiveita ja henkilökohtaisia kysymyksiä? Työterveyspsykologien ryhmässä päätettiin seurata tätä asiaa. "Oma kysymys" on työlääketieteen poliklinikan työryhmässä toimivien psykologien käyttämä termi, johon on tiivistetty sekä terapeuttisen tutkimuksen mallin että motivaatiopsykologian antia. Mikä tutkittavaa askarruttaa? Mitä uutta tietoa hän haluaisi psykologisen tutkimuksen avulla saada tilanteestaan? Useimmiten kysymys muotoutuu vasta haastattelun tai testityöskentelyn kuluessa.

"Oma kysymys" lisää asiakkaan mahdollisuuksia hyötyä tutkimuksesta. Kysymystä voi tarkastella myös aineistona testaustulosten tapaan. Onko henkilöllä kykyä asettaa lyhyen aikavälin eli tutkimuksen keston mittainen tavoite? Kysymykset liittyvät tavoitteisiin ja tavoitteet motiiveihin. "Mikä on tärkeää, mihin pyrin?" Tutkija saa tällöin hyvän lähtökohdan selvittää henkilön kanssa hänen motivaatiorakenteitaan. Omat kysymykset kirjataan lausuntoon ja niitä kommentoidaan loppuyhteenvedossa. Menettely on osa arkityön kehittämishanketta "Vaikeiden työkykyongelmien psykososiaaliset tekijät työkyvyn arvioinnissa".

Yli puolet tutkituista pystyi muotoilemaan "oman kysymyksen"

Puolentoista vuoden aikana vuosina 2000 - 2001 psykologit tutkivat Työterveyslaitoksessa 143 henkilöä työkyvyn arvioimiseksi. Muutama henkilö oli lähetetty ammattitautiepäilyn vuoksi, mutta psykologisen tutkimuksen tehtävä oli yhtä laaja kuin työkyvynarvioinnissakin. Lausuntoja, joissa oma kysymys oli kirjattu riittävän tarkasti, oli 121. Niistä poimittiin omat kysymykset selvityksen aineistoksi. Tutkituista henkilöistä 64 oli muodostanut oman kysymyksen, 57 ei. Aluksi verrattiin "oman kysymyksen" ryhmää joidenkin taustatekijöiden suhteen ryhmään, jolle ei muodostunut omaa kysymystä. Omia kysymyksiä tarkasteltiin myös niiden sisältöalueiden mukaan.

Tutkituista henkilöistä vähän yli puolet hahmotti oman kysymyksen psykologiselle tutkimukselle. Verrattaessa "oman kysymyksen" ryhmää niihin, joilla ei ollut kysymystä, osoittautui, että naisilla (62 %) oli useammin oma kysymys kuin miehillä (53 %). Vapaaehtoisesti tulleista 61 %:lla ja velvoitettuina (työnantaja tai SVL§31) tulleista 40 %:lla oli oma kysymys. Työterveyshuollon lähettämillä oli oma kysymysmuotoinen tavoitteensa tutkimukselle useammin kuin KELA:n tai vakuutusyhtiöiden lähettämillä. Iältään 45 - 55-vuotiailla oli oma kysymys muita ikäryhmiä useammin. Siten keski-ikäiset naiset, jotka tulevat työterveyshuollon lähettäminä vapaaehtoisesti, asettavat muita enemmän kysymyksiä psykologin tutkimukselle.

Tutkittavat kysymykset luokiteltiin niiden sisällön mukaan

Tutkittavien kysymykset luokiteltiin sisältöalueiden mukaan. Työhön liittyviä kysymyksiä oli aineistossa eniten (23/64). Useimmiten sisältö koski mahdollisuutta päästä työelämästä pois (16), mutta myös sairauslomalta tai kuntoutustuelta takaisin työhön liittyviä kysymyksiä oli (6). Välttämis- ja poispyrkimisen teemat henkilökohtaisissa tavoitteissa kertovat kuormittuneisuudesta sekä lähestymisen ja paluun teemat käytettävissä olevista voimavaroista. "Onko minulla mahdollisuuksia selvitä jatkossa uusista tehtävistä?" "Voinko jatkaa osa-aikaeläkkeellä, vaikka minulle on suositeltu työkyvyttömyyseläkkeen hakemista?"

Terveyteen liittyvistä kysymyksistä (16/64) puolet koski epäselvien oireiden merkitystä, toinen puoli muistin, keskittymiskyvyn tai muunlaisen kognitiivisen selviytymisen ongelmia. "Mistä johtuu uuvuttava ja vajottava tila, kun mitkään tulokset eivät näytä mitään aihetta?". "Olenko hidas ja minkä vuoksi?" Terveyskysymysten luonnetta voi eritellä sen mukaan, tuleeko niistä esiin halu saavuttaa jokin ratkaisu.

Uudelleenkouluttautumista koskeneissa kysymyksissä (10/64) tutkittavia askarrutti oma uskaltautuminen ja omat edellytykset ammatinvaihtoon, samoin aikaisemman ammatin menetyksen läpikäyminen. "Onnistuisiko uudelleenkoulutus ja työhönpaluu selkävaivan vuoksi kuuden vuoden työstäpoissaolon jälkeen?"

Työpaikan konflikteihin liittyvissä kysymyksissä (5/64) tuli useimmiten esiin halu saada tukea sille, ettei henkilöä pidettäisi syyllisenä työpaikan vaikeuksiin, että saisi "puhtaat paperit" ja voisi jatkaa työssään. Oma asema vuorovaikutusverkostossa saattoi askarruttaa: "Miksi olen aina tapetilla, minut huomataan ja pyydetään erityistilanteiden suorittajaksi, vaikka haluaisin sopeutua joukkoon?"

Elämäntilannekysymyksiksi (6/64) nimettiin kysymysnippu, joka sisälsi monia terveyden, työn ja muun elämän sekä taloudellisten vaikeuksien kysymyksiä. Tutkimuksen avulla toivotaan selkiytymistä tilanteeseen, joka on jatkunut piinallisessa epätietoisuudessa jo kauan ja tuottanut taloudellista ahdinkoa. Joissakin tapauksissa kysymykset eivät liittyneet enää työhön, vaan esim. selviytymiseen sukulaisten hoitamisesta.

Itseymmärrykseen liittyviä kysymyksiä oli 4/64, useimmiten kysymykset olivat yleisluonteisia kuten "Lisätietoa itsestä" tai "Mistä herkkyyteni johtuu?"

Omat kysymykset auttavat asiakasta selvittämään tavoitettaan

Huomion kiinnittäminen tutkittavan henkilön omiin kysymyksiin lähti liikkeelle tuntumasta, että valtaosa asiakkaista tuli psykologin tutkimukseen neuvottomana, osa jopa pelokkaana. Haluttiin selvittää, voisiko terapeuttisen tutkimuksen käytäntöä soveltaen saada tutkimuksen yhteistyöluonne selvemmin esille ja samalla lievittää tutkittavana olemiseen liittyvää jännitystä.

Kun kysymyksiä työstetään, omien tavoitteiden asettaminen onnistuu, vaikka tutkimus liittyisi hankalaan, työn ja talouden kannalta jopa ylivoimaisen tuntuiseen tilanteeseen. Aikaisemman arvion mukaan valtaosa tutkittavista olisi tullut oireiden kanssa ja vain asettautunut tutkittavaksi. Aineiston henkilöistä 53 %:lla muotoutui oma kysymys, mikä oli odotettua enemmän. Kysymykset eivät yleensä olleet kovin selkeitä. Joskus kysymys kuitenkin tarkentui ja tarjosi uuden näkökulman asiakkaan ongelmaan. Työkyvyn arviointi on silti erityistilanne. Voimavarakartoituksissa stressihaittojen arvioimiseksi lähes kaikki asiakkaat esittävät omia kysymyksiä.

"Oma kysymys" on kehittämisvälineenä työkyvyn arviointitutkimuksessa asiakkaan omia tavoitteita ja omaa motivaatiota herättelevä tapa työskennellä. Tilanne lähtee yleensä oireista tai jo melko kiteytyneistä ja syytöksen luonteisista työtilanteen kuvauksista. "Voisiko tässä ollakin kyse siitä, että...?" on merkki oman pohdinnan ja vastuunoton heräämisestä tutkimustilanteessa.

Lopullisten työkykykannanottojen mukaan tutkimusaineiston henkilöistä kolme neljäsosaa todettiin kykeneviksi palaamaan työhön terveytensä puolesta heti (40 %) tai sairausloman jälkeen (37 %). Kuntoutumista varten tarvitsi 14 % tutkituista pitkähkön kauden ja vain 9 % siirtyi eläkkeelle. Lähettävä asiakas saa usein vastauksena kysymykseensä työkykykannanoton lisäksi tarkentuneen ongelman asettelun, mikä auttaa suuntaamaan työkyvyn tukitoimia. Voi toivoa, että psykologinen tutkimus osaltaan auttaa löytämään otollisia yhteistyöalueita.