Johtamiskirjallisuutta aloittelevalle esimiehelle

Työterveyslääkärien johtamiskoulutuksen pilottiryhmässä heräsi viime syksynä kysymys suomenkielisestä kirjallisuudesta, josta aloitteleva työterveysyksikön esimies saisi teoreettista pohjaa päivittäisjohtamiselleen. Kirjallisuutta tällä alalla on paljon ja aikaa kaikilla aina liian vähän, joten päätin vastata haasteeseen ja laatia koostelman niistä kirjoista, joiden viitekehys parhaiten tukee hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista esimiestyötä ja johtamista. Olen erityisesti painottanut helppolukuisuutta ja teoreettista selkeyttä sekä soveltuvuutta käytäntöön. Kirjat painottuvat erityisesti henkilöstöjohtamiseen, jonka tuoreet lääkäriesimiehet kokevat haasteellisimpana.

Kalle Laine & Vesa Hulkkonen: Strategia: ajatuksista tekoihin Painatuskeskus Oy, Helsinki 1994

Strateginen suunnittelu on useimmille lääkäreille vieras asia. Työskentelytapanamme on yleensä tehdä niin kuin aina ennenkin on tehty tai niin kuin naapurissa tehdään. Strateginen suunnittelu edellyttää kuitenkin visiota, toimintaympäristön analyysiä ja päätöksiä. Pelkkä ajattelu ei riitä, tarvitaan myös tahtoa ja keinoja toteuttaa suunnitellut asiat. Kirja on tarkoitettu sekä julkiselle että yksityiselle sektorille ja 70-sivuisena on suhteellisen nopeasti luettu.

Pauli Juuti & Antti Vuorela: Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi PS-kustannus, Jyväskylä 2002

Pauli Juuti on kirjoittanut paljon työyhteisöjen kehittämisestä, mutta aiemmat kirjat ovat olleet hyvin teoreettisia, tosin tietysti haastaviakin, helmenä " Johtamispuhe ", jossa lähestytään työyhteisöä konstruktivistisesta näkökulmasta. Toisena kirjoittajana on Antti Vuorela , joka on tuttu Työturvallisuuskeskuksen kouluttajana monelle työterveyslääkärille. Teorian ja käytännön vuoropuhelu on helposti omaksuttavassa muodossa ja kirjasta löytyy selkeitä käytännöllisiä ohjeita mm. rekrytointiin, kehityskeskusteluihin ja kokousten sujuvuuteen. Kaiken toiminnan lähtökohtana on perustehtävän määrittely, oman johtamistavan jatkuva reflektointi ja positiivinen ihmiskäsitys. Hyvään työyhteisöön ja työtulokseen ei ole oikotietä, vaan se vaatii aina työskentelyä ja itsensä likoon pistämistä.

Mari Aulanko: Johdan itseäni, Gummerus Oy, Jyväskylä 1999

Itsensä johtaminen on useampien mielestä johtamisen vaikein laji ja muodostaa pohjan koko esimiestyöskentelylle. Mari Aulanko lähtee holistisesta ihmiskuvasta ja oman elämän arvojen pohdinnasta, kuvaa itsekasvatuksen vaikeaa polkua ja positiivisen ajattelun merkitystä. Kirja on helppolukuinen ja siitä puuttuu saarnaava sävy, joka usein vaivaa aikuisen henkisen kasvun oppaita. Tärkeintä on hyvä elämä ja arki, jonka myötä työkin sujuu. Elämä on matkalla olemista ja jokainen vastaa itse siitä mihin elämänsä käyttää. Kirja paras osuus on ajankäytön hallintaa kuvaava osuus. Aulangon ajanhallintatapa lähtee siitä että tuntee oman elämänsä arvot ja periaatteet ja sen jälkeen suunnittelee elämänsä niin, että näillä arvoilla ja periaatteilla on mahdollisuus toteutua tasapainoisesti arjessa.

Antti Aro: On niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään, Edita, Helsinki 1999

Antti Aron kokemus työterveyspsykologina näkyy selvästi tässä kirjassa , jossa pohditaan burnoutin syvintä olemusta ja sen ehkäisyä. Kirjan pohjalta on helppo esimerkiksi pitää luentoja työuupumuksesta tai sen voi antaa potilaalle kotilukemiseksi ja -- yllätys, yllätys --, siinä on paljon sellaista mikä kolahtaa myös työnarkomaniaan taipuvaisen työterveyslääkärin omaan työtapaan. Erityisen arvokasta kirjassa on työuupumuksen näkeminen yhteisöllisenä ongelmana eikä pelkästään yksilön ominaisuutena. Saman kirjoittajan uudempi kirja muutoksesta ja sen hallinnasta on myös helppolukuinen ja käytännönläheinen.

Pekka Järvinen: Onnistu esimiehenä, WSOY, Helsinki 2001

Pekka Järvisen useista hyvistä kirjoista valitsin juuri tämän, koska siinä on paljon käytännön esimerkkejä, jotka tekevät lukemisesta helppoa ja mielenkiintoista. Esimerkit ovat sellaisia, joihin jokainen työterveyslääkäri on työssään törmännyt ja niiden pohdiskelu sekä yksilö- että ryhmänäkökulmasta antaa ymmärrystä ja käytännön ratkaisumalleja. Erityisen hyödyllinen on visuaalinen malli toimivasta työyhteisöstä, jossa on työnteon pohdinnan lisäksi otettu huomioon yhteisön sisäinen maailma, tiedostamattomat tarpeet ja mielikuvat, joka ei saa ottaa liian suurta osaa arkipäivästä. Johtajan vaikea rooli perustehtävän selkiyttäjänä ja rajoista huolehtijana on realistisesti esitetty, samoin työhön aina liittyvä yksinäisyys. Viimeinen luku kertoo esimiehenä kehittymisestä ja jaksamisesta, josta olisi mielellään lukenut enemmänkin.

Paul Lillrank: Laatuajattelu, Otava, Keuruu 1998

Laadunhallinta on uuden työterveyshuoltolainkin mukaan oleellinen osa toimintaa ja sen johtamista. Laatukirjat ovat usein insinöörien kirjoittamia ja helpoimmin sovellettavissa tuotannolliseen toimintaan. Lillrank pohtii kirjassaan laatua laajasti ja myös palveluihin ja julkiselle sektorille soveltuvalla tavalla. Laatujohtaminen ei ole laatukansion rakentamista ,vaan ajattelutapa, joka lähtee asiakkaan tarpeista. Julkisen sektorin ongelmana on asiakkaan määrittely ja eri asiakkaiden erilaiset toiveet. Laatujohtaminen edellyttää tiedon hankkimista ja hallintaa. Erilaiset mielikuvat muodostavat myös merkittävän osan koetussa laadussa.

Tapio Aaltonen & Lari Junkkari: Yrityksen arvot ja etiikka, WSOY, Juva 1999

Kahden teologin kirjoittama kirja on saanut palkinnon vuoden parhaana yrityskirjana, eikä suotta. Kirja kytkee arvojen pohdinnan ja eettiset kysymykset yhteen, käsittelee ansiokkaasti yrityskulttuurin muodostumista ja ilmenemistä yrityksen toiminnassa. Teoreettinen osuus, jossa laukataan melko pinnallisesti läpi etiikan ja moraalifilosofian merkittävimmät ajattelijat ja ajatussuunnat jättää lukijan vähän sekavaan mielentilaan, jota rauhoittaa sopivasti kirjan lopussa oleva käytännön yritystason sovelluksia käsittelevä osa. Arvokeskusteluprosessin käytännön toteutus ja eettiset valinnat suhteessa sidosryhmiin antavat käytännön työkaluja lääkärinkin työhön.

Pirkko Heiske: Hyvinvointia työyhteisöön, Yrityskirjat Oy, Helsinki 1997

Tämä jo melko vanha kirja osoittaa vahvuutensa sillä, että uudelleen lukiessa löytää aina uusia näkökulmia ajankohtaisiin työyhteisöongelmiin. Ihmisellä on työyhteisössään ristiriitaisia tarpeita , toisaalta halu tehdä työnsä hyvin, toisaalta kuulua johonkin ryhmään ja saada sitä kautta tukea ja hyväksyntää. Kirja käsittelee muun muassa kiirettä ja aggressioita työyhteisössä antaen psykologisia taustatietoja yksinkertaisesti ja myös ohjeita käytännön tilanteisiin. Kateutta ja syntipukki-ilmiötä sekä palautteen antoa käsittelevät luvut liittyvät tuttuihin päivittäisjohtamisen tilanteisiin.

Harri Hyyppä – Asko Miettinen (toim.): Johtajuus ja organisaatiodynamiikka, Metanoia-instituutti, Oulu 2000

Jos edellisten kirjojen perusteella innostuu perehtymään organisaatiopsykologiaan ja työryhmien toimintaan syvällisemmin, on tässä todellinen tietopakkaus. Suosittelen kirjaa loma- tai junalukemiseksi, yöpöytälukemiseksi se on liian paljon energiaa vaativa. Varsinainen helmi kirjassa on luku " Johtajuuden ulkoinen ja sisäinen todellisuus ", kirjoittajana Leila Keski-Luopa. Johtajuuteen liittyviä psyykkisiä tekijöitä kuvataan perusteellisesti ja realistisesti. Tämän luettuaan on itse asiassa hetken aikaa tyytyväinen, että tajusi aikanaan luopua esimiestehtävistä. Toinen käytännön esimiestyössä hyödyllinen luku on Harri Hyypän "Tehtävä mielessä " , joka pohtii organisaation perustehtävää ja sen mahdollisia vääristymiä.

***

Paljon hyvää tietoa johtamisesta on saatavilla ja ongelmana onkin, mistä ottaa ajan lukemiseen. Lukeminen on paitsi tapa saada tietoa myös tiedon prosessointia ja valikointia : onko tämä asia relevantti minun työssäni? Hyvä kirja antaa aina ideoita käytännön työhön. Puhutaan paljon täydennyskoulutuksen tärkeydestä, erityisesti työpaikan ulkopuolella tapahtuvasta koulutuksesta. Työpaikalta pois pääsemisellä on tietysti merkitystä sosiaalisten verkkojen elvyttäjänä ja vaihteluna, mutta usein unohdetaan, että opiskelua on myös lukeminen. Kirjat ovat suhteellinen edullinen tapa saada uutta tietoa eikä kaikkea tarvitse sulattaa kerralla. Voisiko tavoitteenani ajankäytössä olla joka viikko 2-3 tuntia kirjallisuuteen perehtymistä työajalla?