Mobiili e-terveys - kahdeksan karikkoa

Terveydenhuolto on kaikkialla maailmassa pitkän kehityksen tulos. Pitkä historia ja vahvat traditiot varmistavat tietyn hoidon tason säilymisen ja kehittymisen, mutta osa tänään käytettävistä menetelmistä ja työtavoista on auttamattomasti vanhentunut. Kun muut yhteiskunnan osat ovat ottaneet uudet tietotekniset menetelmät tehokkaaseen käyttöön lisäten tehokkuutta ja vähentäen inhimillisten virheiden mahdollisuutta, tarkasti säännelty terveydenhuoltosektori on jäänyt selvästi jälkeen. Uudet teknologiat voivat tehostaa sekä kliinisiä että hallinnollisia prosesseja sekä parantaa potilaiden tyytyväisyyttä antamalla heille mahdollisuuden osallistua oman terveydenhuoltonsa hallintaan. Elektronisten potilastietojen, telelääketieteen, telemetrian, virtuaalikonsultaatioiden sekä yksinkertaisia rutiineja, kuten laskutusta ja ajanvarausta yksinkertaistavien tietojärjestelmien kehitys, on hitaasti muuttamassa terveydenhuollon prosesseja. Muutoksen hitaus johtuu erilaisista tekijöistä, teknologisista sekä sosiaalisista. Teknologiset tekijät eivät selitä kuin pienen osan tietojärjestelmien käyttöönoton ongelmista, suurimmat karikot e-terveyden reitillä ovat organisatorisia, lainsäädännöllisiä ja henkisiä.

Elektronisen median kehitys on luonut terveydenhuoltosektorille uuden osa-alueen, josta käytetään nimitystä e-terveys (e-health). Termin etymologia johtaa internetkaupan suuntaan, se on muodostunut samalla tavalla kuin termit e-kauppa ja e-liiketoiminta. Termin sisältöä ei ole tarkasti määritelty, mutta laajimmillaan se käsittää kaiken sellaisen tietokoneiden ja tietoteknologian käytön, mikä liittyy terveydenhuoltoon. Eräs tapa määritellä e-terveys tarkemmin on tarkastella konseptin tavoitteita: S. Staudenmeir on määritellyt e- terveyden seuraavasti Kaikki Internetin tai vastaavan teknologian käyttö parantamaan: väestön terveydentilaa ja elämänlaatua, terveydenhuoltopalvelujen laatua, terveydenhuoltopalvelujen tai terveydenhuollon hallinnon tehokkuutta. Toinen tapa on tarkastella niitä elämänalueita joihin e-terveys vaikuttaa: E-terveys on kehittyvä konsepti terveystiedonhallinnan, julkisen terveydenhuollon ja liiketoiminnan risteyskohdassa, liittyen terveyspalvelujen tai terveystiedon jakeluun tai parantamiseen Internetin tai vastaavan teknologian avulla. Laajemmassa merkityksessä termi tarkoitta paitsi teknologista kehitystä, myös mielentilaa, ajatusmallia ja tunnetta, sitoutumista verkottuneeseen, globaaliin ajatteluun terveydenhuollon tehostamiseksi maailmanlaajuisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologian avulla. (Eysenbach, 2001)

Mobiili e-terveys – m-terveys - syntyy lisäämällä mobiili komponentti traditionaaliseen e-terveyden konseptiin. M-terveys voitaisiin määritellä mobiilien kommunikaatioteknologioiden käytöksi e-terveyden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ammattilaisten tarpeet ja toiveet

Terveydenhuoltojärjestelmä on monimutkainen rakennelma, jossa monien alojen ammattilaiset sairaanhoitajista ja lääkäreistä aina vakuutus- ja lakiasiantuntijoihin toimivat yhteistyössä. Monet nykyiset työtavat ovat paperipohjaisia ja edellyttävät useiden ei-yhteensopivien järjestelmien käyttöä. On arvioitu että USA:ssa vain viisi prosenttia lääkäreistä käyttää sähköisiä potilastietojärjestelmiä, joten noin 95 prosenttia potilastiedoista on paperilla.(Noffsinger&Chin, 2000) Uusien teknologioiden synty mahdollistaa huomattavia ajan- ja kustannustensäästöjä virtaviivaistamalla prosesseja sekä parantamalla tiedon saatavuutta. Erään arvion mukaan jopa 80 prosenttia vakuutuksiin liittyvästä työstä voitaisiin automatisoida (Marietti, 2001). Paikallisesta lainsäädännöstä riippuen ainakin seuraavat prosessit hyötyisivät tehokkaammasta elektronisesta kommunikaatiosta: 1) 1ääkärien tiedonhaku ja jatkuva koulutus sekä asiantuntijakonsultaatiot, 2) lääkärin ja potilaan välinen kommunikaatio, 3) lääketiedotus ja lääkemääräysten käsittely, 4) potilastietojen käsittely, 5) vakuutus- ja laskutustoiminnot ja 6) potilaiden etävalvonta.

Internetissä on useita lääketieteellisen tiedon ja palveluiden tarjoajia, ja lääkärit voisivat periaatteessa käyttää näitä laajoja resursseja päivittäisessä työssään. Ensimmäiset e-terveyssovellutukset sitoivat kuitenkin terveydenhuoltohenkilökunnan tietokonepäätteen ääreen, mikä ei ole optimaalinen ratkaisu terveydenhuollon varsin liikkuvia työtapoja ajatellen. E-terveyspalvelut lääkäreille tulisi suunnitella vastaamaan käyttäjien tarpeita; mm. liikkuvuutta, tarkkuutta, luotettavuutta, tiedon luotettavuutta, ajankäytön tehokkuutta ja käytön helppoutta. Oletamme, että uudet mobiilit päätelaitteet mahdollistavat käyttökelpoisten työkalujen kehittämisen. Kämmentietokoneiden (Personal Digital Assistant, PDA) käyttö lääkäreiden keskuudessa on kasvamassa, vaikka tässä vaiheessa (syksy 2001) vain n. 26 prosenttia Yhdysvaltalaisista lääkäreistä omistaa sellaisen (Harris Interactive 2001a). Mobiilipäätteiden kasvava käyttäjäkunta mahdollistaa kehittyneempien verkostoituneiden järjestelmien luomisen, kytkien yhteen suuren määrän terveydenhuollon resursseja.

Terveydenhuollon asiakkaiden tarpeet

Terveydenhuollon asiakkaat voidaan jakaa eri ryhmiin terveydentilan perusteella, kroonisesta sairaudesta kärsivistä täysin terveisiin. Kroonisesta sairaudesta kärsivät, jatkuvaa hoitoa ja tarkkailua vaativat potilaat vaativat paljon terveydenhuollon resursseja. Tällä ryhmällä on paljon odotettavaa langattomilta terveyspalveluilta. Kommunikaatio lääkärin kanssa, sisältäen testitulosten lähettämistä ja vastaanottamista sekä tarkkailulaitteiden kytkemisen suoraan hoitoyksikön järjestelmään langattomien verkkojen kautta, voi ratkaisevasti parantaa kroonikkojen liikkuvuutta ja elämänlaatua.

Akuutista sairaudesta kärsivät voivat myös saada parempaa apua kehittyneiden järjestelmien avulla. Harris Interactive:n tutkimuksen mukaan terveydenhuollon asiakkailla on useita turhautumisen aiheuttajia kommunikaatiossa lääkäreiden kanssa. Tärkeimpiä näistä ovat: Tärkeiden kysymysten unohtaminen lääkärikäynnin aikana, henkilökohtaiset käynnit lääkärin luona kysymyksissä, jotka voitaisiin hoitaa puhelimitse tai sähköpostitse, sellaisen henkilön löytäminen joka voi vastata kysymyksiin sekä samojen tietojen antaminen uudelleen ja uuden lääkärikäynnin yhteydessä.(Harris Interactive 2001b) Näitä turhautumia voidaan vähentää suhteellisen helposti ottamalla käyttöön mobiili järjestelmä, joka tehostaa lääkärin ajankäyttöä sekä mahdollistaa relevantin tiedon haun ja toimittamisen missä tahansa.

Kolmas ryhmä, joka saattaa hyötyä mobiileista e-terveyspalveluista, on täysin terveet ihmiset jotka haluavat parantaa terveyttään tai säilyttää sen. Mobiilipääte, esimerkiksi uuden sukupolven matkapuhelin, on optimaalinen alusta erilaisille terveysohjelmille, koska asiakkaalla on laite aina mukanaan ja ohjelmaa voidaan täten käyttää juuri silloin kun sitä tarvitaan. Kuntoiluohjelmat, painonhallintaohjelmat, tupakoinnin lopettamisohjelmat ja vastaavat järjestelmät ovat varmasti toivottuja mobiilipalveluita.

Teknologiasta

Langaton kommunikaatio kehittyy nopeasti. Erilaisia verkkoteknologioita on useita, kuten myös erityyppisiä päätelaitteita. Todennäköisin päätelaite ammattilaisten käyttöön on kämmentietokone, joka pystyy esittämään erilaisia mediatyyppejä. Suurelle yleisölle tyypillisin päätelaite on käsipuhelin, kämmentietokoneiden leviäminen on odotettua hitaampaa. Seuraavan sukupolven laitteet tosin lähentävät puhelimia ja täysipainoisia kämmentietokoneita. Päätelaitteet kytkeytyvät tietoverkkoon joko nykyisten laajapeittoisten matkapuhelinverkkojen, langattomien lähiverkkojen (Wireless Local Area Network) tai infrapunalinkkien avulla. Verkkojen tiedonsiirtonopeudet kasvavat jatkuvasti uusien verkkosukupolvien myötä (GPRS,UMTS,802.11a WLAN).

Käytettävyys, personalisointi ja paikannus

Tällä hetkellä käytettävissä olevat teknologiat vaikuttavat voimakkaasti tarjolla olevien palveluiden toimintaan. Saatavilla (ja yleisesti käytössä) olevat päätelaitteet rajoittavat suurelle yleisölle tarkoitettuja palveluja, koska kuvallista mediaa ei vielä pystytä siirtämään riittävällä nopeudella, ja kuvien laatu jättää paljon toivomisen varaa. Ammattilaisten kohdalla tilanne on hieman toinen, koska käyttökelpoisen päätelaitteen tarjoamat edut korvaavat kehittyneemmän teknologian korkeamman hinnan.

Tämän päivän kämmentietokoneiden näytöt ovat jo riittävän hyviä tietokonetomografiakuvien alustavaan tarkasteluun (Reponen et al, 2000) ja tiedonsiirtonopeudet ovat hyväksyttäviä joskin kaukana optimaalisesta. Laitteiden ja verkkojen kehittyessä edelleen lähes minkä tyyppistä informaatiota tahansa voidaan esittää kannettavassa päätelaitteessa. Tämä mahdollistaa lähes minkä tahansa tietojärjestelmän etäkäytön, toimittaen järjestelmälle myös tiedon päätelaitteen sijainnista. Tämä mahdollistaa kriittisen informaation saannin sekä lääkärille että potilaalle nopeasti ja tehokkaasti.

Olemassa olevia ratkaisuja

Kesä- ja Heinäkuussa 2001 suoritimme laajan internethaun mobiileista terveyspalveluista sekä ammattilaisille että suurelle yleisölle. Haku suoritettiin mobiiliin e-terveyteen liittyvillä hakusanoilla Google (www.google.com) «http://www.google.com»1 ja Lycos (www.lycos.com) «http://www.lycos.com»2 hakukoneilla sekä tarkastelemalla eri portaalien kuten Yahoo (http://mobile.yahoo.com) «http://mobile.yahoo.com»3 mobiilisovellustarjontaa.

Kehitystä hidastavat tekijät

Osana m-terveysprojektiamme suoritimme sarjan alustavia asiantuntijahaastatteluja, vastaajina ryhmä yksityisen lääkäriaseman työterveyshoitajia ja lääkäreitä jotka kuvailivat työprosessejaan sekä kehitysideoitaan vastaamalla avoimiin kysymyksiin, sekä ryhmä kokeneita terveydenhuollon informaatiojärjestelmien kehittäjiä Sonera Networksiltä. Tulokset viittaavat siihen että kehityksen tiellä on useita teknologiasta riippumattomia esteitä.

1. Ei-mobiili infrastruktuuri: Toimivan mobiilijärjestelmän rakentaminen edellyttää luonnollisesti että järjestelmän käyttämä data on elektronisessa muodossa. Tämä vaikuttaa huomattavan suurelta ongelmalta. Elektroniset potilastietojärjestelmät ovat kehittymässä mutta vain murto-osa tiedoista on elektronisessa muodossa. Lisäksi olemassa olevat elektroniset järjestelmät eivät ole keskenään yhteensopivia. Yhdysvalloissa lääkärit haluaisivat käyttää vähintään 60 prosenttia potilaista lääketieteellisiä, vakuutus- ja lääkitystietoja yhdellä laitteella/ohjelmistolla, mutta yksikään tiedonhallintayhtiöistä ei kata niin suurta osaa, pakottaen lääkärit käyttämään eri laitteita ja ohjelmistoja. (Freudenheim, 2001). Kansainvälisiä ja kansallisia standardointiprojekteja kuten Health level7 ja EHTO (European Health Telematics Observatory) on meneillään mutta tulee kestämään vielä kauan ennen kuin terveystieto liikkuu vaivattomasti.
2. Turvallisuustekijät: Potilastiedot sekä muu henkilökohtainen informaatio ovat useimmissa maissa tiukkojen salassapitosäädösten alaisia, ja niiden elektroninen levittäminen herättää joitakin kysymyksiä. Yhdysvalloissa on laki nimeltä Health Insurance Portability and Accountability Act (HIPAA 1996), joka sääntelee terveyteen liittyvän taloudellisen informaation jakelua. Vastaavanlaisia lakeja on kehitteillä joka puolella maailmaa, vaikuttaen ratkaisevasti e-terveysjärjestelmien kehitykseen. Erillinen kysymys on lääkemääräysten turvallisuus ja laillisuus, eräiden instanssien vaatiessa yhä paperikopion kirjoitetusta reseptistä sekä elektronisten allekirjoitusten ja elektronisten dokumenttien verifikaatiotekniikoiden ollessa vasta kehitteillä. Tietoturvallisuustekijät vaikuttavat luonnollisesti myös mobiilijärjestelmien kehitykseen, mutta koska mobiilipääte-tietojärjestelmä-yhteys on varsin helppo suojata olemassa olevilla salaustekniikoilla, koskevat turvallisuusongelmat enemmän traditionaalisia tietoverkkoja. Itse asiassa henkilökohtaiset päätelaitteet jopa lisäävät tietoturvallisuutta käyttäjän tunnistamisen helpottuessa.
3. Mobiilijärjestelmien yhteensopimattomuus: Kiinteiden järjestelmien ongelmien lisäksi mobiilijärjestelmät tuovat oman epävarmuustekijänsä järjestelmien kehittäjille. Suurin ongelma on markkinoiden jakautuminen kilpailevien käyttöjärjestelmien välille. Eri ohjelmistovalmistajien tuotteet eivät toimi yhdessä, ja lisäksi markkinoilla on useita yhteensopimattomia käyttöjärjestelmiä, joten kaikki ohjelmat eivät toimi kaikissa laitteissa.
4. Mobiilijärjestelmät ovat kalliita: Järjestelmä- ja laitekustannukset ovat huomattavia. Jos järjestelmä ei tuota todellista huomattavaa etua käyttäjälleen, on sille mahdotonta povata laajempaa hyväksyntää. Joitakin lääketehtaiden sponsoroimia, lääkäreille ilmaisia kämmentietokoneita on ollut saatavilla, mutta pienenkin alueen kaikkien lääkäreiden kattaminen olisi varsin kallista.
5. Investointiriski: Epävarmuus tulevista standardeista on eräs tekijä, joka on pitänyt järjestelmäkehittäjät odottavalla kannalla. Mahdollisuus väärän teknologian valitsemiseen on todellinen, ja siihen liittyvä taloudellinen riski rajoittaa sekä järjestelmien ostajien että tuottajien halua investoida.
6. Hidas tiedonsiirto: Nykyiset tiedonsiirtonopeudet eivät ole täysin tyydyttäviä. Vasta sitten, kun seuraavien sukupolvien mobiilijärjestelmät ovat käytössä, riittävät nopeudet raskaan graafisen datan siirron, mahdollistaen todella mobiilin terveydenhuollon.
7. Papereiden etsiminen mielletään lääketieteeksi: Kuten aikaisemmin mainitsimme, sekä julkiset että yksityiset terveydenhuollon toimijat ovat vasta aloittamassa tietojärjestelmien tehokasta käyttöä informaatiovirtojen hallinnan tehostamiseen. Tähän on monia syitä – esimerkiksi julkisten järjestelmien muutosvastarinta, infrastruktuurin puute – suurin osa tiedoista on yhä paperilla vaikka kaikki sairaalat ostaisivat moderneimmat saatavilla olevat järjestelmät nyt heti. Potilastiedon hallintaketju työllistää monia terveydenhuollon ammattilaisia. Toisin sanoen, paperilla olevan tiedon käsittely on muodostunut tärkeäksi osaksi lääketieteellistä toimintaa. Haastattelemamme asiantuntijat pitivät työnsä turhauttavimpana ja aikavievimpänä toimintana paperidokumenttien etsimistä koko klinikalta jonkun kansion jouduttua väärään paikkaan. Tästä huolimatta harvat lääkärit – ainakin Suomessa – puhuvat aktiivisesti tietojärjestelmien puolesta. Miksi? Vastaus näyttäisi olevan se, että koska terveydenhuollon tietojärjestelmä perustuu paperidokumentteihin ja ihmisten tekemään työhön, tämä toimintatapa, huolimatta ajan ja resurssien tuhlauksesta, on muodostunut osaksi terveydenhuollon toimintaa.
8. Yksityisen/julkisen sektorin esteet: Yksityiset terveydenhuolto-organisaatiot ovat yleisesti ottaen innokkaampia ottamaan käyttöön mobiileja järjestelmiä. Suomessa kuitenkin myös julkinen sektori on panostamassa informaatioteknologiaan, esimerkkinä vaikka Satakunnan Makropilotti. Tästä huolimatta yksityisen sektorin panostukset teknologiaan johtavat tehokkuuden lisääntymiseen, kasvattaen eroa yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välillä. Kunnallislääkäriliiton jäsenet ilmaisivat huolestumisensa marraskuussa 2001, todeten että jotkut lääkärit käyttävät yli puolet työajastaan informaation käsittelyyn. (Valtola, 2001) Lääkärit haluaisivatkin tiedonhallinnan yksinkertaistuvan jotta heille jäisi enemmän aikaa tehdä sitä mihin he ovat kouluttautuneet – parantaa ihmisiä.

Joidenkin teknologisten ongelmien lisäksi reitillä tehokkaisiin mobiileihin tietojärjestelmiin on useita vaikeasti navigoitavia karikoita. Suurimmat esteet ovat organisaatiorakenteissa ja vanhentuneissa ajatusmalleissa. Jotta terveydenhuoltomme pystyisi vastaamaan ikääntyvän väestön ja kasvavien kustannuspaineiden tarjoamiin haasteisiin, on terveydenhuollon prosesseihin saatava aikaan suuria muutoksia. Muutosten aikaansaamiseksi täytyy kuitenkin muuttaa muutakin kuin teknologiaa, suurimmat hyödyt mistä tahansa teknologiasta syntyvät ihmisten työtapojen ja ajatusmallien muutoksen kautta. Edellytykset tehokkaalle tietotekniikan hyväksikäytölle terveydenhuollossa ovat olemassa, niiden hyödyntäminen vain vaati muutoksia monilla yhteiskunnan alueilla, eikä suinkaan vähiten terveydenhuollon ammattilaisten asenteissa.

Lähteet

Eysenbach G. What is e-Health? editorial. Journal of Medical Internet Research 2001;3(2):e20 URL: http://www.jmir.org/2001/2/e20/ «http://www.jmir.org/2001/2/e20/»4

Freudenheim, Milt. Digital Doctoring, New York Times, January 8, 2001 URL: http://www.nytimes.com/2001/01/08/technology/08HAND.html?printpage=yes «http://www.nytimes.com/2001/01/08/technology/08HAND.html?printpage=yes»5

Harris Interactive: Physician’s Use of Handheld Personal Computing Devices Increases From 15% in 1999 to 26% in 2001, Harris Interactive Health Care News 2001;1 Issue25.

Harris. Interactive: Study Reveals Big Potential For The Internet To Improve Doctor? Patient Relations. http://www.harrisinteractive.com/news/newscats.asp?NewsID=166 «http://www.harrisinteractive.com/news/newscats.asp?NewsID=166»6

Marietti, Charlene. Workflow. Health Care Informatics 2001;2:66-70. URL: http://www.healthcare?informatics.com/issues/2001/02_01/cover.htm#workflow «http://www.healthcare?informatics.com/issues/2001/02_01/cover.htm#workflow»7

Noffsinger, Richard; Chin, Steve RPh. Improving the Delivery of Care and Reducing Healthcare Costs with the Digitization of Information. Journal of Healthcare Information Management^® 2000;14(2):23-30

Reponen J, et al. Initial experience with a wireless personal digital assistant as a teleradiology terminal for reporting emergency computerized tomography scans. Journal of Telemedicine and Telecare 2000;6(1):45-9.

Valtola Pirkko. Työn jakaminen, puheenjohtajan palsta. Kunnallislääkäri-lehti 2001;7.