Tietotekniikka-alan henkilöstö vuoristoradalla

Tietokoneohjelmisto-alan kuumat vuodet

Yhdeksänkymmentäluvun loppu oli IT-alan kuumaa aikaa. Suuri Microsoft oli konkreettisesti osoittanut, että vain taivas voi olla rajana niin kasvussa kuin kannattavuudessa. Tietotekniikan infrastrukstuuria rakennettiin entistä kiihtyvämmällä vauhdilla ja päivittäin keksittiin uusia asioita, joita voitaisiin tehdä verkossa vanhan mallin sijaan. Siis nopeammin, tehokkaammin ja edullisemmin. Mantra, johonka jokainen business-ihminen ihastuu heti; enemmän mulle tässä, nyt ja heti.

Suomi on ollut mallimaa yhteiskunnan ja liike-elämän kyvystä adoptoida uuden tavan toimia: laskut maksamme PC:llä, lentoliput tilaamme PC:llä, tuoreimmat uutiset näemme heti PC:ltä, kirjeenvaihto on lähes kokonaan sähköpostin välityksellä, haemme uusia töitä netin kautta jne. Jotta kaikki yllämainittu tieto ja sovellutukset saatiin elektroniseen muotoon, tarvittiin ja edelleen tarvitaan melkoinen määrä tietotekniikan osaajia. Viime vuosikymmenen lopussa näitä osaajia ei ollut tarpeeksi. Koulutusjärjestelmämme ei tuottanut kysynnän vaatimaa määrää.

Osaajia alettin rekrytoida myös ulkomailta, olihan monen kansainvälistyneen firman työkieli englanti ja tietokonekielet, jos mitkä ovat aina olleet kansainvälisiä. Suomi kilpaili samoista resursseista kuin Kalifornian Silicon Valley tai Ranskan Sofiapolis. Viimeksimainituissa erona miellyttävän ilmaston lisäksi oli huomattavasti muhkeampi palkka. Työvoiman puutteen ja kansainvälisen kilpailun kautta myös suomalaiset tietotekniikkaosaajat olivat entistä kysytyimpiä. Palkat nousivat, rekrytointikilpailu kiihtyi ja hypetys alalla kasvoi.

"Koulun silmälasipäinen sisäänpäinsuuntautunut tietokonenikkari" olikin kaikkien nuorekkaiden modernien firmojen tavoiteltu resurssi, jota houkuteltiin bonuksilla, viini-illoilla ja optioilla mukaan IT-firmojen voittaja tiimeihin. "Nörtti" oli samassa kastissa rock-starojen ja huippu-urheilijoiden kanssa, ainakin vertauskuvallisesti.

Työntekemisen malli

Meidän uusi kulttiryhmämme IT-osaajat olivat pääsääntöisesti nuoria kolmenkympin molemmin puolin. He olivat kasvaneet samassa tahdissa kuin Commodoren muisti. Oli itsestään selvää, että asiat tapahtuivat enteriä painamalla – samantien. He asettivat haastavan kysymyksen; miksei myös todellisuudessa, työelämässä. Miksi, jonkin asian käsittely kesti 2-3 viikkoa, kun elektronisesti saman asian voisi hoitaa 5-10 minuutissa. Sekin tuntui pitkältä ajalta, koska prosessori todennäköisesti ratkaisi asian sekunneissa.

Työnteon prosessit ja aikataulut otettiin uudelleen tarkasteluun. Koko alan slogan oli 90-luvulla "Time to market", vapaasti suomennettuna "mitä nopeammin olemme markkinoilla, sitä enemmän saamme jalansijaa". Sanomattakin selvää, että nuo markkinat olivat globaalit, ei pelkästään suomalaiset. Jotta näille markkinoille ehtisi ajoissa, oli tuotettava sekä myytävä nopeammin ja tehokkaammin (nousuhuumasta johtuen ei vielä kyseenalaistettu kuluja).

Tietotekniikan ammattilaiset alkoivat tekemään entistä haastavampia ja kehittyneimpiä tuotteita sammon kitaan. Mikä oli tehdessä pitkää päivää, kun pörssi pönkitti jokaista suurempaa kauppaa tai ilmoitusta uuden teknologian käyttöönotosta nostamalla IT-osakkeiden hintaa. Jos Nokia meni ylös, koko ala siinä siivellä nousi (ja päinvastoin).

USA:n mallin mukaan varsinkin pienet IT-yhtiöt alkoivat luomaan optio-ohjelmia ja suunnitelmia pörssiin menemisestä. Kyseisiä optioita jopa myytiin tiskin alta ennenkuin oltiin edes pörssissä. Erona "vanhojen ja vakiintuneiden" pörssiyhtiöiden palkitsemismalleille, optioita annettiin niin asianatuntijoille kuin johtajille. Kaikki olivat samassa veneessä. Jos pörssikurssit nousivat, nousi myös optioiden arvo. Luonnollisesti töitä tehtiin entistä enemmän, jotta saatiin firman osakekurssi korkeammalle.

Työn organisointi

Johtuen valtavasta kiireestä ja huimista tavoitteista, energia ja tuotos keskitettiin pääasiallisesti kasvuun. Lisää ja nopeammin. Ei ollut mitenkään harvinaista kuulla 28-vuotiaalta asiantuntijalta, että nyt taotaan, kun rauta on kuumaa. "Hankin kovalla työllä omaisuuteni nyt ja vetäydyn eläkkeelle harrastamaan, kun olen nelikymppinen."

Tällä taustalla ja asenteella työtä tehtiin. Pitkiä päiviä, innolla ja omistautumisella. Olihan useimmille työ ollut harrastus jo monen vuoden ajan, ennenkuin siitä tuli ammatti. Lehtien nimimerkki bittilesken kertomukset aina töissä olevasta miehestä tai terveydenhuollon ammattilaisten kommentit jaksamisen ongelmista alkoivat yleistyä – kaikki eivät kestäneet kovassa tahdissa.

Myös työnantajat tiedostivat tilanteen. Töitä oli organisoitava paremmin, esimiesten taitoja johtaa nuoria asiantuntijoita oli kehitettävä ja tavoitteiden oli oltava realistisia; mahdollisia saavuttaa normaalilla tahdilla ja kohtuullisella määrällä työtä. Mutta miten sovittaa tämä ja markkinoiden entistä kovempi kasvuvaade? Muutoksen toi kuplan puhkeaminen.

"Kuplan" puhkeaminen

Kupla sitaateissa, koska se puhkesi pörssissä, ei IT-yhtiöissä. ITC- (Information and Communication Tecnology) alasta kehittyi Suomen kansantalouteen yksi tukijalka. Se tukijalka on edelleen olemassa. Toki pörssin alamäki on heijastunut ko. yhtiöihin, mutta edelleen alan merkitys on tärkeä niin kansantaloudessa kuin tavoissa organisoida liiketoimintaa. Työelämään muutos vaikuttikin melkoisesti. Työvoiman kysyntä muuttui ylitarjonnaksi. Kasvu muuttui kannattavuuden korostamiseksi. Toiminnan prosesseja alettiin kehittämään ja virtaviivaistamaan. Kustannustietoisuus on jokaisen asia.Työtä alettiin tekemään järkevämmin; määrän rinnalle tuli laatu. Laatu myös tavassa tehdä töitä ja suhteessa vapaa-aikaan. Elämää on myös työpaikan ulkopuolella. Ehkä ei jäädäkään "eläkkeelle" 40-vuotiaana, vaan elämme asuntovelallisena senkin iän jälkeen ja tarvitsemme pysyvän työsuhteen säännöllisillä työajoilla. Muutos on varmaankin ollut vaikeampi niille, jotka tunsivat olonsa kotoiseksi ja tarpeelliseksi paiskiessaan ympäripyöreitä päiviä ja pitämällä monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Olenko tarpeellinen ja tärkeä, jos minulla ei ole kiire koko ajan.

Vuoden 2001 aikan tiputtiin alalla syvimmälle. Useassa yrityksessä jouduttiin tekemään supistuksia ja lomautuksia tuotannollistaloudellisiin syihin perustuen. Fiilarit olivat alamaissa ja tulevaisuus epävarmaa.

Kuvaavaa on, että LTT:n motivaatiotutkinus vuodelta 2002 listasi alan asiantuntijoiden tärkeimmäksi motivaatiotekijäksi pysyvän työpaikan. Perinteiset arvot palasivat työelämään. Henkinen sairastaminen todennäköisesti lisääntyi; epävarmuutta, haaveiden haihtumista, makean elämän velat edelleen niskassa, eilisen sankareista tulikin luusereita, työttömyyttä... Uuteen meneminen on kiehtovaa ja vaikka sitä tehdään ylikierroksilla, se ei rasita. Huomattavasti rankempaa on palata taaksepäin sinne, josta lähti. Mistä lähti ei ole enää sama, jonka jätti taakseen, vaikka niin luulisi.

Elämä jatkuu

IT- yritykset ovat tänä päivänä todennäköisesti sisäisiltä prosesseiltaan huomattavsti tehokkaampia ja paremmin organisoituneimpia kuin 3 vuotta sitten. Ei vain tehdä paljon, mutta tehdään järkevämmin ja taloudellisemmin.

Asiantuntijat ovat kehittyneet tiimipelaajiksi, koska harva työnantaja haluaa joukkueeseensa primadonnia, joiden ego ei kestä muiden läsnäoloa. Se oli mahdollista ylettömän kysynnän aikana, mutta ei enää.

Kaikki ovat vanhentuneet ja toivon mukaan viisastuneet. Entinen 28-vuotis sinkku, joka omisti elämänsä työlle, on nyt 31-vuotias pienen lapsen isä. Perhe on opettanut hänelle aivan uuden tärkeysjärjestyksen. Pystyykö työpaikka tukemaan tätä arvoa, onkin tämän päivän kuuma peruna.

Ihannetila ja sen haasteet

Työn jousto elämäntilanteen mukaan olisi ihannetilanne. Kun lapsi on pieni tai perhe rakentaa taloa, työnantaja pienentäisi tavoitteita ja sen myötä ajankäytön tarvetta työhön. Mutta miten ko. frma pärjää toisessa maassa toimivalleen kilpailijalle, jossa niin työtahti kuin -aika ovat huomattavasti kireämmät, jä näinollen myös tuottavuus parempi.

Kaikki tutkimukset tukevat palkitsemismallia, jossa palkitaan tulosten saavuttamisesta. Miten palkitaan teknisissä tehtävissä olevia asiantuntijoita, jotka tekevät korkean teknologian tuotteita; hyvästä laadusta, pitävistä aikatauluista, kurissa olevista kustannuksista. Mutta, jos tuotteet eivät myy ja firma ei menesty. Liian tuttu malli IT-alalla viimeiset 2 vuotta.

Jaksammeko onnellisina ja innostuneina enemmän kuin tasaisen tahtiin "raataessa"? Miten pidämme porukat innostuneina, vaikka ympärillä oleva maailma ei lupaa mitään parempaa?

IT-ala on vakiinnuttanut asemansa ja tapansa toimia vastuullisesti ja kestävän kehityksen mukaisesti. Uudenmaan työsuojelupiiri teki esimerkiksi tehovalvontaa kautta vuoden 2002 alan yrityksissä ja seurasi työaikalain ja työelämän sääntöjen nuodattamista. Tulokset olivat paremmat kuin alasta luotu mielikuva villeiltä vuosilta.

Hype on mennyt ja arki alkanut. Arjen mukana ovat tulleet sen haasteet. Ala on valmis valmis kohtaamaan arki ja jopa nauttimaan siitä. Vai odottaako nurkan takan uusi hype: langaton internet, joka muuttaa taas maailman...

***

Kirjoittaja on F-Securen henkilöstöjohtaja, jossa tehtävässä hän on ollut vuodesta 1998 lähtien. Hän on ollut mukana kehittämässä yhtiötä 350 hengen kansainväliseksi pörssiyhtiöksi. F-Securen tuotteet ja palvelut liittyvät tietoturvaan. Päätuotteita ovat Antivirus- ja salausohjelmat niin kiinteille kuin mobiililaitteille tietoverkossa.