Tietoturva ajantasalla – kestävätkö palomuurit?

Tietoturvamaailmaa leimasivat vuonna 2002 uudenlaiset uhat. Linux-virusepidemia, avoimia lähdekoodeja hyväksikäyttävät hyökkäykset, kotikoneisiin kohdistuneet tietomurrot ja aasialaisten virustenkirjoittajien aktivoituminen työllistivät tietoturvayhtiöitä. Tunnettuja viruksia on tällä hetkellä noin 80.000. Näistä noin 300 yleisintä aiheuttavat suurimman osan ongelmista.

Mistä virukset tulevat?

Tyypillinen viruksenkirjoittaja on noin 20-30-vuotias mies. Yleensä viruksia kirjoitetaan uteliaisuudesta, häiriköinnin halusta, kuuluisuuden tavoittelemiseksi, kiusanteoksi tai vallankäyttämiseksi. Virukset pelleilevät koneella, tuhoavat tiedostoja, levittävät satunnaisesti poimimiaan tiedostoja eteenpäin ja tukkivat palvelimia.

Virukset leviävät yleisimmin sähköpostin välityksellä. Lisäksi viruksen voi saada muun muassa Internetistä, korpulta tai rompulta ja Internetin keskusteluryhmistä.

F-Securen tutkimuspäällikkö Mikko Hyppönen toteaa:"Jokaisella viruksella on tekijänsä. Virukset eivät koskaan synny vahingossa. Jonkun jossakin on pitänyt tehdä päätös kirjoittaa virusohjelma. Mutta keitä nämä tekijät ovat? Ja missä he ovat? Useimpia virusten laatijoita ei koskaan saada kiinni. Tästä syystä meillä on hyvin vähän tutkittua tietoa siitä, missä he ovat tai miksi he tekevät viruksia. Viruksen kirjoittaja voi olla minkä ikäinen hyvänsä, mies tai nainen, kuulua mihin tahansa sosioekonomiseen ryhmään ja asua missä vain. Ainoa, mitä hän tarvitsee, on perustiedot tietokoneista ja ohjelmoinnista ja jonkinlainen motiivi."

Hyppönen jatkaa:"Monet virusten kirjoittajat kuvittelevat, että heidän suunnittelemansa, kehittämänsä ja levittämänsä virukset eivät aiheuta "oikeaa" haittaa kenellekään. Suurin osa maailmalla liikkuvista viruksistahan ei hävitä tietoja, useimmat vain leviävät edelleen. Jokainen yksittäinen virus aiheuttaa kuitenkin käyttökatkoksia, mikä onkin suurin syy virusten aiheuttamille menetyksille. Jokainen tietoverkoissa kulkeva virus on siten haitallinen. Harmitonta virusta ei ole olemassakaan. Kuten ei harmitonta virusten kirjoittajaakaan."

Viruksia kirjoitetaan yleisimmin Venäjällä, Kiinassa, Taiwanissa, Etelä-Koreassa, Espanjassa, Intiassa, Englannissa, Italiassa, Filippiineillä, Ranskassa ja Slovakiassa. Lisäksi Kanada, Australia, Ruotsi, Romania, Viro, Brasilia, Singapore ja Hollanti ovat olleet aktiivisia maita. Suomi on ollut varsin rauhallinen viruskirjoitusmaana 90-luvun lopusta alkaen, mutta kaikissa maamme rajanaapureissa luodaan jatkuvasti viruksia.

Vielä 1990-luvun alkupuolella virustentorjuntaohjelmien päivitys kerran kuussa tai harvemmin oli riittävää. Tuolloin virusten leviäminen tietokoneesta toiseen kesti kuukausia jopa vuosia. Virusten leviämisnopeudet muuttuivat 1990-luvun puolivälissä ja suurimmissa virusepidemioissa virus on levinnyt maailmalaajuisesti jopa muutamassa tunnissa. Vuonna 2000 Loveletter-virus levisi ympäri maailman kahdessa tunnissa ja saastutti 15 miljoonaa konetta. Kymmenen vuotta sitten virukset olivat kiusallisia, mutta eivät aiheuttaneet suurtakaan haittaa yrityksille. Ongelmat ovat kasvaneet ja nykyiset virukset voivat lamaannuttaa yrityksen toiminnan pitkäksikin aikaa sekä hidastaa huomattavasti Internetin toimintaa. Code Red –virus aiheutti 2.6 miljardin dollarin tuhot vuonna 2001 saastuttamalla 760.000 tietokonetta (katso kuvat « Code Red -tilanne 19.11.2001 klo 01:00 GMT: 628 »1, « Code Red -tilanne 19.11.2001 klo 10:00 GMT: 4 1»2 ja « Code Red -tilanne 19.11.2001 klo 23:55 GMT: 340»3) (lähde: Computer Economics).

Kuva 1.

Code Red -tilanne 19.11.2001 klo 01:00 GMT: 628 saastunutta konetta

Kuva 2.

Code Red -tilanne 19.11.2001 klo 10:00 GMT: 4 197 saastunutta konetta

Kuva 3.

Code Red -tilanne 19.11.2001 klo 23:55 GMT: 340 628 saastunutta konetta

Taloudelliset vahingot aiheutuvat virusten poistamisesta, ohjelmien uudelleenasennuksista, virustentorjuntaohjelman asennuksesta, tuhoutuneiden tiedostojen uudelleen luomisesta, menetetystä työajasta, menetetyistä kaupoista, mahdollisen luottamuksellisen tiedon päätymisestä kilpailijan käsiin ja imago-arvon menetyksestä.

Kotikoneiden tietoturva

Kotitietokoneet ovat yksi suurimmista ongelmista koko tietoturvakentällä. Lähes joka kodissa on nykyään tietokone, jota käytetään laskujen maksuun, tietojen hankintaan ja pelaamiseen. Nuoriso viettää suuren osan vapaa-ajastaan tietokoneella surffaten Internetissä. Nopeat koko ajan päällä olevat laajakaistayhteydet ovat yleistyneet. Koska kotikoneet eivät yleensä sisällä suuria salaisuuksia, niiden suojaamiseen ei suhtauduta samalla vakavuudella kuin yrityskoneiden suojaamiseen. Tietokoneet ovat hyökkäysten kohteen kuitenkin monista muistakin syistä kuin pelkästään tietojen varastamisen takia.

Virusten lisäksi kotikoneita uhkaavat hakkerit. Niin sanottu huviajeluhakkerointi yleistyy koko ajan. Näissä tapauksissa murron kohteena on itse tietokone, ei sen sisältämä tieto. Huviajeluhakkeroinnin tyypillisin lopputulos on se, että murrettua kotitietokonetta käytetään laittoman tai arveluttavan materiaalin jakeluun omistajan tietämättä.

Miten suojautua?

Viruksia ja hakkerointia vastaan pystytään suojautumaan. Virustentorjuntaohjelman tulee olla koko ajan päällä ja se on päivitettävä säännöllisesti. Palomuuri estää hakkeroinnin. Helpoin tapa kotikäyttäjälle on hankkia tietoturva valitsemansa Internetoperaattorin kautta, jolloin virustentorjunta päivittyy automaattisesti. Käyttäjän ei tarvitse olla tietotekniikan asiantuntija eikä huolehtia päivityksistä.

Yhteiskunnan ja yritysten toiminta perustuu monilta osin jo täysin tietotekniikan toimivuuteen ja riippuvuutemme tekniikasta kasvaa. Tietoturvaa ei voi enää sivuuttaa vaan se on otettava huomioon sekä yritysmaailmassa että kotitalouksissa.

Virussanastoa tietoiskuna

Viruskehityksen vaiheet

• 1986–1995 Käynnistyslohko- ja tiedostovirukset
• 1995- Makrovirukset
• 1999- Sähköpostimadot
• 2001- Verkkomadot
• 2002- Sekauhkat