Terveyskeskusten rooli työterveyshuollon palvelujan toteutuksessa

Kehittämispaineet kasvavat

Työterveyshuoltopalveluiden merkitys yrityksen toiminnan tukena tiedostetaan myös pienissä yrityksissä yhä paremmin. Koettuun palvelutarpeeseen ei terveyskeskusten työterveyshuollossa ole riittävästi kyetty vastaamaan. Taloudellisten resurssien puute tarjoutuu helposti syntipukiksi. Käytännön hyvät esimerkit kuitenkin osoittavat, että perussyy on löydettävissä toimintamallin kehittymättömyydestä. Ongelma on aktiivisin toimenpitein ratkaistavissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2001 teettämä haastattelututkimus osoittaa, että terveyskeskusten tuottamien työterveyshuoltopalveluiden merkitystä on kyllä pohdittu, mutta ei riittävästi.

Tutkimus toteutettiin seuraavissa kunnissa: Espoo, Kiuruvesi, Lahti, Lappeenranta, Lieto, Orimattila, Riihimäki ja Turku. Jokaisesta kunnasta haastateltiin työterveyshuollon vastaava lääkäri ja vastaava hoitaja, terveyskeskuksen taloudesta vastaava henkilö, terveyskeskuksen johtava lääkäri, kunnan terveystoimesta vastaava johtaja, kunnan elinkeinotoiminnasta vastaava johtaja sekä yrittäjäjärjestön edustaja. Seuraavassa on joitakin poimintoja tutkimuksen tuloksista.

Työterveyshuollon voimavarat ovat terveyskeskuksissa niukat

Resurssien niukkuus tuli esiin kaikissa terveyskeskuksissa. Keskeiseksi syyksi todettiin, että työterveyshuollon erityisluonnetta kansanterveystyössä ei ole tiedostettu. Tiukka kulubudjetti on suuren perusterveydenhuoltokokonaisuuden sisällä leikannut työterveyshuollon käytettävissä olevia resursseja tai estänyt niiden kehittämisen nopeastikin muuttuvia tarpeita vastaavaksi.

Usein on ollut myös vaikeata saada hakijoita avoinna oleviin työterveyslääkärin virkoihin. Työterveyshuolto toimiikin terveyskeskuksissa paljolti sinänsä motivoituneiden ja ammattitaitoisten työterveyshoitajien toteuttamana. Kuitenkin voimavarojen vähyys suhteessa palvelutarpeisiin on aiheuttamassa heidän keskuudessaan työuupumista.

Työterveyshuollon sisältö ei tyydytä kaikkia tarpeita

Työterveyshuollon ammattihenkilöt ovat niukkuuden vallitessa joutuneet priorisoimaan tiukasti toimintaansa. Perinteiset, terveyden vaaraa aiheuttavat altistukset ja niihin liittyvät tarkastustarpeet on kartoitettu ja toteutettu hyvin. Työpaikkakäyntien jatkoseurannan aikatauluissa ei monin paikoin ole kyetty pysymään, eikä muihin palvelutarpeisiin riittävästi vastaamaan.

Toisaalla on kokonaan luovuttu sairaanhoidon ostopalvelusopimuksista. Mutta toisaalla niitä on pystytty myös menestyksellisesti laajentamaan, tulosyksikköorganisoiduissa työterveysyksiköissä.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattitaito arvioitiin hyväksi. Suuri enemmistö katsoikin näiden toimivan työpaikan osapuolista riippumattomana ammatillisena asiantuntijana.

Terveyskeskusten oman henkilöstön työterveyshuollon osalta pohdittiin myös työnantajasidonnaisuutta. Joissain kohdeterveyskeskuksissa oman henkilöstön työterveyshuolto on jo järjestetty sopimuksella ulkoisen palvelutuottajan kanssa.

Talous on julkisen sektorin suuri ongelma

Koska terveyskeskusten työterveyshuolto on organisoitu perusterveydenhuoltoon, työnantajien velvollisuutta työterveyshuollon järjestämiseen ei ole riittävästi tiedostettu. Sama koskee sairaanhoidon ostopalvelusopimuksia, joiden tekemiseen osalla työnantajista on valmiutta.

Suurissa kunnissa työterveyshuollon osuus koko terveydenhuollon kustannuksista on suhteellisesti hyvin pieni. Tästä syystä se jää usein virkamiesvalmistelussa ja lopullisessa päätöksenteossa suurten budjettierien varjoon.

Toisaalta löytyy esimerkkejä, joissa tulosyksiköksi organisoitu ja nettobudjetoiva työterveyshuolto pystyy hyvin toimiessaan kattamaan menonsa tuloillaan. Näissä tapauksissa on kiinnitetty lisääntyvää huomiota palveluiden tuotteistamiseen ja oikeaan hinnoitteluun, mikä jatkossa myös parantaa toiminnan kehittämismahdollisuuksia.

Työterveyshuollon organisoinnissa on onnistuttukin

Terveyskeskusten osana toimivissa työterveysyksiköissä resurssit olivat säännönmukaisesti riittämättömät palveluiden kysyntään nähden. Tästä syystä aktiivinen informointi palveluista jää toteuttamatta.

Kokemukset terveyskeskusten työterveyshuollon organisoinnista nettobudjetoivaksi tulosyksiköksi olivat rohkaisevia. Organisaation toimivuus paranee ja toimintaa voidaan joustavammin kehittää asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Tämän tyyppisen toiminnan aloittaminen edellyttää kuitenkin koulutustukea.

Myös pienten kuntien järjestämässä työterveyshuollossa koetaan tarvetta moniammatillisen työotteen kehittämiseen. Yhtenä mahdollisuutena voidaan nähdä alueellisen yhteistyön aloittaminen esimerkiksi alueellisena liikelaitoksena.

Kenelle kuuluu työterveyshuoltopalveluiden tuottaminen

Työterveyshuollon ammattihenkilöt pääsääntöisesti ovat sitä mieltä, että työterveyshuoltopalveluiden tuottaminen kuuluu kunnan peruspalvelujärjestelmään.

Muut kuin terveydenhuoltoammattilaiset taas katsoivat, että muitakin vaihtoehtoja voidaan käyttää, erityisesti suurissa kunnissa.

Kuntien elinkeinopolitiikan suunnittelussa työterveyshuollon osuutta ei tietoisesti oltu huomioitu, mutta haastateltujen mukaan sen merkitys tulee lähitulevaisuudessa korostumaan.

Kehittäminen edellyttää koulutusta

Terveyskeskusten koulutusmäärärahat ovat erittäin vähäiset. Se on suuri este työyhteisön toiminnan kehittämiseksi nykyiselläkin toimintamallilla.

Koulutustarve korostuu erityisesti organisoinnin, taloudellisen suunnittelun ja seurannan, tuotteistamisen ja hinnoittelun sekä sisäisen ja ulkoisen markkinoinnin alueilla.

Myös ammatillisen täydennyskoulutuksen osalta koettiin työterveyshuollon ammattihenkilöiden osalta koulutusmäärärahat riittämättömiksi.

Onko kunnan koolla merkitystä

Pienissä kunnissa terveyskeskusten työterveyshuollon erityisluonne nähdään tällä hetkellä selkeimmin. Tulosyksikköajattelu, nettobudjetointi ja tuotteistetun toiminnan oikea hinnoittelu ovat esillä. Tähän saakka saadut kokemukset ovat rohkaisseet resurssoimaan ja kehittämään toimintaa aktiivisesti. Nähdään, että terveyskeskuksen työterveyshuolto pystyy tuloilla kattamaan kulunsa ja samalla tehostamaan kansanterveystyötä.

Suuremmissa kunnissa työterveyshuolto kansanterveystyön ohessa jää helposti pois silmistä, jolloin sen toiminnan luonnetta ei riittävästi ymmärretä. Näissä kunnissa on myös runsaasti yksityisiä palvelun tarjoajia, jolloin haastateltujen on vaikea nähdä, että työterveyshuoltopalveluiden tuottaminen kuuluisi vain kunnan peruspalvelujärjestelmään.

Tukea odotetaan

Yleisesti ongelmien ja kehittämisesteiden ratkaisujen tekeminen katsottiin paikallisiksi tehtäviksi. Ne olivat pitkälti työterveyshuollon organisointiin, kunnalliseen päätöksentekoon ja omiin asenteisiin liiittyviä.

Erityisesti aluetyöterveyslaitosten asiantuntijatukeen oltiin tyytyväisiä. Riittämättömät koulutusmäärärahat olivat usein esteenä Työterveyslaitoksen koulutuksiin osallistumiseen.

Työsuojelupiirien toivottiin kuuntelevan aiempaa enemmän työterveyshuollon palvelutuottajia. Nykyinen tapa koettiin riittämättömänä lähtökohtana yhteistyölle.

Kunnallisessa päätöksenteossa ei ole riittävää tietoa ja ymmärrystä työterveyshuollon erityisluonteesta.

Lisäksi odotetaan lisääntyvää informaatio-ohjausta: tiedottamista, malleja hyvistä käytännöistä, vertailua, selvityksiä, kokonaistietoa siitä, mitä kentällä todella tapahtuu. Myös ajantasaistietoa suoraan yrityksille odotetaan.

Mitä tästä opimme

Yritykset hakevat kilpailuetua sijoittumalla oikeille paikkakunnille. Ne myös jatkossa kilpailevat osaavasta työvoimasta. Kiinnostus kunnan tarjoamia palveluita kohtaan on lisääntymässä ja terveyskeskusten työterveyspalveluilla on kasvavaa merkitystä.

Terveyskeskusten työterveyshuollon profiilia tulee nostaa. Sen sijoittuminen pienenä toimintona suuren perusterveydenhuoltokokonaisuuden sisään on aiheuttanut sen, että työterveyshuollon roolia ei ole nähty oikein.

Nettobudjetoivan tulosyksikköorganisaation kokemukset vaikuttavat lupaavilta. Joillakin suurilla paikkakunnilla on jo siirrytty liikelaitosorganisaatioon.

Esiintuotuja ajatuksia alueellisista työterveyshuoltoyksiköistä tulisi kehitellä ja kannustaa toteuttamaan. Näin voidaan paremmin turvata kriittisten asiantuntijaresurssien saanti sekä kehittää moniammatillista työotetta muuntuviin asiakastarpeisiin.

Toimivia malleja kunnallisten työterveyshuoltopalveluiden kehittämiselle on jo olemassa. Niitä pitäisi syvällisemmin tarkastella ja selvittää, millä tavoin niistä saadut kokemukset voitaisiin siirtää muiden kuntien käyttöön. Tässä suhteessa suunnitelmallinen, ohjattu benchmarking-toiminta eli parhaista käytännöistä oppiminen on vakavasti harkittava vaihtoehto.

Työterveyshuollon toimintamallin kehittäminen edellyttää myös koulutusta. Siinä painottuu erityisesti organisaation ja oman työn johtamisen merkitys sekä markkinoinnin, tuotteistamisen ja oikean hinnoittelun osaaminen. Tähän eivät terveyskeskusten omat voimavarat tällä hetkellä riitä. Sen vuoksi edellä mainitun benchmarking-toiminnan yhteyteen ja rinnalle on suunniteltava hyvin toimiva tukikoulutusjärjestelmä.

Matti E. Lamberg, lääkintöneuvos, Sosiaali- ja terveysministeriö

Juhani Kaihilahti, tutkimuksen toteuttaja, työterveyshuollon erikoislääkäri, Duo-Plus Oy