Sairauslomalta töihin: työhönpaluu palaajan ja järjestelmän näkökulmalta

Järjestelmän tuki vaihtelee

Työhönpaluuseen liittyvät perusongelmat osoittautuivat RETURN-hankkeen eri maissa varsin samanlaisiksi, vaikka järjestelmissä oli monia kansallisia eroja. Suomalaisen järjestelmän ongelmia ja samalla kehittämiskohteita pohdittiin asiantuntijaryhmässä, joka koostui mm. työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen, STM:n, työministeriön, Kelan, työeläkelaitosten, kuntoutuslaitosten, STLY:n ja Työterveyslaitoksen asiantuntijoista.

Ydinongelmaksi kiteytyy sairauslomaan, toipumiseen ja työhön paluuseen liittyvien asioiden hoitamisesta saatava liian vähäinen tieto. Erilliset paikallisjärjestelmät toimivat jossakin määrin ilman koordinaatiota eikä kokonaisuuden hallinta kuulu kenellekään. Työntekijän pitkittynyt sairausloma ja vajaakuntoisuus eivät ole saaneet huomiota edes suurilla työpaikoilla niin, että linjajohdon, henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon tehtävät ja yhteistyö olisi selkeästi määritelty. Asioita mutkistuvat, mikäli henkilö on muun kuin työterveyshuollon hoidossa, mikäli työterveyshuolto ei ole integroitunut yrityksen toimintoihin, mikäli toimintakyvyn tai työkyvyn arviointeja ei tehdä nopeasti, mikäli kuntoutus viivästyy tai mikäli vajaakuntoisen työtekijän työsuhde on lyhytaikainen.

Suomalainen järjestelmä on varsin musta-valkoinen. Se ei esimerkiksi tunne sairausvakuutuksen päivärahakauden aikaista osatyökyvyttömyyttä. Myös lopulliset ratkaisut työkykyisyydestä joudutaan tekemään varhain; 300 päivän sairauspäivärahakausi on kansainvälisesti vertaillen lyhyt. Työelämän muutos ammatillisine siirtymineen ja monimuotoistuvine työsuhteineen on järjestelmien kehittämiselle iso haaste.

Suomalaista järjestelmää koskevat johtopäätökset:

1. Työhönpaluun näkökulmasta suomalainen paikallisjärjestelmä (työpaikka ja sen palvelut, terveyspalvelut, sosiaalivakuutuksen palvelut, työllistämispalvelut, koulutuspalvelut ja kuntoutuspalvelut) on monitahoinen ja monimutkainen.
2. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sen perusteella, miten kiinteä on työsuhde ja miten hyviä hyvät ovat työpaikan omat palvelut.
3. Osa monimutkaisuudesta johtuu historiasta: lainsäädäntö ja toteutukset ovat kehittyneet vähitellen ja omia latujaan.
4. Käytännön yhteistyötä tukemaan tarvitaan sopimuksia, yhteistyön mahdollistavaa toimintamallia, osaamista eri järjestelmistä ja ongelmissa olevan luotsausta.
5. Tarvitaan myös tiedottamista ja tiedotteita kaikkien tahojen osalta.

Luottamus säätelee paluukokemusta

Paluu-tutkimuksen mukaan luottamuksen puute esimiehen toimintatavan oikeudenmukaisuutta kohtaan heikensi työnpaluun laatua. Heikko luottamustaso vaikeutti työuupumusta koskevaa avoimuutta ja lisäsi leimautumista. Eläkevaihtoehdon ajatukset lisääntyivät ja varauksellinen asenne heikensi työstä saatua tyydytyksentunnetta.

Luottamukseen perustuva neuvotteluvara on merkittävä hallinnantunnetta edistävä tekijä. Luottamus ei kuitenkaan ole muuttumaton asia, vaan on riippuvainen niistä kokemuksista, joita työntekijälle syntyy arkityön yhteydessä. Kun sairauspoissaoloon liittyvät menettelytavat koetaan asiallisina, puuttuva luottamus voi kohentua merkittävästi. Siksi työhönpaluuta tukeviin menettelytapoihin huomion kiinnittäminen on hyödyllistä.

Paluu alkaa jo ennen lähtöä

Sinä päivänä, jolloin tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat käymässä työterveysasemalla ja olivat jäämässä sairauslomalle, puolet heistä oli melko tai täysin epävarmoja työkyvyn palautumisesta ennalleen alkavan sairausloman aikana. Muutama kuukausi sairausloman päättymisen jälkeen työkyvyn kanssa oli sitä enemmän ongelmia, mitä epävarmempi henkilö oli sen palautumisesta ollut sairausloman alkaessa. Mielenterveysvaikeuksista kärsivien ajatukset työhönpaluusta olivat pessimistisempiä kuin muista syistä sairauslomalle lähtijöiden ajatukset. Erityisesti oman jaksamisen kannalta ennakoitiin vaikeuksia. Jos DEPS-kysely olisi ollut seulamittarina eikä tutkimuskäytössä, kaikista vastaajista (n=106) 41 % olisi jäänyt seulaan. Mielenterveysryhmästä 76 %:lla oli DEPS-arvo ( 9, mutta myös muista syistä sairauslomalla olleista 32 % vastaajista ylitti DEPS:n katkaisukohdan. Isolla osalla työnsä aloittavista ei mielenvireys ollut vielä sairausloman aikana palautunut.

Työhönpaluun laadukkuuden havainnointi

Työhönpalaavien henkilöiden kokemuksista hahmottui viisi asiaa joiden suhteen työhönpaluukäytäntöjen laadukkuutta voi arvioida.

Onko paluu valmisteltu? Jos yhteydenpitotavoista sairausloman aikana ei sovita, voidaan tuntea neuvottomuutta. Toisia kuormittaa soitto työpaikalta, toisia taas sen puute. Sairausloman jatkotodistuksen vieminen työpaikalle tarjoaisi luontevan mahdollisuuden keskustella työhön palaamiseen liittyvistä asioista. Esimiehet eivät tuntuneet kovin tietoisesti käyttävän tätä tilaisuutta paluun valmisteluun.

En mä pelännyt, kun koska hän nimenomaan oli sanonut mulle kun kävin tuota sairaslappua viemässä ett hoida itses kuntoon (...) etten mee vajaakuntosena sinne ja silleen taas uudestaan. Se on silleen taas vaikeempi ehkä mun itsetunnollekin etten pystykään (nainen 48v, toimistosihteeri, unihäiriöt).

(...) et mun mielest esimiehille pitäis niinku jollain tapaa kuitenkin opettaa se (...) et en mä nyt vastaanottokomiteaa tarvii, mut se, et noteerataan, et työntekijä on tullut takasin ja voi niinku ehkä etukäteen vähän kattoa että miltä siel näyttää siellä, kun ihminen on tulossa töihin (nainen 36v, sairaanhoitaja, unihäiriöt).

Onko kontakti palatessa? Kontakti esimieheen ja työtovereihin pienentää työhönpaluujännitystä. Ystävällinen ele on palaajalle merkitsevää ja sen puuttuminen jää mieleen. Työpaikan sosiaalisten tapojen mukaista, ei liioiteltua kohtelua työhönpaluuvaiheessa pidetään tärkeänä. Paluuvaiheeseen liittyi kannustavaa ja myötätuntoista suhtautumista, jopa enemmän kuin lähtijät olivat sairauslomalle jäämisen vaiheessa ennakoineetkaan.

Mahdollisimman normaali. Ei mitään erikoista. Mun tapauksessa oli ihan hyvä, että pomo kätteli mua kun menin töihin. Se tuntu tosi ystävälliseltä eleeltä (mies 44v, autosähköasentaja).

(...) muut kyllä, mut (esimies) ei oo tapana ollenkaan (tervehtiä), et mä oon vaan semmosta ilmaa siellä muuten (nainen 38v, jännetulehdus).

(...) Minä ajattelin, ett miten kehtaan mennä kahvihuoneeseenkin, kaikk kääntyy katsomaan että sieltä se nyt tulee, mutta ei se ollut niin vaikeeta että (...) toiset ei ees tiennyt, ei ne ollu varmaan edes huomannut sitä. Minä luulin, että koko maailma tietää että mä oon poissa (nainen 44v, toimistosihteeri).

Tunnistetaanko muutosajatukset? Työhön sairauslomalta palattua tunnetaan halua muutoksiin työssä. Vastaajista 77 % aikoi työhön palatessaan muuttaa omia työtapojaan, niin että ne olisivat terveyden ylläpitämisen kannalta aikaisempaa suotuisampia. Pienehkö osa oli pohtinut vakavasti isoja muutoksia: eläkkeen hakemista 9 %, irtisanoutumista 7 %, työpaikan vaihtoa 8 % ja ammatinvaihtoa 6 %. Nämä ajatukset toivat hetken helpotusta, kun työn uudelleen aloittaminen tuntui hankalalta.

Sairauspoissaolon jälkeinen välitön vastaanotto on voittopuolisesti myönteinen. Kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluessa tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kokemukset sekä työtovereiden että esimiehen suhtautumisesta olivat kielteisiä. Ilman työnteon puitteiden korjaamista ei hyvänäkään koettu paluu auta pitkälle. Paluu-tutkimukseen osallistujista 57 % arvioi, että työ on vaikuttanut heidän sairastumiseensa paljon tai melko paljon ja 26 % arvioi työn vaikuttaneen sairastumiseen jossain määrin, joten työhön liittyvien tekijöiden korjaaminen olisi hyödyllistä.

Työpaikalla sairauslomalta palaaja voisi toimia hyvänä "kehittämiskonsulttina". Uudelta työntekijältä odotetaan usein uusia ajatuksia ja vallitseviin työtapoihin liittyvien sokeutumien havaitsemista. Palaajalla on sairauslomalla kehkeytyneitä ajatuksia, uudet silmät, ja sen lisäksi myös entistä kokemusta. Työhönpalaajaa voitaisiin pitää kaksinverroin hyödyllisenä "kehittämiskonsulttina"(, joka) HÄN on omissa nahoissaan kokenut niitä työolojen piirteitä, jotka voivat olla kaikille muillekin terveyden uhkana ja kaipaavat kohentamista.

Mulla on ikää ja nää sairaudet. Ei mua kukaan halua. Enemmän mua häiritsee se, että he eivät hyödynnä mun kokemusta ja ammattitaitoa. Mut laitetaan sellasiin toisarvoisiin töihin (mies 54v, varastotyöntekijä).

Onko joustovara suunniteltu? Laadukas työhönpaluu vaatii varakäytäntöjä vielä sitä välivaihetta varten, jolloin työhönpalaajan kunto ei ole täysin palautunut.

Hän (esimies( aina välillä kyseli, että miten minä voin ja pidä nyt huoli itsestäs ja älä ota liikaa. Käytännössä se on sitten, käytäntö on eri. Ja on se aina sitten taistelu siitä, että liikaa (nainen 44v, terapeutti).

Sairauspoissaolo on yksi poikkeustilanne, johon työyhteisö joutuu sopeutumaan ja jonka hoitamiseen tarvitaan sovittuja menettelytapoja. Työn arkeen liittyy pienempiäkin joustovaraa vaativia asioita.

Ja sit jos on kokousta tai koulutuspäivää (...( niin ei sitä käytännössä ole siellä (...( toisten selkänahasta nekin otetaan (nainen 53v, kylvettäjä).

Onko muutosten toimeenpanon ajoitus oikea? Paluun hyvä sujuminen luontevan ja ystävällisen vastaanoton mielessä ei ole riittävää työnteon terveydellisistä edellytyksistä pitkäjänteisesti huolehdittaessa. Tarvitaan työtilanteiden tarkastelua, perehdytystä, kehittymismahdollisuuksista huolehtimista ja tietoista syrjäytymiskehityksen ehkäisyä. Paluuvaiheessa on kuitenkin hyvä olla muutosten ajoituksen kanssa varovainen.

(...( että mä siirtyisin vuorotteluvapaalle, voisko mua jotenkin uudelleensijoittaa tai en nyt irtisanomista ajatellut. Kuitenkin molemmat sano, sekä tää lääkäri että esimies, että mun pitää olla terve ja sillai niinku normaalimielentilassa, kun tehään sellaista ratkaisua, ei hätäpäissä. Must se on ihan hyvin, että totesi, ettei vajaakuntoisena tehhä mitään suuria (nainen 39v, toimistosihteeri).

(...) mä oon aika paljon ollut pois niin (...) kyllä aika monesta jätetään tavallaan pois, kun on kaiken näkösii kuka tekee mitäkin ja kelle kuuluu mitäkin, niin ei mua niin siellä mainita. (...) niin tota tavallaan vähän niinku syrjäytetty (...) et mä oon niinku vähän ulkopuolinen ( nainen 50v, perushoitaja).

Hyvää tarkoittavat, mutta liian nopeasti toteutetut toimet palaaja koki kielteisinä. Jo sairausloman aikana tai välittömästi työntekijän palattua pidetyt henkilöstön välien selvittelykokoukset tuntuivat liian raskailta tuottaakseen hyvää tulosta.