Työterveyshuoltotyö on muuttunut - ja muuttuu

Työterveyshuoltoa kaikille

Kun tämän lehden ensimmäisiä artikkeleja kirjoitettiin elettiin pioneerihengessä. Päätimme muuttaa Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistyksen kiertokirjeen alalla toimivien yhdyssiteeksi ja ajankohtaisen tiedon välittäjäksi. Lehden toimittajalle esitetyt toiveet heijastivat uuden tiedon nälkää. Niistä ilmeni myös tarve kehittyä ammatillisesti uuden työterveyshuoltolain mukaisen laajan työterveyshuollon käytännön toteuttamisessa. Erityisesti oltiin kiinnostuneita terveystarkastusten ja työpaikkaselvitysten tavoitteista ja toteuttamisesta. Vajaakuntoisen työssä selviytymisen seuranta ja sairaanhoitotoiminnan sekä ehkäisevän työterveyshuollon liittymäkohtien lujittaminen sai kannustusta.

Työterveyshuolto oli siirtymässä työpaikkasairaanhoidosta työolosuhteiden selvittelyyn ja sen edellyttämään toimintaan työpaikoilla. Teollisuusterveys-sisaren ja teollisuuslääkärin työparista tuli työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan muodostama voimakaksikko, joka alkoi saada tuekseen myös fysioterapeutin ja jossain tapauksissa myös psykologin. Suurimmilla työpaikoilla alettiin jo haaveilla moniammatillisista tiimeistä. Innostus oli suurta.

Työterveyshuoltoyksiköt rohkenivat ensimmäisiin aloitteisiin tehtaan portin "sisäpuolella" - ainakin vertauskuvallisesti- ja joissakin yrityksissä luotiin yhteyksiä ja jopa suunnitelmallista yhteistyötä työsuojeluorganisaation, linjan, henkilöstöhallinnon ja suunnittelijoiden kesken. Ylin strateginen johto tuntui vielä melko tavoittamattomalta. Vähitellen käynnistyi kuitenkin ylimmänkin johdon kannustamana määrämuotoisesti työskenteleviä projekteja, joissa hankkeita vietiin suunnitelmallisesti eteenpäin. Työterveyshuollon ammattilaisia alkoi "päästä" mukaan joihinkin tällaisiin hankkeisiin muutoinkin kuin satunnaisina kuultavina. Ratkaiseva tekijä suomalaisen työterveyshuollon kehitysharppauksessa oli työnantaja- ja työtekijäjärjestöjen jakama käsitys toiminnan ja sen kehittämisen tarpeellisuudesta.

Toki valtakunnallisesti oli edelleen huolta toiminnan kattavuuden suhteen, erityisesti palvelun ulottumisessa pienimpiin yrityksiin. Terveyskeskusten aktiivinen panostus työterveyspalveluihin oli toisaalta nopeasti lisäämässä kattavuutta kansainvälisestikin kunnioitusta herättävälle tasolle. Suomessa olemme saaneet olla onnellisessa asemassa myös siksi, että sekä ylin viranomaisemme, sosiaali- ja terveysministeriö että alan keskeinen tutkimus- ja kehittämislaitos, Työterveyslaitos, ovat koko lehtemme historian ajan priorisoineet työterveyshuollon kattavuuden ja sisällön kehittämisen korkealle. Maailmalla tilanne ei suinkaan ole ollut aina yhtä pitkäjänteinen.

Työterveyspalveluja kaikkeen

Lehtemme täyttäessä 10 vuotta oli palvelukirjo jo melkoisesti monipuolistunut. Etenkin valtion työterveyshuolloissa toteutettujen varhaiskuntoutuskokeilujen ja -tutkimusten myötä työterveyshuoltoon alkoi vakiintua toimintamalleja vajaakuntoisten ja työkyvyn menettämisen uhkaa kokevien työntekijöiden työkyvyn tukemiseksi. Näiden VARKKU - hankkeiden kustannus - hyötyanalyysien myönteiset tulokset nostivat taloudellisen tarkastelun yhdeksi näkökulmaksi yleisemminkin työterveyshuollossa.

Valtion työterveysasemille palkattiin lyhyessä ajassa parisenkymmentä työterveyspsykologia, jotka ryhtyivät rakentamaan sekä tietoalueensa toimintamallia että uutta tapaa työterveysyksiköiden sisäiselle yhteistoiminnalle. Työterveyspsykologien koulutus laajeni ja yhteistyö muiden ammattihenkilöiden kanssa synnytti myös tarpeen tarkastella työyhteisöissä vaikuttavia tekijöitä. "Työyhteisötyö" käynnistyikin, toki aluksi varovaisina tunnusteluhankkeina ja aiheuttaen hämmennystäkin eri asiantuntijoiden rooliepäselvyyksien vuoksi.

Varkku-ajattelu ja työyhteisötyön myötä kehittyneet yhteistoimintarakenteet sekä menetelmälliset valmiudet olivat kuitenkin oivia rakennusaineksia ja mahdollistavat varsin nopeasti työmarkkinajärjestöjen aloitteesta syntyneen työkykyä ylläpitävän toiminnan eli TYKY - toiminnan koko työyhteisöä koskevaksi terveyden edistämistoiminnaksi. Työterveyshuolto laajensi toimintatapaansa "preventiosta promootioon" löysi terveyden edistämisen lähestymistavalle välttämättömät kosketuspinnat ja yhteistyömallit yritysten tuotannon ja henkilöstön kehittämisen vastuullista ja asiantuntijoista. Työterveyshuoltoa koskevat odotukset alkoivat muuttua.

Aiemman ongelmiin reagoimisen ja niiden ehkäisyn lisäksi alettiin työterveyshuollolta odottaa proaktiivista suhtautumista ja asiantuntemusta jo suunnitteluvaiheissa ja riskin arvioinnissa ja hallinnassa. Muutamat viime vuodet ovatkin tuottaneet toimintamalleja, joissa työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat rakentavat yhteistyötä työympäristön ja työyhteisöjen kehittäjien asiantuntijoiden kanssa mm. riskin ja kuormittuneisuuden arvioinnissa. Tätä vauhdittivat myös sekä uusi työterveyshuoltolaki että työturvallisuuslain muutokset.

Kaikki muuttuu

Työterveyshuollon sisäinen toimintaympäristö on näin ollen muuttunut melkoisesti vuosien saatossa. Näiden kehitysaskelten kantoaaltona voi pitää palvelutuoteajattelun mukaista kehittymistä. Asiantuntemusalueiden laajeneminen ja syveneminen kysynnän muutosten myötä on ollut leimallista. Tehtäväkentän hahmottaminen entistä laajempana johti tarpeeseen monipuolistaa palvelutarjontaa sekä syventää menetelmiä.

Merkittävä muutos alkoi 90-luvun alun lamavuosien myötä tapahtua työterveyshuollon ulkoisessa toimintaympäristössä. Työelämässä käynnistyi vuosisadan murros, jossa työn uusjaon ohella tapahtuu tuotantoelämän mittava rakennemuutos. Havaittavissa on polarisoitumista vetävien vientialojen ja säästöjen kohteena olevien julkispalvelujen kesken. Tietoliikenteen odotetaan muuttavan yhteiskuntaa enemmän kuin tieverkoston synty ja organisaatiot muuttuvat pyramidimaisista yhä enemmän "verkkomaisiksi". Tiedonkulun voimistuminen on johtanut tietotulvan hallintavaikeuksiin. Maailman jäsentäminen eheänä toiminnan kenttänä on vaikeutunut. Alettiin kaivata kokonaisuuksien hahmottamista. Tämä näkyy siinä, että päätöksentekoa ja vastuuta on lisätty organisaatioiden toiminnallisilla tasoilla. Verkostumiset ja kumppanuushankkeet ovat myös ilmentymiä pyrkimyksistä lujittaa koheesiota.

Kun samalla toimitaan yhä vähemmällä henkilöstöllä, on ilmeistä, että yksilökohtainen kuormittuminen ja kiire lisääntyvät. Näiden epäedullisia vaikutuksia lieventäisi se työelämässä myös tapahtumassa oleva kehitys, jossa yksilön toimintavapaus lisääntyy ja organisaatiot panostavat avoimeen tiedon vaihtoon, työyhteisöjen vuorovaikutuksen toimivuuteen ja keskinäiseen tukeen sekä yksilöiden parhaiden ominaisuuksien käyttöön saamiseen. Kiireeseen esimerkiksi etsitään yksilökohtaisten ajanhallintamallien ja "ei"-sanomiskurssien sijaan yhä useammassa yrityksessä kiireen kuumentamien verkostuneiden työnkulkujen analysointia yhdessä.

Viimeinen vuosikymmen on ollut myös työterveyshuoltoyksiköiden ja -yritysten kannalta käänteentekevä. "Business - ajattelu" alkoi vallata alaa palvelujen tuottajien keskuudessa. Professiokeskeinen toimintarakenne sai kilpailijan liiketoimintakeskeisistä palvelumalleista. Kehitykseen liittyy paljon myönteistä, mm. tavoitteiden kirkastumisen ja toiminnan vaikuttavuuden tehostamispyrkimysten myötä. Joissakin tapauksissa on havaittavissa myös aitoa hyvään partneri-suhteeseen liittyvää riippumattoman asiantuntijuuden kirkastumista ja vastuullista yhteistyötä.

Toisaalta vaarana voi olla "Back to Basics"- ajattelu, jossa palvelujen kokonaisvaltainen moniammatillisuus ja kytkennät eniten vaikuttaviin rakenteisiin yrityksissä ja organisaatioissa voivat supistua. Tilanne on haasteellinen ja negatiivisin skenaario on uhkaava: Samalla, kun työelämän vauhti kiihtyy ja työterveyshuollolta odotetaan laajaa kokonaistilanteen ymmärrystä, palvelutuotanto saattaa tiivistyä ja rajautua alan alkuhistorian peruspalveluihin.

Tulevaisuus haastaa

Myönteistä on se, että edelleen löytyy niitä työterveyshuoltoja, jotka haluavat ja pystyvät kehittämään työterveyshuoltoa yhdessä asiakasorganisaation kanssa. Myös ohjaus- ja intressitahot, kuten STM, Kela ja työmarkkinajärjestöt ovat tukeneet voimakkaasti laaja-alaisen ja poikkitieteisen työterveyshuollon kehittymistä.

Työterveyshuollolta odotetaan lisääntyvästi syvätietämystä mm. työperäisten ja nyt myös työhön liittyvien sairauksien tunnistamisessa ja niiden ehkäisymenetelmien soveltamisessa, työyhteisöongelmien tunnistamisessa, uhkaavan työkyvyn menetyksen varhaistunnistamisessa, ratkaisuihin johtavien toimenpiteiden osoittamisessa sekä henkilöstön työsuoriutuvuuteen ja jaksamiseen tähtäävien kokonaisohjelmien suunnittelussa. Nykyajan bio-, geeni- ja tietoteknologia kehittyvät niin nopeasti, että esim. terveysvaarojen ehkäisyn kannalta keskeisen tiedon lähteille ja kysymysten esittämiseen pääsee vain itse teknologian kehittäjien rinnalla edeten.

Työterveyshuoltolain ja työturvallisuuslain uudistukset vauhdittivat osaltaan yhteistyötä työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden sekä asiakasorganisaation työnantaja- ja työntekijätahojen kanssa. Näin saatiin lainlaatijan ohjausvoima tukemaan osuvien ja merkittävien vaikutusten aikaansaamista. Edistykselliset työterveyshuollot ovatkin tunnistaneet, etteivät he asiantuntijoina tiedä kaikkea esim. asiakasorganisaation kulttuurista, strategian tarjoamista mahdollisuuksista, työilmapiiriä säätelevistä tekijöistä tai yleensä asioiden toimeenpanon prosesseista asiakasorganisaatiossa. Tähän haasteeseen on reagoitu luomalla entistä integraalisempaa yhteistyötä asiakastahojen kanssa. Erityisen sysäyksen tälle kehitykselle antoi TYKY-ajattelun myötä tapahtunut työterveyshuollon lähestymistapojen laajeneminen terveysvaarojen tarkastelusta terveyden voimavarojen edistämisen suuntaan. "Haitallisen pahan" ehkäisystä on laajennuttu edistämään "välttämätöntä hyvää".

Työyhteisöjen hyvinvointitekijöiden kartoitukset nostivat tarkasteluun mm. yhteisölliset voimavarat, hyvän suunnittelun merkityksen ja työkykyä edistävät asiat itse työssä ja työprosesseissa. Yhteistyö yritysten johdon kanssa on lisääntynyt ja henkilöstön työhön liittyvän hyvinvoinnin tukemiseen tähtääviä toimenpiteitä suunnitellaan ja toteutetaan monessa työterveyshuollossa jo yhdessä johdon kanssa. Terveysnäkökulma sisältyy joihinkin henkilöstöstrategioihin - ja nyt jo ensimmäisiin asiakasorganisaation yleisstrategioihinkin muiden strategisten haasteiden tavoin.

Strategia yksin ei tietenkään riitä, mutta se antaa pohjan osuvien käytännön toimien rajaamiselle ja toimeenpanolle. Osaamis- ja sosiaalisen pääoman lisäksi on lujitettu luottamus- ja yhteistyöpääomaa, jotka rakentuvat integroituneesta visiosta ja yhteisesti punnituista arvoista sekä etiikasta. Tämä on luonut edellytyksiä työterveyshuollon vaikuttavuuden kannalta välttämättömälle palvelutuottajan ja asiakkaan pitkäjänteiselle yhteistyölle ja kumppanuudelle.

Työterveyshuollon suhde asiakasorganisaatioon on muuttumassa. Ammattihenkilöiden rooli on laajentunut substanssiasiantuntijasta asiakkaan työterveys- ja hyvinvointiprosessin "omistajuuteen", johon kuuluu myös toiminnan jatkuva seuranta ja kehittäminen. Monet työterveyshuollot ovatkin jo aktiiveja toimijoita asiakasorganisaation laadun kehittämishankkeissa ja tuovat siihen ihmisen terveyden ja terveellisen työympäristön näkökulman. Esimerkkejä on myös siitä, miten työterveyshuollon ammattihenkilöt ovat osaltaan laajentaneet yrityksen henkilöstön ja erityisesti johdon osaamista ihmisten kohtaamisessa ja jopa johtamisessa. Tätä saatetaan tukea henkilöstön tilaa ja "tasetta" koskevilla seurantajärjestelmillä ja indikaattoreilla, joiden kehittymiselle tietotekniikan edistyminen on antanut runsaasti uusia mahdollisuuksia.

Kaiken lopuksi

Haasteita kuitenkin on. Katsoessaan peiliin, työterveyshuollossa toimivat kertovat tunnistavansa mm. tarpeen rakentaa suunnitelmallista ammatillista yhteistyötä niin työympäristö- ja työsuojeluasiantuntijoiden kuin henkilöstön ja työyhteisöjen kehittämisestäkin vastaavien kanssa yrityksissä. Riskinarvioinnin menetelmäkehittely tarvitsee tuekseen myös tutkimusta etenkin käytännön toimintatapojen vakiinnuttamiseksi. Kuormittuneisuuden arviointi nousee lähivuosien haasteeksi etenkin ikääntymisen seurauksena. Yksilöt ottavat yhä enemmän vastuuta terveydestään ja ovat tietoisempia kuin ennen eri mahdollisuuksistaan pitää huolta itsestään.Työterveyshuollon haasteena on kyetä antamaan asiantuntevaa neuvontaa ja toimintatapoja myös henkilökohtaisen terveyden edistämiseksi.

On tärkeää, että me työterveyshuollon ammattihenkilöt tunnistamme myös, mitä maailmassa laajemmin ottaen tapahtuu. Miten globaali pirstaleisuus ja mielen entropiaa lisäävät laajat ilmiöt heijastuvat yksittäisen alihankkijayrityksen arkeen Keuruulla ja yritysjohdon sekä työntekijöiden kokemuksiin ajelehtimisesta tilanteikkaissa suhdanteissa. Se on tärkeää siksi, että työterveyshuollolla on paljon mahdollisuuksia tuottaa sellaista tietoa ja toimintaa, jotka puskuroivat epävarmuutta ja eheyttävät työarkea, luovat varmuutta turvallisesta ja terveyden kannalta suotuisasta työstä - ja siten ehkäisevät uupumista ja myös ennenaikaista pakoa työelämästä.

Matti Ylikoski, professori, rehtori, Koulutuskeskus, Työterveyslaitos