ICOH 2003
Työterveyshuollon 27. maailmankongressi Brasiliassa Iguassun mahtavien putouksien tuntumassa houkutteli pari sataa suomalaista kesään hiihtolomaviikolla. Kolmisenkymmentä jatkoi seuralaisineen Buenos Airesiin toiseksi viikoksi Post-congress Symposiumiin. AREA:n Memma ja kumppanit huolehtivat oheisohjelmista kiitettävästi sekä Brasilian että Argentiinan puolella. Jotkut kävivät inkamatkalla ottamassa käytännön tuntumaa vuoristotautiin, jotkut Rion karnevaaleissa. Etelä-Amerikka on eksoottinen matkakohde, mutta toisaalta yllättävän eurooppalainen. Venus loisti kirkkaasti etelän taivaalla.
Mielenkiintoiset luennot ja hyvin sujuneet kokousjärjestelyt loppukesän subtrooppisessa ilmastossa saivat osallistujat kaikin puolin tyytyväisiksi. Jorma Rantasen valinta ICOH johtoon ja tasokkaat suomalaisesitykset lisäsivät osaltaan reissun nautittavuutta. Työterveyshoitajia oli mukana useita. Brasilialaiset ja eteläamerikkalaiset kollegat pitivät kokousta tärkeänä yhteisenä tapaamisenaan- kotoisten lääkäripäivien tapaan- seurusteluun ja tutustumiseen jäi aikaa iltaohjelmien ja näyttävien show-esitysten lomassa. Kahdessa isossa ilmastoidussa kongressihotellissa Mabu ja Bourbon oli runsaasti postereita, luentojen tulkkaus toimi riittävästi, nettiyhteyksiin piti jonottaa, ilmastoidut bussit kulkivat hotellien väliä jatkuvasti. Yllätykseksemme meitä palveltiin suomeksi rekisteröinnissä – vaihto-oppilasvuosi Suomessa antoi hyvän kielitaidon. Espanjaa täytyy silti alkaa opiskella lisää! Luentomateriaali annettiin CD:nä, mikä helpotti suuresti laukkuja pakatessa. Seurava ICOH 2006 kokous on Italian Milanossa.
Buenos Airesin tiivis suomalaiskollegojen työkuormitusten arviointi-luento- ja keskustelusarja oli vallan mainio ja selkeytti työterveyshuollon yhteisiä tavoitteita ja ajankohtaisia asioita. Samba ja argentiinalainen tango siivittivät vapaa-aikaa, ellei pampas ja idän Montevideon laivamatka vetänyt retkille. Recoletan eriskummallisella hautausmaalla näimme Peronin haudan. Lähetystön lämmin kokkari-ilta ja kalapäivällinen pihvimaassa kruunasivat etelän yön.
Iguassu
Brasiliassa oli vihreätä ja vehmasta, peikonlehdet ja muut meikäläiset huonekasvit rehottivat luonnossa. Palvelusväkeä riitti ympärille jatkuvasti. Hotellimme läheisestä lintupuistosta kuului viidakon ääniä, sikäli kun meluisan ilmastoinnin saattoi sulkea. Kosteus oli kuumuuden lisäksi melkoinen, keskimäärin 85 prosentissa; lämmin tuli jo ajatuksesta, mutta lenkkeilimme sitkeästi aamuisin. Lämpötila hipoi 30 astetta Celsiusta joka päivä, sadepäiviä ei sattunut. Punainen multa värjäsi pellot ja tossut. Vesi oli ruskeata humuspitoista, veden väri herätti huomiota jo lentokoneesta.
Iguassun Brasilian puolelta putoukset ovat näyttävimmät, vaikka ne oikeastaan ovat Argentiinan puolella, ja vaikuttavan upeat sieltäkin. Mahtava vesi pauhasi kolmen kilometrin matkalla yhteensä 275 putouksessa. Suuri osa seurueestamme uskaltautui jeeppisafarille viidakon halki ja kumiveneisiin ihailemaan putouksia alta päin – ja kastumaan.
Pienestä turistikaupungista oli lyhyt poiketa myös Paraguain puolelle vapaakauppa-alueelle toriostoksille, agenttiseurueita matkasi paikallisbusseilla sinnekin. Uima-altaalla rentoutui vehreän luonnon, kukkaloiston ja palmujen keskellä; tukaanit ja papukaijat huutelivat musiikin yli.
Kokousbussi vei aamulla ja toi illalla kuten ennen maalta kaupunkiin. Näyttely oli melko suppea, mutta luentosaleissa oli sitäkin hauskempi keskusteleva tunnelma. Suomalaisia arvostettiin ja kehuttiin, mutta mielenkiintoisinta oli kuulla, miten muualla asioita hoidetaan ja millaisten ongelmien kanssa painitaan. Itse sain eniten vuorotyötä, organisaatioita, savuttomuutta ja ikääntymistä käsitteleviltä luennolta sekä suomalaisista kuuntelin Heikki Arolaa. Sessiot olivat vierekkäisissä luentosaleissa. Kokousruokailu sujui hyvin ja pöydät olivat todella herkullisia.
Avajaisjuhlallisuuksien lisäksi muutamat meistä osallistuivat loppuviikon juhlapäivällisille, joilla oli erinomainen ja runsas show-ohjelma, musiikkia, laulua, sykkivää sambaa, töyhtöjä, tulennielijöitä, eri maiden edustajia kutsuttin lavalle jne. Kaikki oli siirrtetty ulkotiloihin kokoushotellin uima-altaan ympärille ja tuoleja jouduttin järjestämään ex tempore. Ruokapöydissä oli maan alueiden tyypillisiä ruokia. Jälkiruoat olivat herkullisia. Läheisellä ranchilla Recanto Gaucholla vietetty vauhdikas suomalaisilta oli elämys komeine hevosineen, notkuvine pöytineen, akrobatia- ja tanssiesityksineen. Puheenjohtajamme pääsi hevosen selkään muiden gauchojen tapaan.
Buenos Aires
Buenos Airesissa on yli 12 miljoonaa asukasta. Koulut olivat juuri alkamassa kesäloman jälkeen. Maa oli suomalaiselle halpa dollarin kurssin pudottua. Rajuun inflaatioon tottuneista paikallisista lähes puolet eli köyhyysrajalla, mutta ihmiset olivat iloisia ja hyvinvoivan näköisiä. Sikäläiset tangomarkkinat sattuivat sopivasti kokousviikollemme, kaupungilla oli esityksiä, kisoja ja lukuisia mielenkiintoisia tangoklubeja, ilotulitus keskustan laajassa puistossa järven rannalla oli henkeä salpaava. Spektaakkelimainen historiallinen tango-show oli laitakaupungilla Senor Tango ravintolassa. Tanssin harrastajakin voi vain ihailla askelen nopeutta ja tarkkuutta. Taxilla pääsi ympäri kaupunkia parilla eurolla. Liikkuminen vaikutti turvalliselta, siestan aikana levättiin, illat kuhisivat elämää. Pihvi- ja vehnärahat olivat menneitä. Mutta pihvit olivat edelleen maittavia ja mahtavia.
Vanha satama-alue oli makasiineineen restauroitu turistialueeksi; mielenkiintoisia kujia, pantomiimia, katutangoesityksiä ja nättejä monenkirjavia pikkutaloja sekä putiikkeja oli LaBocan tango- ja käsityöläiskaupunginosassa. Laivojen maalauksesta oli jäänyt purkinpohjia, joilla merimieskodit ennen kaunistettiin.
Työkyvyttömyyskassajärjestelyistä, terveydenhuollon tilasta ja maan tapahtumista viime vuosina saimme Buenos Airesissa vakituisesti asuvien lähetystösihteeri Sari Lehtorannan ja taloustieteen lisensiaati, tangolaulaja, tekstiiliteollisuuden yrittäjäliiton Pertti Mustosen napakat tietopaketit. Argentiinalainen kollega Antonio Werner piti ansiokkaan esityksen paikallisista työterveysoloista verrattuna suomalaisiin, havainnollisin tunnusluvuin ja kuvin. Työterveyshuoltoa yritetään siellä järjestää yli 150 hengen yrityksille.
Antonio vei meidät yritysvierailulle LaSerenisiman valtavaan moderniin meijeriin, joka käsitteli päivittäin neljä miljoonaa litraa maitoa ja jonka tuotteisiin olimme jo aamiaisilla tutustuneet. Separaattorit ja museoesineet olivat ruokalassa nähtävillä, saimme maistella tuotteita ja ihmetellä kuumissa vieraskäytävissä prosessien vaiheita. Iso suomalaisryhmämme otettiin lämpimästi vastaan ja pääsemme vierailullamme koko Etelä-Amerikan alueelle leviävään julkaisuun "Salud Ocupacional".
Suurlähettilään luona olimme kolmas suomalaisryhmä tänä vuonna, mutta viime aikojen isoin. Suomalaisia on Argentiinassa nykyään enää 120, Nokian työntekijöitä eniten Rio de Janeirossa ja Sao Paulossa. Suurlähettiläs Risto Veltheim Anu-puolisoineen kutsui meidät kotoisiin tunnelmiin lähetystön suojiin, uima-altaalta löytyi jopa savusauna ja sirkat sirittivät äänekkäästi pimeässä lämpimässä illassa juhlavasti jutustellessamme.
Joidenkin kännykät löysivät verkon, mutta useimpien eivät, "Locutorioista" oli tosin halpaa ja helppoa vuokrata nettiyhteys tai puhelinkoppi. Hotelleissa oli auttava nettiyhteys. Näillä pidimme kotiasioita ja Irakin sodanuhkan tilannetta silmällä.
Aivan ihana koulutusmatka hyvässä seurassa! Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja matkaa valmistelleille.
Ulla Kotomäki, työterveyshuollon erikoislääkäri, Tamfelt Oyj Abp Tampere, ulla.kotomaki@pp.inet.fi, gsm 040-8643200