Alaselkäkipu ja työ

Fyysiset kuormitustekijät

Yhdysvaltalainen National Institute of Occupational Safety and Health (NIOSH) julkaisi vuonna 1997 laajan katsauksen liikuntaelinsairauksien työperäisistä riskitekijöistä «Bernard BP, ed. Musculoskeletal disorders and workplace factors. A critical review of epidemiologic evidence for work-related musculoskeletal disorders of the neck, upper extremity, and low back pain.»1. Katsaukseen hyväksyttiin tutkimukset tiettyjen laatukriteerien perusteella. Kaikkiaan tutkijat kävivät läpi yli 2000 artikkelia, näistä noin 600 otettiin tarkempaan tarkasteluun. Selkävaivoja koskeva osa perustuu 40 artikkeliin. NIOSH käytti näytön voimakkuudesta asteikkoa vahva, näyttöä, riittämätön näyttö ja näyttöä, että yhteyttä työhön ei ole. Hollantilainen Hoogendoorn työtovereineen julkaisi vuosina1999 ja 2000 systemoidut katsaukset työhön liittyvistä fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä. He myös asettivat ennalta tutkimuksille selkeät laatukriteerit ja arvioivat työt niiden mukaan. Kaikkiaan ryhmä löysi kirjallisuudesta lähes 1400 artikkelia, jotka käsittelivät työhön liittyvien tekijöiden yhteyttä alaselkäkipuun. Fyysisiä kuormitustekijöitä koskeva katsaus perustuu 28 kohorttitutkimukseen ja 3 tapaus-verrokkitutkimukseen «Hoogendoorn WE, van Poppel MNM, Bongers PM, Koes BW, Bouter LM. Physical load during work and leisure time as risk factors for back pain. Scand J Work Environ Health 1999;25:387-403. »4, psykososiaalisia tekijöitä koskeva katsaus 11 kohorttitutkimukseen 2 tapaus-verrokkitutkimukseen «Hoogendoorn WE, van Poppel MNM, Bongers PM, Koes BW, Bouter LM. Systematic review of psychosocial factors at work and private life as risk factors for back pain. Spine 2000;25:2114-25. »5. Ryhmä käytti näytön voimakkuudesta asteikkoa vahva, kohtalainen, ei näyttöä. Ruotsalainen Hansson julkaisi vuonna 2001 katsauksen työn ja selkävaivojen yhteydestä «Hansson T. Ländryggsbesvär och arbete. I boken: Hansson T, Westerholm P (red). Arbete och besvär i rörelseorganen. En vetenskaplig värdering av fågor om samband. Arbete och hälsa Nr 2001:12: 19-69. »2. Tutkimusten latu arvioitiin jälleen ennalta laaditun kriteeristön perusteella. Tieteellinen näyttö arvioitiin asteikolla vahva - kohtalainen - rajoitettu - riittämätön.

Kaikkien katsausten mukaan on vahvaa näyttöä, että taakkojen käsittelyyn liittyy kohonnut selkäkipujen riski «Alaselkäkivun työhön liittyvät fyysiset riskitekijät. Näytön taso kolmen kirjallisuuskatsauksen mukaan. »1. Hanssonin katsauksessa on eritelty riski taakkojen painon ja nostotiheyden mukaan: riski on kohonnut vain, jos yli 15 kg:n painoisia taakkoja käsitellään usein ja on vahvaa näyttöä, että pienempien taakkojen käsittely ei lisää riskiä. Tämä on tärkeä tieto suunniteltaessa käytännön ehkäisytoimia työpaikoilla. Koko kehon tärinän suhteen arviot vaihtelevat vahvasta kohtalaisen vahvaan, samoin kiertyneiden, kumarien ja hankalien työasentojen suhteen. Ylipäätään raskaan ruumiillisen työn osalta kaikkien katsausten mukaan on rajoitettua näyttöä ja seisomista tai kävelyä istumista ja staattisia työasentoja kokevan näytön on arvioitu olevan riittämätöntä. Istumisesta tehdyssä erillisessä katsauksessa ei liioin löydetty näyttöä, että istumatyö lisäisi selkäkivun riskiä «Hartvigsen J, Leboeuf-Yde C, Lings S, Corder EH. Is sitting-while-at-work associated with low back pain? A systematic literature review. Scand J Public Health 2000;28:230-9. »3, vaikka vastakkaista käsitystä kuulee edelleen usein esitettävän.

Psykososiaaliset tekijät

Tieteellinen näyttö psykososiaalisten tekijöiden ja alaselkäkivun välisestä yhteydestä on huomattavasti epäselvempi kuin fyysisten tekijöiden «Alaselkäkivun työhön liittyvät psykososiaaliset riskitekijät. Näytön taso kolmen kirjallisuuskatsauksen mukaan. »2. Hoogendoornin ja Hanssonin mukaan on vahvaa näyttöä ja NIOSH:in katsauksen mukaan on epidemiologista näyttöä, että heikko työtyytyväisyys lisää alaselkäkivun riskiä. Heikon sosiaalisen tuen suhteen kaikki katsaukset löysivät näyttöä, mutta näytön asteen suhteen niiden arviot ovat ristiriitaisia vaihdellen heikosta vahvaan. Yksi selitys on, että vuoden 1997 jälkeen on julkaistu aikaisempaa vahvempaa näyttöä sosiaalisen tuen yhteydestä alaselkäkipuun. Hanssonin arvion mukaan on rajoitettua näyttöä stressin ja ahdistuneisuuden yhteydestä alaselkäkipuun. NIOSH:in katsauksen mukaan on näyttöä, että työn suuret määrälliset vaatimukset lisäävät alaselkäkivun riskiä, mutta muiden tekijöiden suhteen tieteellinen näyttrö on eri katsausten mukaan riittämätöntä.

Työhön liittyvien riskitekijöiden syyosuudet

Yhdysvaltalainen National Research Council julkaisi vuonna 2001 katsauksen työhön liittyvien fyysisten ja psyykkisten tekijöiden yhteydestä alaselkävaivoihin (disorder) «Panel on Musculoskeletal Disorders and the Workplace. Commission on Behavioral and Social Sciences and Education. National Research Council and Institute of Medicine. Musculoskeletal Disorders and the»6. Tässä katsauksessa kuvattiin eri riskitekijöiden syyosuudet niiden tutkimusten perusteella, joista ne voitiin laskea (riskisuhteet oli raportoitu tai ne olivat laskettavissa). Syyosuudet kuvaavat tietylle syytekijälle altistuvien joukossa sitä osuutta sairastuvista, joiden sairaus olisi ehkäistävissä, jos kyseistä altistumista ei olisi. Syyosuudet ovat tässä käyttökelpoisia ennen kaikkea eri tekijöiden suhteellisen merkityksen arviointiin.

Työhön liittyville fyysisille riskitekijöille arvioitujen syyosuuksien vaihteluvälit olivat suuria «Työhön liittyvien fyysisten ja psykososiaalisten riskitekijöiden syyosuudet. Mukana vain tekijät, joilla arvioitiin olevan selvä yhteys alaselkävaivoihin. (National Research Council, 2001) »3. Korkeimmat arviot raportoitiin koko kehon tärinälle ja taakkojen käsittelylle, kun taas vaihteluvälin alaraja oli korkein raskaalle ruumiilliselle kuormitukselle. Psykososiaalisille riskitekijöille arvioitujen syyosuuksien vaihteluväli vastasi fyysisille riskitekijöille arvioitujen syyosuuksien tasoa. Muiden psykososiaalisten tekijöiden syyosuudet näyttivät olevan hieman matalammalla tasolla kuin fyysisten kuormitustekijöiden.

Näiden tietojen varassa on aika vaikea arvioida eri tekijöiden suhteellista merkitystä selkävaivojen riskitekijöinä. Ne viittaavat kuitenkin siihen, että työhön liittyvää fyysistä ja psykososiaalista kuormitusta vähentämällä voidaan vaikuttaa merkittävästi selkäsairastuvuuteen. Tämän osoittamiseksi tarvitaan hyvin suunniteltuja, tieteellisesti päteviä interventiotutkimuksia. Eräs keskeinen ongelma on, että toistaiseksi on erittäin vähän tietoa selän kannalta optimaalisesta tai terveellisestä kuormituksen tasosta työssä, johon interventioissa pitäisi pyrkiä. Annos-vastesuhteiden selvittäminen on yksi keskeisistä tutkimuksen haasteista tulevaisuudessa.

Jo käytettävissä olevan tiedon varassa on kuitenkin mahdollista suunnitella selkäsairauksia ehkäiseviä toimenpiteitä työpaikoilla. Hyvänä lähtökohtana on tunnetuille riskitekijöille altistumisen vähentäminen, esimerkiksi huippukuormitusten leikkaaminen. Tähän tavoitteeseen pääsemistä tukee uuteen työterveyshuoltolakiin sisällytetty velvoite työnantajille arvioida kuormitus työpaikoilla.