Työn fyysinen kuormitus ja sen arviointi
Työkuormituksen ja työntekijän kuormittumisen arvioinnin tavoitteena on torjua tapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia fyysisiä terveyden haittoja. Vaikka tavoite on selkeä, tehtävä on käytännössä vaativa, koska työympäristöt ja työt vaihtelevat ja muuttuvat yhä nopeammin. Tässä kirjoituksessa esitellään hyväksi koettuja menetelmiä fyysisen kuormituksen arviointiin.
Suomessa vuonna 2000 tehdyn Työ ja terveys haastattelun mukaan noin neljännes vastaajista ilmoitti työn olevan fyysisesti melko tai hyvin rasittavaa «Piirainen H, Elo A-L, Hirvonen M, Kauppinen K, Ketola R, Laitinen H, Lindström K, Reijula K, Riala R, Viluksela M, Virtanen S. Työ ja terveys -haastattelututkimus v. 2000. Taulukkoraportti. Työterveys»1. Fyysinen kuormitus oli korkea teollisuudessa, rakennusalalla ja maa- ja metsätaloudessa.
Tavallisimpia työn fyysisiä kuormitustekijöitä ovat ruumiillisesti raskas työ, taakkojen käsittely, staattiset tai hankalat työasennot, jatkuva paikallaan istuminen, käsien voiman käyttö ja toistotyö. Raskas, dynaaminen suurilla lihasryhmillä tehtävä lihastyö, jossa tarvitaan energiaa liikuttamaan oman kehon painoa, kuormittaa erityisesti verenkiertoelimistöä. Taakkoja käsiteltäessä, kuten nostamisen, kantamisen, työntämisen ja vetämisen yhteydessä, suuret lihasryhmät toimivat sekä dynaamisesti että staattisesti. Työkuormitus kohdistuu sekä verenkiertoelimistöön että liikuntaelimiin erityisesti selkään. Suurten lihasryhmien dynaamista ja staattista työtä tarvitaan maa- ja metsätaloudessa, rakennustöissä, kuljetustehtävissä, hoito- ja hoiva-alalla sekä satunnaisesti erityisammateissa, kuten palomiehen ja poliisin työssä.
Staattinen lihastyö liittyy usein haitalliseen työasentokuormitukseen ja kohdistuu niskan alueelle. Staattista lihastyötä sisältyy paljon esimerkiksi elektroniikkateollisuuden, huolto- ja palvelualojen tehtäviin sekä myös näyttöpäätetyöhön. Tietotyölle on tyypillistä istuma-asennon staattisuus, jatkuva silmän ja käden yhteistoiminnan ja tarkkuuden vaatimus sekä toistuvat yläraajojen ja sormien liikkeet. Puutteet työtilassa, työpisteen huono ergonomia, hiiren, näppäimistön tai näytön väärä sijainti voivat aiheuttaa niskalle vaikean asennon, käsien kannattelua ja hartialihasten pitkäkestoista jännitystä.
Yläraajan kohoasennot, kyynärvarren voimakkaat, toistuvat kierto- tai puristusliikkeet, ranteen ääriasennot ja sormien nopeat liikkeet rasittavat käsiä ja voivat ajan mittaan aiheuttaa jopa ammattitauteja. Voimaa vaativaa toistotyötä on usein elintarvike- ja prosessiteollisuudessa, varastoissa ja vähittäiskaupan tehtävissä. Perinteisten teollisuuden toistotöitten lisäksi yläraajojen vaivoja on viime aikoina ollut paljon myös tietokonetyössä. Työntekijät ovat raportoineet erilaisten syöttö- ja osoitinlaitteiden käytön aiheuttavan kyynärvarren, ranteiden ja sormien vaivoja.
Miten arvioida fyysistä kuormitusta?
Monasti fyysistä kuormitusta arvioidaan työpaikkakäynnin yhteydessä silmämääräisesti. Arviointi tehdään usein vapaamuotoisesti "työpaikka-kävelyn" tapaan haastattelemalla työntekijää ja havainnoimalla työtä ja työoloja. Useimmiten tällä tarkkuudella tehty arviointi, yhdessä muiden taustatietojen kanssa, riittää korjaustoimien perustaksi. Korjaukset suunnitellaan usein samanaikaisesti haastattelun sekä havainnoinnin kanssa ja työterveyshuollon edustaja toimii konsulttina osallistuvan suunnittelun tapaan.
Silmämääräisen asiantuntija-arvion tekeminen on kuitenkin melko vaativaa ja edellyttää ergonomiaan ja liikuntaelinkuormitukseen liittyvien asioiden hyvää tuntemusta ja aikaisempaa kokemusta arvioinnista ja hyvistä ratkaisuista. Aloittelijan kannattaa valita jokin valmis menetelmä ainakin muistin vahvistamiseksi. Saman menetelmän toistuva käyttö helpottaa myös eri töiden kuormitustekijöiden suhteuttamista ja niiden keskinäistä vertailua.
Työpaikan ergonomiaa arvioimalla voidaan selvittää liikuntaelimistön kuormitus
"Työpaikan ergonomia – työpaikkojen ergonominen selvitysmenetelmä" on yleinen ergonomian selvitysmenetelmä, jonka käyttäjä voi räätälöidä itselleen ja omalle toiminnalleen sopivaksi. Se perustuu työpaikan ja työn havainnointiin sekä keskusteluihin työntekijän ja työnjohdon kanssa. Menetelmä voidaan ladata tai tulostaa käyttöön Työterveyslaitoksen www-sivuilta «http://www.ttl.fi/ergonomia»1 Ideana on löytää korjattavat seikat ja yhdessä työntekijän sekä työnjohdon kanssa tehdä mahdolliset helpot muutokset heti ja sopia, miten suurempia toimia vaativat asiat hoidetaan myöhemmin. Perusajatus on ryhmitellä havainnot liikennevalomallin tapaan (vihreä - tilanne on kunnossa, keltainen - tilanteeseen ehdotetaan muutoksia, punainen - tilanne niin vaarallinen tai hankala, että tarvitaan välittömiä muutoksia). Menetelmän voi oppia nopeasti, siihen ei tarvita käyttökoulutusta, pelkkä menetelmän tekstiosuuteen perehtyminen riittää. Menetelmän toistettavuutta ja soveltuvuutta työolojen arviointiin on tutkittu «Hakkarainen P. Työpaikan ergonomia - menetelmän reliabiliteetti ja soveltuvuus työolojen arviointiin. Pro gradu - tutkielma. Kuopion yliopisto 2002. »3.
"Näppärä – näyttöpäätetyöpaikan arviointimenetelmä" on nopea näyttöpäätetyöpaikan havainnointi- ja haastattelumenetelmä, jonka tarkoituksena on kartoittaa ja dokumentoida nopeasti ja systemaattisesti työpaikan näyttöpäätetyöpisteiden sen hetkinen tilanne fyysisen työympäristön, käytettyjen laitteiden ja kalusteiden, työasentojen, työturvallisuuden ja ergonomian kannalta. Menetelmä noudattaa direktiiviä 90/270/ETY ja VNp 1405/1993. Se on tehty ensisijaisesti työsuojelutarkastajien käyttöön, mutta se soveltuu hyvin myös työterveyshenkilöstölle «Rasa PL ja Ketola R. Näppärä, näyttöpäätetyön ergonomian ja työympäristön arviointi. Työterveyslaitos, Helsinki 2002. »4.
Työterveyslaitoksen ja Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemana ilmestyy tänä vuonna uusittu Rasitusvammaopas «Ketola R, Viikari-Juntura E, Malmivaara A, Karppinen J. Rasitusvammaopas. Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysinisteriö 2003. »5, jossa on kuvattu yläraajan kuormituksen arviointimenetelmä. Menetelmä perustuu työntekijän työn havainnointiin ja työliikkeiden toistuvuuden, voiman käytön, yläraajojen asennon, työympäristön lämpötilan ja mekaanisen paineen arviointiin. Viisiluokkaisen jaottelun perusteella annetaan erilaisia toimenpide-ehdotuksia työn kuormituksen vähentämiseksi. Menetelmään liittyvä lomake löytyy Työterveyslaitoksen internet - osoitteesta «http://www.ttl.fi/ergonomia»1. Oppaassa on myös ohjeita siitä, miten erityyppisiä ergonomisia ongelmatilanteita voi käytännössä lähestyä työpaikoilla.
Jos tavoitteena on liikuntaelimistön kuormituksen tarkka arviointi ja työasentojen selvittäminen, tarvitaan työläämpiä menetelmiä tai kuormituksen biomekaanista arviointia.
Kirjallisuutta
- Piirainen H, Elo A-L, Hirvonen M, Kauppinen K, Ketola R, Laitinen H, Lindström K, Reijula K, Riala R, Viluksela M, Virtanen S. Työ ja terveys -haastattelututkimus v. 2000. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.
- Työpaikan ergonomia® -selvitysmenetelmä, Työterveyslaitos, http://www.ttl.fi/ ergonomia (2003)
- Hakkarainen P. Työpaikan ergonomia - menetelmän reliabiliteetti ja soveltuvuus työolojen arviointiin. Pro gradu - tutkielma. Kuopion yliopisto 2002.
- Rasa PL ja Ketola R. Näppärä, näyttöpäätetyön ergonomian ja työympäristön arviointi. Työterveyslaitos, Helsinki 2002.
- Ketola R, Viikari-Juntura E, Malmivaara A, Karppinen J. Rasitusvammaopas. Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysinisteriö 2003.
- Ketola R, Toivonen R, Viikari-Juntura E. Interobserver repeatability and validity of an observation method to assess physical loads imposed on the upper extremities. Ergonomics 2001; 44(2):119-31.