Työterveyslääkärillä aktiivinen rooli selkärankareuman diagnosoinnissa

Minkälaiset oireet viittaavat selkärankareumaan?

Tyypillinen selkärankareumaan sairastuva potilas on nuori aikuinen. Yli 40-vuotiaana oireet eivät enää ala. Suurin osa potilaista on miehiä. Nuorten aikuisten selkäoireet, jotka ovat noidannuolimaisia, vaihtavat kipua puolelta toiselle, herättävät öisin ja kestävät yli kolme kuukautta, ovat hälytysmerkkejä, jolloin työterveyslääkärin tulisi alkaa epäillä selkärankareumaa. Potilaalta voi kysellä, millainen olo on aamuisin ja miten yö on nukuttu. Tyypillisesti selkärankareumapotilas herää öisin ristiselkäkipuun. Kyljenvaihto voi auttaa, mutta pahimmillaan potilas joutuu nousemaan ja kävelemään yöllä. Aamulla sängystä voi olla vaikea nousta selän jäykkyydestä johtuen. Lisäksi selkäkipupotilailta olisi hyvä kartoittaa, onko heillä ollut aikaisemmin silmätulehduksia, iriittejä. Noin 20 % selkärankareumapotilaista on jossakin elämänsä vaiheessa ollut silmätulehdus. Se voi olla ensimmäinen oire tai sitten se voi tulla sairauden aikana myöhemmin.

Selkärankareuma sekoitetaan usein iskiaskipuun, vaikka kivut ovat tyypillisesti hyvin erilaiset kuin iskiaksessa. Iskiaskipu rauhoittuu levossa, tulehduksellinen kipu liikkeellä ollessa. Työterveyslääkärin rooli on aktiivisen kyselijän rooli. Hyviä johtolankoja, joilla epämääräiset selkäkivut voidaan yhdistää selkärankareumaan, on myös aikaisemmin sairastetut klamydia-artriitit tai suoliston bakteeritulehdukset, esim. salmonellainfektiot, joiden yhteydessä on ollut niveltulehdus. Vaikka emme varsinaisesti tiedä, mikä selkärankareuman aiheuttaa, on niveloireiden laukaisevana tekijänä usein infektiot. Diagnosointia hankaloittaa se, että selkärankareuma alkaa usein hiipien ja niveloireetkin voivat alkaa vasta vuosia infektioiden jälkeen.

Miten selkärankareumaa kannattaa avoterveydenhuollossa tutkia?

Selkärankaröntgenkuvat on hyvä ottaa, mutta tulee muistaa, että muutokset tulevat näissä esiin vasta myöhään. Magneettikuvilla pystytään löytämään paljon aikaisemmin risti-suoliluunivelen tulehdusmuutoksia, mutta automaattisesti niitä ei mielestäni kannata ottaa. Lisäksi työterveyslääkärin on hyvä katsoa onko selkä notkea (etu-, sivu- ja taaksetaivutukset) ja kysellä onko ollut psoriasista tai paksusuolen haavaista tulehdusta tai Crohnin tautia, jotka voivat olla liitännäistauteja. Jos tällaisella potilaalla alkaa esiintyä selkäoireita, niin silloin ainakin minulla kello kilahtaa.

CRP ja verenkuva ovat hyvä myös ottaa, mutta tulehdusarvoilla on selkärankareumassa varsin huono korrelaatio. Potilaat voivat siis olla todella kipeitä eivätkä tulehdusarvot ole silti korkealla. Tietysti jos ne ovat korkeat, niin se tukee päätelmää, että selkäoireissa on tulehdusta mukana. Jos on syytä epäillä, että kyseessä on selkärankareuma, tulee potilas lähettää reumatologille.

Miten sairautta hoidetaan tällä hetkellä?

Taudinkuva vaihtelee potilaittain, samoin lääkitys. Lievää selkärankareumaa hoidamme kipulääkityksellä, jumpalla ja potilaan ohjauksella. On tärkeää, että potilas ymmärtää treenata selkäänsä ja liikkuu kunnolla. Käytämme potilaat jumpparilla ja teetämme kuntosaliohjelman. Noin kolmasosalla selkärankareumapotilaista on selän lisäksi muita niveloireita eli isot nivelet ja polvet sekä nilkat, tai vaikka yksi varvas tai sormi voi olla tulehtunut. Näissä tapauksissa annetaan perinteisiä reumalääkkeitä, kuten sulfasalatsiinia. Sulfasalatsiini on hidasvaikutteinen antireumaattinen lääke, jonka tehoa voidaan tarkastella kolme kuukautta hoidon aloittamisesta. Jos nivelet oireilevat paljon, käytämme myös muita reumalääkkeitä. Potilaan oireet ohjaavat lääkityskäytäntöämme. Liikunnan merkitys on kuitenkin suuri ja suosittelemme mielellämme laitoskuntoutusjaksoja, jos kyseessä on aktiivinen tauti.

Jo muutaman vuoden ajan markkinoilla on ollut myös uusia biologisia lääkkeitä (mm. infliksimabi ja etanersepti), joiden teho perustuu tulehduksellisissa sairauksissa, kuten selkärankareumassa, lisääntyneen TNF-alfan salpaamiseen. Tutkimukset antavat hyvin rohkaisevia tuloksia näiden lääkkeiden tehosta. HYKSissa käynnissä olevissa lääketutkimuksissa olevat potilaat ovat kaikki todenneet, että heidän elämä on muuttunut olennaisesti parempaan suuntaan biologisten lääkkeiden aloituksen jälkeen. Samaa ovat sanoneet myös suurin osa noin 20 vaikeaa selkärankareumaa sairastavista potilaista, joilla olemme aloittaneet infliksimabihoidon.

Mitkä työt soveltuvat selkärankareumapotilaalle?

Koska potilaat ovat usein nuoria, voimme joutua keskustelemaan ammatinvaihdosta. Selkärankareumapotilaalle ihanteellinen työ on liikkuvaa, kevyttä ja monipuolista. Kaikki istumatyö, jossa ollaan samassa asennossa lähes koko työpäivä, ei ole selälle hyväksi. Hankalia töitä ovat myös fyysisesti raskaat ja huonoissa asennoissa tehtävät työt, kuten esimerkiksi autonasentajan työ.

Opettajan työ tai liikkuva toimistotyö voisivat olla hyviä esimerkkejä selkärankareumapotilaalle soveltuvista ammateista. Yllättävän monet potilaat kuitenkin pystyvät tietyin järjestelyin jatkamaan omassa ammatissaan.

Minkälainen on selkärankareumapotilaan ennuste?

Selkärankareuma on englanniksi ja latinaksi "jäykistävä selkärankareuma". Selkärangan jäykistyminen on onneksi aika harvinaista. Jos potilaalla on kuitenkin jo lyhyen ajan sisällä selvät muutokset röntgenissä ja tulehdusarvoissa, ja liikeradat ovat huonot, on ennuste huono. Näyttäisi myös siltä, että silmätulehduksia sairastaneilla potilailla on vaikeampi selkärankareuma. Samoin jos lonkkanivelissä on tulehdusta jo alkuvaiheessa, voi tauti edetä paljon pidemmälle ja suurien nivelten tuhoutumisista johtuen voimme joutua laittamaan proteeseja.

Sairauteen liittyvä silmätulehdus on yleensä hyvänlaatuinen, mutta pahimmillaan se saattaa myös sokeuttaa. Tällä on luonnollisesti vaikutusta työkykyyn. Nivelreumapotilaisiin verrattuna huomattavasti harvempi selkärankareumapotilas joutuu turvautumaan sairaseläkkeeseen sairauden aikaisessa vaiheessa.

Miten työterveyshuolto voi auttaa selkärankareumapotilasta?

Työterveyslääkärin merkitys sairauden diagnosoinnissa on merkittävä. Meillä on vielä paljon tehtävää, jotta keskimääräistä 5-7 vuoden diagnosointiaikaa saadaan lyhennettyä. Työterveyslääkärin tulisikin lähettää selkärankareuman oireista kärsivät potilaat ajoissa reumatologille.

Työterveyshuolto voi hyvin ottaa myös aktiivisen roolin sairauden seurannassa lievää selkärankareumaa sairastavien kohdalla - on turhaa, että potilas käy täällä meillä erikoissairaanhoidossa kertomassa, että hän voi hyvin. Työterveyshuollolla on paremmat rahkeet seurata työkykyisyyttä: katsoa että työasennot ja ergonomia ovat kunnossa ja ohjata potilas tarvittaessa jumpparille jos tuntuu siltä, että omatoiminen liikkuvuuden ylläpitäminen on unohtunut.

Selkärankareuman diagnoosikriteerit

Pikkuhiljaa paheneva alaselkäkipu, joka

• herättää öisin
• säteilee pakaroihin ja reisien takapinnoille
• pahene paikalla ollessa ja helpottaa liikkeelle lähtiessä