Työterveyshuollossa tapahtuu

Johdanto

Työterveyshuoltolaki uudistettiin vuoden 2002 alusta ja työturvallisuuslaki vuoden 2003 alusta samojen toimintaperiaatteiden mukaisesti siten, että työntekijöiden työkyvyn ylläpito ja työyhteisön kehittäminen korostuivat aiempaa enemmän. Lainsäädäntöuudistukset luovat tarpeen monenlaisille kehittämishankkeille sekä eri tahojen yhteistyölle.

Euroopan yhteisön työterveys- ja turvallisuusstrategia

Työterveyshuollon ja työturvallisuuden lainsäädäntöuudistukset ovat sopusoinnussa Euroopan yhteisön uuden työterveys- ja turvallisuusstrategian kanssa (2003-2006), jolla on tärkeä asema Euroopan unionin sosiaalipolitiikassa. Asiakirjalla pyritään edistämään työntekijöiden hyvinvointia. Euroopan unionin sosiaalipolitiikan keskeinen ala on nykyään työterveys ja työturvallisuus. Strategiassa on omaksuttu kokonaisvaltainen lähestymistapa. Ja siinä otetaan huomioon työelämän ja yhteiskunnan muutokset kuten uudet työmuodot, väestön ikääntyminen, naisten lisääntyvä osallistuminen työelämään ja uudet psykososiaaliset riskit. Lisäksi siinä pyritään parantamaan työn laatua, jonka keskeisenä osana on terveellinen ja turvallinen työympäristö.

Yhteisön strategia pyrkii parantamaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista työviihtyvyyttä. Siinä on useita tavoitteita, jotka ovat toisiaan täydentäviä ja niihin pyritään yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa. Strategian lähtökohtana on, että vahvistetaan riskien ehkäisyä, ennaltaehkäisevän turvallisuuskulttuurin vahvistamista sekä korostetaan riskien tiedottamisen tärkeyttä. Kansanterveysnäkökulmat ja yhteydet kansanterveyteen priorisoidaan strategiassa korkealle.

Strategiassa kannustetaan kehittämään kokonaisvaltaisempaa toimintamallia työterveyden ja työturvallisuuden alalla, sillä työnlaatu riippuu erilaisista toisiinsa liittyvistä seikoista kuten työssä vaaditusta pätevyydestä, työntekijöiden koulutustasosta, työsuhteen luonteesta sekä työ- ja työaikajärjestelyistä. Työterveyttä on edistettävä sen mukaan, miten taloudellinen toiminta kehittyy ja työpaikat muuttuvat.

Strategian linjaukset ovat suhteellisen tuttuja Suomen kannalta. Mutta periaatteiden omaksuminen ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös uudenlaisen ajattelutavan omaksumista, yhteistyötä ja toimintamallien kehittämistä työterveyden ja työturvallisuuden alalla.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2001 uudet sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat vuoteen 2010 asti. Niiden mukaisesti lähivuosien sosiaali- ja terveyspolitiikan suuntaan sisältyy neljä strategista linjausta:

• terveyden ja toimintakyvyn edistäminen,
• työelämän vetovoiman lisääminen,
• syrjäytymisen ehkäisy ja hoito sekä
• toimivat palvelut ja toimeentuloturva.

Hyvinvoinnin kulmakivinä ovat hyvä työ- ja toimintakyky ja sen ylläpitäminen sekä omatoimisuus. Toimenpiteiden linjauksiin sisältyy muun muassa työterveyshuollon tehostaminen ja eri ikäisten toimintakyvyn tukeminen.

Valtakunnallisia kehittämisohjelmia

Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima valtakunnallinen Veto-ohjelma (2003 –2007) jatkaa Kansallisen ikäohjelman ja Työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelman toimintoja työelämän vetovoiman ja työikäisten työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi Terveys 2015-kansanterveysohjelman linjausten mukaisesti. Veto-ohjelma on tiiviissä yhteistyössä muiden meneillään olevien valtakunnallisten tutkimus- ja kehittämisohjelmien kanssa. Veto-ohjelma on toimenpidekokonaisuus, johon on koottu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan sekä muiden hallinnonalojen ja muiden organisaatioiden toimenpiteitä ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Veto-ohjelman tarkoituksena on ylläpitää ja edistää työn ja työelämän vetovoimaa. Sen toimenpiteet kohdistuvat työhön ja työpaikoille ja niihin vaikuttaviin organisaatioihin sekä niille alueille, joilla on tärkeä merkitys yksilön työkyvyn ylläpidossa ja edistämisessä sekä työstä ja työelämästä syrjäytymisen ja ennenaikaisen työkyvyttömyyden ehkäisemisessä ja työhön paluumahdollisuuksien parantumisessa. Veto-ohjelmalla vaikutetaan työelämään osana valtakunnallisen kestävän kehityksen periaatteiden taloudellista ja sosiaalista ulottuvuutta.

Veto-ohjelman tavoitteet on konkretisoitu seuraavasti:

1. Työssä oloaika jatkuu ja työelämässä pysytään 2 - 3 vuotta nykyistä kauemmin (vertailukohtana vuodet 2002/2010);
2. Sairauksien aiheuttamat poissaolot kääntyvät laskuun ja vähenevät 15 prosenttia (vertailukohtana vuodet 2002/2007);
3. Työtapaturmien taajuus ja ammattitautien syntyminen vähenevät 40 prosenttia ja niiden vakavuusaste vähenee (vertailukohtana vuodet 2002/2010);
4. Työikäisten tupakointi ja alkoholin kulutus kääntyvät selvään laskuun (vuodesta 2002 alkaen);
5. Työelämään tulo aikaistuu (muutos näkyvissä vuodesta 2004 alkaen);
6. Luodaan ja toteutetaan kokonaisvaltainen perhepoliittinen ohjelma (hyväksytään 2003-2004);
7. Työterveyshuollon saatavuus ja laatu paranevat ja yhteistyö kuntoutuksen kanssa tehostuu;
8. Toimeentuloturva- ja eläkejärjestelmien kannustavuus paranee; työssä pysyminen ja työhön paluu lisääntyvät (koko ohjelmakausi);
9. Yleinen ilmapiiri ja asenteet muuttuvat niin, että ohjelman sisällölliset tavoitteet voidaan hyväksyä ja saavuttaa.

Keskeisiä ohjelman korostamia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ovat työympäristön ja työyhteisöjen kehittäminen, yksilön selviytymismahdollisuuksien lisääminen, työelämään valmistavan koulutuksen ja elinikäisen oppimisen tehostaminen, työterveys- ja työturvallisuustoimintojen tehostaminen, tasa-arvoisuuden sekä työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisen edistäminen, kuntoutuksen tehostaminen, eläkejärjestelmien kehittäminen sekä tehokas tiedotus ja viestintä. Ohjelmalla luodaan uusia toimintatapoja ja -järjestelmiä sekä kehitetään ja tehostetaan nykyisiä ja vaikutetaan näin koko työelämän kehittymiseen.

Veto-ohjelma koostuu neljästä toiminta-alueesta, joiden teemat ovat:

• hyvä työelämän laatu ja turvallisuuskulttuuri,
• tehokas työterveyshuolto ja kuntoutus,
• työelämän moninaisuus ja tasa-arvo,
• kannustava toimeentuloturva ja työssäoloaika.

Työterveyshuolto painottuu osa-alueeseen tehokas työterveyshuolto ja kuntoutus, mutta yhtymäkohtia on myös hyvä työelämän laatu ja turvallisuuskulttuuri toimintaryhmään. Tehokas työterveyshuolto ja kuntoutus toimintaryhmään ollaan laatimassa toimintasuunnitelmaa, jossa yksilöidään tavoitteet ja suunnitellaan toimenpiteet edellä mainittujen strategisten linjausten mukaisesti. Toimenpiteiksi suunnitellaan kehittämishankkeita, jotka antavat vastetta kehittämisen osa-alueisiin.

Veto-ohjelmaan työterveyshuollon toimenpiteiksi on priorisoitu työpaikoilla tapahtuva terveyden edistäminen, työterveyshuollon hyvät käytännön suositukset, palvelujärjestelmän kehittäminen, työterveyshenkilöstön koulutuksen kehittäminen sekä työkyvyttömyyden uhkan ehkäisy ja pitkien sairauspoissaolojen hallinta.

Työpaikoilla tapahtuvaan terveyden edistämiseen on tarkoitus kehittää malleja sekä työpaikkojen että työterveyshuoltojen käyttöön siten, että olemassa oleva terveyteen ja turvallisuuteen liittyvä tieto saadaan konkreettiseksi toiminnaksi työpaikoilla. Perinteisten terveyden edistämisen kohteisiin kuten tupakointi, päihteiden käyttö, liikunta- ja ruokailutottumukset tullaan sisällyttämään työhön ja työolosuhteisiin liittyvät tekijät.

Eri tahojen yhteistyötä tarvitaan työkyvyttömyyden uhkan ehkäisyssä ja sairauspoissaolojen hallinnassa. Jatkossa pyritään selvittämään, mitä pitkien sairauslomien aikana tapahtuu sekä analysoimaan pitkien sairauslomien aikaisia toimenpiteitä. Tarkoituksena on luoda eri toimijoille – työnantajalle, työntekijöille ja työterveyshuolloille - toimintamalleja, joilla pystytään ennakoimaan työkyvyttömyyden uhkaa ja ehkäisemään sitä sekä tukemaan työntekijöitä työhön paluuseen.

Työterveys – 2015

ILO sopimukseen n:o161 perustuva valtioneuvoston periaatepäätös Työterveyshuollon kehittämislinjat vuodelta 1989 uudistetaan. Työterveys – 2015 valtioneuvoston periaatepäätöstä on valmisteltu Työterveyshuollon neuvottelukunnassa ja se vahvistettaneen kuluvan syksyn aikana. Työterveyshuollon kehittämisen painopisteet on asetettu työelämän kehittämisen mukaisesti. Kehittämislinjojen pohjalta valmistellaan toimeenpano-ohjelma, joka painottaa myös sosiaali- ja terveysministeriön strategisia valintoja.

Työterveyshuollon toimeenpano-ohjelmaa tullaan toteuttamaan saman suuntaisesti kuin Veto-ohjelmaa ja osa hankkeista integroituu siihen. Muutama esimerkki ohjelmaan liittyvistä hankkeista.

HTTHK -oppaan uudistaminen

Hyvä työterveyshuoltokäytäntö-opas (HTTHK-opas) uudistetaan STM:n ja TTL:n yhteistyönä. Toimitustyötä tekemään on kutsuttu n.15 henkilön muodostama toimituskunta. Toimituskunnassa ovat edustettuina työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat, mukaan tulee vaihteleva määrä "kentän" edustajia. Tällä tavoin varmistetaan, että opas palvelee entistä paremmin asiakas- ja tarvelähtöisesti käytännön työterveyshuoltoa. Opas kirjoitettaneen nykyistä merkittävästi lyhyemmäksi. Se sovitetaan uuden työterveyshuoltolain mukaisesti prosessimuotoon vastaamaan työterveyshuollon toimintojen järjestystä ja toimintatapaa. Prosessinomaisen toimintatavan lisäksi oppaassa korostetaan yhteistyötä, yrityksen tarpeiden mukaan räätälöityä työterveyshuollon sisältöä temppujen sijasta. Joitakin osioita nykyisestä HTTHK-oppaasta voidaan jatkossa korvata työterveyshuollon Hyvät Käytännöt -suosituksilla tai työterveyshuollon Käypä Hoito-suosituksilla. Tavoitteena on oppaan valmistuminen vuonna 2004.

Työterveyshuollon Hyvät Käytännöt -suositukset ja Cochrane –yhteistyö

STM:n Työterveyshuollon neuvottelukunta järjesti 14.-15.4.2003 Turussa seminaarin, jonka pääteemana oli Työterveyshuollon hyvät käytännöt. Seminaarissa käsiteltiin uusia tapoja tuottaa työterveyshuollon palveluja, palvelujen järjestämistä, sisältöjä ja Hyvät Käytännöt -suosituksia (practice guidelines) ja Cochrane collaboration/Occupational Health Fieldin perustamista. Neuvottelukunta päätyi suosittelemaan edellä mainittua valmistelua siten, että STM rahoittaisi toiminnan ensimmäiset 4 vuotta. Työterveyshuollon hyvä käytäntö-suosituksen aiheeksi valittiin työperäiset yläraajan rasitussairaudet. Suositukset tehdään yhteistyössä Duodecimin Käypä Hoito-toiminnan kanssa ja saman toimintamallin mukaisesti.

Suositusten taustalla on ajatus siitä, että työterveyshuollossa on paljon sellaisia toimintoja, joiden tulee perustua näyttöön (evidence-based, EB). Suosituksissa huomioidaan Käypä Hoito-suositusten tapaan myös ainakin: 1.tieteellinen näyttö, 2.käytännön kokemukset, 3.asiakkaiden tarpeet, 4.voimavarat. Tällaisesta toiminnasta on kokemuksia USA:sta, Hollannista ja Norjasta. Näissä maissa suositukset koskevat ainoastaan työterveyshuollon lääkärien työtä, meillä on tarkoitus tehdä suosituksista aiheesta riippuen moniammatillisia. Tämä lienee suomalaisessa työterveyshuollossa varsin luonnollinen lähestymistapa. Ensimmäisen suosituksen valmistelussa opetellaan uusi tapa toimia, otetaan työterveyshuollolle ominainen moniammatillinen ote yhteistyökumppaneidemme kanssa. Jatkossa sitten katsotaan, miten ja missä toimitaan. Alustavasti on kaavailtu, että tämäkin toiminta sujuisi STM:n Työterveyshuollon neuvottelukunnan kolmikanta- ynnä asiantuntijat ja palvelujen tuottajat -yhteistyön siipien suojassa. Näyttö löytyy tutkimuksista ja tiedon niiden tuloksista saamme kirjallisuudesta. Tätä varten lääketieteen eri erikoisaloilla on olemassa kansainvälinen Cochrane collaboration -toiminta.

Taustalla on selkeästi ollut alunperin vaikuttavuusnäytön hankkiminen hoitotoimista. Tällainen vaikuttava näyttö on parhaimmillaan kunnollinen satunnaistettu hoitokoe (RCT), mutta mikäli ei muuta tutkimusnäyttöä ole, myös käytännön (kliininen)kokemus on myös näyttö. Onkin tärkeää tietää, minkä asteiseen näyttöön toimintamme esim. työterveyshuollossa kulloinkin perustuu. Lisäksi vaikuttavuuden tutkimiseen saadaan entistä perustellumpaa potkua siitä, kun tiedetään, onko asiasta olemassa aikaisempaa vaikuttavuustutkimusta. Marraskuussa 2002 Amsterdamissa pidettiin n.300 työterveyshuollon tutkijan ja käytännön tekijän konferenssi, jonka yhteydessä pidetyssä valmistelevassa kokouksessa n.40 työterveyshuollon harjoittajaa Uudesta Seelannista Kanadaan päätti suosittaa Cochrane Collaboration -toimintaan avattavaksi työterveyden aihepiiriä (Occupational Health Field).

Mainitussa huhtikuun kokouksessa Turussa STM:n Työterveyshuollon neuvottelukunnan päätös tuki toiminnan aloittamista siten, että Suomi ja TTL yhteistyössä työterveyshuollon palvelujen tuottajatahojen kanssa toimii solmuna/koordinaattorina tässä uudessa Cochrane -yhteistyössä. Hankkeelle on anottu STM:ltä rahoitusta 4 v:n ajaksi. TTL:n innostus asiaan yhdessä Amsterdamin yliopiston kanssa sai aikaan sen, että Cochrane toiminta on aloitettu. Prof. Jos Verbeek on palkattu 15.8.alkaen tähän työhön siten, että 50% hänen työajastaan kuluu siihen. Rahoitus tulee nyt alkuun TTL:n ja Amsterdamin yliopiston Coronell instituutin kukkarosta. Jatkorahoitus on toistaiseksi avoin. Sekä TTH:n hyvät käytännöt että Cochrane -työterveysyhteistyö tähtäävät Suomessa samaan maaliin siihen, että työterveyshuolto voisi entistä perustellummin vaikuttaa terveempään työelämään. Tässä työssä on sekä STLY:n että sen jäsenistön oltava mukana, tietysti myös muiden palvelujen tuottajatahojen. Näyttöön perustuva TTH on yhteinen etumme!

Tutkimus tietopohjan ylläpitäminen

Työterveyden tietopohjaa tulee ylläpitää, sillä työterveyspalvelujen kehittäminen on perustuttava riittäviin tietoihin työssä olevan väestön terveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, terveystarpeista, työstä ja työolosuhteista, palvelujen sisällöstä ja edellä mainittujen tekijöiden kehityksestä. Työterveyshuollolle asetettuja tavoitteita tulee arvioida säännöllisesti perustuen tietopohjasta saatuihin tutkimustuloksiin. Uusia työterveysriskejä on pyrittävä tunnistamaan ajoissa. Tutkimustietoa tulee päivittää käytännön työterveyshuollon, työelämän ja päättäjien tarpeisiin ja työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvien päätösten pohjaksi. Tietopohjaa tarvitaan myös valtakunnallisessa, alueellisessa ja kuntien suunnittelussa ja ohjauksessa.

Muita ohjelmia ja kehittämiskohteita

Työministeriön koordinoima työelämän kehittämisohjelma (TYKE) käynnistyi 1996 ja jatkuu vuoden 2003 loppuun saakka. Ministeriö on valmistellut ohjelman jatkoa vuosille 2004 - 2007 (TYKES). TYKES -ohjelma jatkaa nykyisellä toimintamallilla keskittyen työpaikoilla toteutettavien tutkimusavusteisten kehittämishankkeiden rahoittamiseen ja niistä syntyvien hyvien käytäntöjen levittämiseen. TYKE tukee työyhteisöjen kehittämistä, joka perustuu johdon ja henkilöstön yhteistoimintaan ja jolla edistetään samanaikaisesti tuloksellisuutta ja työelämän laatua työpaikalla. Veto-ohjelma kohdistaa toimenpiteitään työpaikkoja, työyhteisöjä ja yksilöitä tukevien organisaatioiden toimintatapojen, -muotojen ja -periaatteiden kehittämiseen.

Tutkimus- ja kehittämisohjelmien ja hankkeiden rinnalla ja olemassa olevaan tietoon perustuen uudistetaan työterveyshuoltoon liittyviä oppaita, ohjeita ja suosituksia. Työterveyshuoltolain soveltamisesta julkaistaan opas tämän vuoden aikana. Uudistettavia oppaita ovat muun muassa, Terveystarkastukset työterveyshuollossa – Sininen kirja, Erityisäitiysvapaa asioita käsittelevä opas, Näyttöpääteopas, Veritartuntaopas ja työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden täydennyskoulutusohjeet.

Kehittämiskohteita työterveyshuollon sisällön ja sen vaikuttavuuden tutkimuksessa on paljon. Uusia riskitekijöitä ja työperäisiä ongelmia ilmaantuu perinteisten rinnalle. Sosiaali- ja terveyspolitiikassa on haasteellisia työikäisten terveyteen kohdistuvia tavoitteita. Edellä vain joitakin asioita, joiden haltuunotto on haaste, johon vastaaminen edellyttää eri asiantuntijatahojen, viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja julkisen vallan yhteistyötä.