Asumisterveysohje – opastusta homeongelmien selvittämiseen

Johdanto

Kosteus- ja homevauriot ovat yleisiä, niiden selvittäminen hankalaa ja korjaaminen kallista. Näiden ongelmien hallitsemiseksi on sosiaali- ja terveysministeriö julkaissut viranomaisohjeen, Asumisterveysohjeen (1), jonka kolmas, ajanmukaistettu laitos julkaistiin kuluvana vuonna. Ohjeessa tarkoitettu terveyshaitta, jolla voidaan tarkoittaa fysikaalisia, kemiallisia tai mikrobiologisia tekijöitä, on määritelty Terveydensuojelulain (763/94) 27§:ssa, ja ohjeen valtuutussääntönä on saman lain 32§. Ohje koskee pääsääntöisesti asuntoja ja muita ei-työympäristöiksi katsottavia elinympäristöjä, mutta sen periaatteet ovat sovellettavissa myös muihin sisätiloihin, esimerkiksi kouluihin ja toimistoihin, joissa ei ole tuotannosta johtuvia epäpuhtauspäästöjä. Asumisterveysohje sisältää otsikkonsa mukaisesti opastusta myös muiden kuin mikrobiologisten sisäilmatekijöiden selvittämiseen: lämpötila, rakenteiden kosteus, ilmanvaihto, radon, melu ja kemialliset epäpuhtaudet, hiukkaset ja kuidut. Näistä erityisesti kosteuden ja ilmanvaihdon selvittäminen on kiinteä osa homeongelmien ratkaisemista.

Ohje perustuu tutkimukseen

Lukuisten epidemiologisten tutkimusten perusteella on selvästi todettavissa, että kosteus- ja homevaurioihin liittyy hengitystieoireita ja muita haittoja terveydelle (2,3). Vaikka tämä yhteys on kiistatta osoitettu, ei haittojen varsinaisia aiheuttajia eikä niihin johtavia mekanismeja vielä kunnolla tunneta. Yksinkertaistaen: tiedämme, että rakennusten home on haitallista, mutta emme vielä tiedä riittävästi siitä, miksi se on haitallista. Tästä syystä ei ole mahdollista antaa terveysperusteisia ohjearvoja yksittäisten homeiden pitoisuuksille tai muita yhden epäpuhtauden valvontaan perustuvia määräyksiä.

Asumisterveysohje perustuukin ennen kaikkea rakennuksen olosuhteiden selvittämiseen. Homevaurioiden selvitysperiaatteet samoin kuin mikrobien "mittaamiseen" liittyvät ohjeet perustuvat monivuotisiin tutkimuksiin kosteusvaurio- ja normaalirakennusten eroista (4, 5).

Mikrobimittausten tulokset eivät siis sellaisenaan osoita annosvasteista altistumista yksittäiselle tekijälle, joka voitaisiin osoittaa tietyn yksilön sairauden tai oireen aiheuttajaksi. Sen sijaan ne kuvastavat rakennuksen mikrobiologista tilaa, jolloin niiden avulla on mahdollista arvioida, ovatko olosuhteet olleet terveydelle haitallisia lain tarkoittamalla tavalla.

Kosteusvauriot ja niistä seuraava mikrobikasvu, joka tavallisesti sisältää sekä homesieniä, hiivoja että bakteereita, muuttaa rakennuksen sisäympäristön mikrobiologista tilaa. Kosteusvaurioasuntojen sisäilman homepitoisuudet ovat hiukan korkeampia kuin "normaaliasuntojen", mitä havainnollistaa kuva 1. Pitoisuusjakaumat vaurio- ja verrokkiasunnoissa ovat kuitenkin päällekkäisiä, joten yksittäisen näytteen perusteella on mahdotonta vetää tiukkoja johtopäätöksiä. Sisäilman sieni-itiöpitoisuuksissa on myös suurta paikallista ja ajallista vaihtelua (6), joten sisäilman mikrobipitoisuuden luotettava määrittäminen edellyttää useiden näytteiden ottamista.

Itiöpitoisuuksien lisäksi sisäilman laatua arvioidaan sienilajistoa (tosin homesienet määritetään tavallisimmin vain sukutasolle). Normaalitilanteessa lajisto muistuttaa ulkoilmaa, jossa yleisimmät sienisuvut ovat Cladosporium spp., Aspergillus spp., Penicillium spp. ja hiivat. Rakennuksen kosteusvaurio lisää diversiteettiä, so. näytteissä havaitaan normaalia enemmän sukuja, tai joissain tapauksissa sienten yleisyysjärjestys on epätavallinen (4, 5). Sekä sisäilman sienipitoisuuksien että lajiston on havaittu normalisoituvan perusteellisten homekorjausten jälkeen, mutta vain osittain tehdyt korjaukset eivät vähentäneet pitoisuuksia ei lajikirjoa (5). Ilmanäytteet ovat hyödyllinen työkalu sisätilojen mikrobiologisen tilan selvittämisessä, mutta tulosten kunnollisen tulkinnan edellytyksenä on riittävän suuri näytemäärä. Tämä on käytännössä niin suuri kustannustekijä, että usein turvaudutaan pinnoilta tai materiaaleista otettuihin näytteisiin, joissa ajallinen vaihtelu ei aiheuta tulkintaongelmia.

Homevaurio on usein helppo havaita vaurioituneista rakennusmateriaalinäytteistä. Tulkintaperiaatteena on jälleen sekä pitoisuuksien että lajiston tarkastelu. Rakennusmateriaaleilla kasvaa suuri joukko homesieniä, hiivoja ja bakteereita, joista esimerkkejä taulukossa 1. Lajisto määräytyy ympäristötekijöiden vaikutuksesta; substraattina toimiva materiaali, kosteuspitoisuus ja muut tekijät säätelevät kasvua (4, 7). Kasvustossa on aina mukana useita mikrobisukuja ja –lajeja, mutta lajiston perusteella ei nykytiedoin pystytä arvioimaan esimerkiksi vaurion kestoa, laajuutta tai syytä. Kasvualustana toimiva rakennusmateriaali voi vaikuttaa myös mikrobin toksisuuteen ja kykyyn aiheuttaa tulehdusvasteita in vitro (8, 9), mutta tämä tietämys on vielä liian alustavaa, jotta sitä voitaisiin soveltaa käytännön tapauksiin.

Ohjeen yleisperiaatteet

Ohjeen alussa esitetään mikrobikasvua, mikrobiologiselle materiaalille altistumista ja niihin liittyviä oireita koskeva johdanto, ja määritellään, miten rakennuksessa mahdollisesti oleva mikrobikasvusto voidaan todeta. Terveyshaittaa käsittelevässä osiossa selvitetään käsitteen sisältöä; terveyshaitalla voidaan tarkoittaa sekä sairautta tai sen oiretta että olosuhteita, jotka voivat johtaa sairastumiseen.

Ohjeen yleisviesti on, että rakennuksessa havaittava mikrobikasvu on lain tarkoittama terveyshaitta, mikä tulee poistaa. Rajanvetoa normaaliksi katsottavien ilmiöiden ja haitallisena pidettävän mikrobikasvun välillä on selvitetty konkreettisin esimerkein. Mikrobikasvuston visuaalinen toteaminen on selvissä tapauksissa riittävää, mutta yleensä havainnot on tarpeen varmistaa laboratorioanalyysein.

Ohje sisältää tulkintaohjeen laimennussarjana tehdyille viljelyanalyyseille. Esimerkiksi pintanäytteessä katsotaan olevan mikrobikasvua, jos itiöpitoisuus on yli 1000 kpl/cm² ja vähintään 100-kertainen vauriottoman vertailupinnan pitoisuuteen verrattuna. Materiaalinäytteessä katsotaan olevan mikrobikasvua, jos pitoisuus ylittää 10 000 kpl/g. Lisäksi tarkastellaan sienilajistoa. Lajistotarkastelu on erityisen tärkeää sellaisissa tapauksissa, joissa johtopäätösten tekeminen pelkän pitoisuuden perusteella on vaikeaa. Erityisesti sellaisten mikrobien esiintyminen, jotka ovat ilmassa harvinaisia, osoittaa materiaalissa tapahtuvaa kasvua erotuksena ulkoilmakontaminaatiosta, jota voidaan pitää normaalina ilmiönä esimerkiksi ulkoseinämateriaaleissa. Monet näistä homesienistä ovat mahdollisia toksiinintuottajia, esimerkiksi Stachybotrys, Trichoderma, Aspergillus versicolor, A. fumigatus, Chaetomium ja Fusarium.

Bakteerien esiintymisestä materiaaleilla tiedetään paljon vähemmän kuin homesienistä, mutta joissakin tapauksissa vaurioituneen materiaalin homesienipitoisuus on pieni, mutta bakteeripitoisuus suuri. Ohjeen mukaan yli 100 000 kpl/g ylittävä bakteeripitoisuus materiaalissa osoittaa bakteerikasvua. Tunnettu ryhmä "homeisilla" materiaaleilla kasvavia bakteereita ovat aktinomykeetit, jotka erottuvat muista bakteeripesäkkeistä pesäkemorfologiansa perusteella ja joilla on voimakas maakellarimainen haju. Aktinomykeeteillä, joista useimmat ovat Streptomyces-sukuun kuuluvia, on ominaisuuksia, joiden perusteella niillä päätellään olevan merkitystä sisäympäristöjen altisteena. Koska niitä ei myöskään esiinny mainittavasti normaalissa kaupunkisisäilmassa, on niiden esiintymiselle annettu erilliset tulkintaohjeet. Esimerkiksi ilmanäytteen pitoisuus yli 10 kpl/m³ tai materiaalinäytteen 500 kpl/g ylittävä aktinomykeettipitoisuus katsotaan mikrobikasvuun viittaaviksi havainnoiksi.

Lisätietoja Asumisterveysoppaasta

Viranomaisohjeen sanamuodot on punnittu tiukasti, ja ne antavat parhaimmillaankin vain yleisluonteiset ohjeet ongelmatapausten selvittämiseen. Koska saatavilla on runsaasti myös muuta asiaan liittyvää ja tapausten selvittämistä helpottavaa tietoa, on ohjetta täydentämään julkaistu Asumisterveysopas (10), jossa selostetaan mm. mittauksiin liittyviä seikkoja tarkemmin. Opas on myös parhaillaan uusittavana, mutta myös tällä hetkellä saatavilla oleva laitos on täysin käyttökelpoinen. Uusintapainos, joka ilmestyy vuoden 2004 alussa, tulee sisältämään lisäaineistoa viime vuosien tutkimustuloksista ja sisäilmatutkimuksiin liittyvistä laatuvaatimuksista. Asumisterveysopasta voi tilata Editasta (020 450 00) ja ohje on myös netissä (www.stm.fi).