Fortes fortuna adiuvat!
Työterveyslaitos"Rohkeilla on onni myötään!" – iskulauseen turvin järjesti Pelastusalan työterveyslääkärit ry 10-vuotisjuhlaseminaarin Helsingin Säätytalolla 9.10-10.10.2003. Keskeisenä teemana olivat lait, asetukset ja ohjeet, jotka säätelevät toimintaa palo- ja pelastusalalla terveydentilan arvioinnissa ja testaamisessa, työkykyä ylläpitävässä toiminnassa ja työkyvyttömyyden uhatessa. Koulutus-tapahtumaan osallistui noin 80 kuulijaa lähinnä työterveyshuolloista, palo- ja pelastuslaitoksista sekä tutkimuslaitoksista eri puolilta Suomea. Juhlaseminaarin alustajakaartina olivat alansa huippuasiantuntijat. Alustuksista on koottu seuraavaan keskeisimpiä asioita.
Sisäasiainministeriön pelastusosaston pelastusylijohtaja Pentti Partanen piti juhlaseminaarin avauspuheen. Hänen mukaansa pelastustoimi on murrosvaiheessa, kun alaa organisoidaan alueellisen yhteistyön järjestelmäksi 22:een alueelliseen pelastustoimialueeseen. Tässä on haaste ja mahdollisuus koko pelastustoimen suorituskyvylle. Se on haaste ja mahdollisuus myös jokaiselle pelastajalle, erilaisissa tehtävissä ja erilaisissa asemissa. Urasuunnittelun kehittäminen on pelastustoimen kehittämisessä noussut ensiarvoisen tärkeäksi työkykyä ylläpitäväksi tekijäksi. Palomiesidentiteetti, joka on rakentunut tulipalojen sammuttamiselle, on ajautunut ristiriitaan pelastustoimen strategisten tavoitteiden ja nykyisen arkityön kanssa. Jos työ koostuu tulevaisuudessa paljolti ennaltaehkäisytehtävistä, on ero perinteiseen palomiesidentiteettiin melkoinen. Aiemmin arvostettiin fyysistä voimaa ja toiminnallisuutta, nyt ennaltaehkäisy- ja sairaankuljetustehtävissä korostuvat vuorovaikutus- ja hoivataidot. Pelastusylijohtaja Partanen totesi vielä seuraavaa: "Työterveyslääkärin tavoitteena on edistää työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työyhteisön hyvinvointia. Näihin tavoitteisiin on pelastustoimen edustajan helppo yhtyä, sillä onhan onnettomuuksien ehkäiseminen ja hyvän turvallisuuskulttuurin edistäminen pelastustoimen keskeinen tavoite. Patrixin ansiokkaassa työssä erityisen kiintoisaa on se, että siinä autetaan ihmisiä, jotka omassa päivittäistyössään auttavat, pelastavat ja suojelevat muita ihmisiä. Heidän terveyteensä, kuntoonsa ja jaksamiseensa on kiinnitettävä huomiota, ja tässä Patrixin toiminta ja esimerkki ovat arvokkaita."
Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Ilkka-Christian Björklund pohdiskeli tuomassaan Helsingin kaupungin tervehdyksessä palomiesten työnkuvan muuttumista sekä tilannetta, että ainakin Helsingissä on savusukellukseen soveltumattomia palomiehiä, mutta kuitenkaan esimerkiksi palotarkastuksia ei saada lain edellyttämällä tavalla suoritettua. Hän totesi, että pelastusalalla työaika- ja palkkauskysymykset olisi saatava selvitettyä. Työrajoitteita näyttää olevan entistä enemmän, ja täten työsarkaa juhlivalla yhdistyksellä on!
Työturvallisuuslakia pelastusalan näkökulmasta valotti kattavasti yli-insinööri Hannu Alén Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta. Pelastusalan turvallisuushaasteita ovat mm. tehtävien vaativuus resursseihin nähden, vakavien tapaturmien korkea riski, paljon vaarallisia työtehtäviä ja tehtävien kuormituksessa suuri vaihtelu. Alén listasi turvallisuushaasteiksi edelleen suuren hajonnan toimintaedellytyksissä (osaaminen, varusteet, kunto). Tässä korostuu erityisesti ammattipalokuntien ja vpk-järjestelmän eroavaisuudet. Pelastajien ikääntyminen ja uusien tehtävien tuomat riskit ovat myös laajoja turvallisuusongelmia nyt ja tulevaisuudessa. Työturvallisuuslain soveltamisesta tärkeä informaatio oli, että pelastusalan työhön soveltamisen lisäksi lakia sovelletaan sopimuspalokuntaan kuuluvan työhön; pelastustyöhön ja sen harjoitteluun.
Uudistunut lainsäädäntö ja kuntoutusjärjestelmä
Ylilääkäri Kari Kaukinen Teollisuus- ja työnantajaliitosta esitteli "mitä Työterveyshuoltolaki tarkoittaa käytännössä": Työnantajan velvollisuus on kustannuksellaan järjestää työterveyshuolto kaikille työntekijöilleen työsuhteen muodosta ja kestosta riippumatta. Lakisääteinen työterveyshuolto ei ole sairaanhoitoa, joskin monet työnantajat sitä tarjoavat. Työterveyshuollon tavoitteena on yhteistyössä 1) ehkäistä työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia, 2) edistää työn ja työyhteisön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja 3) edistää terveyttä ja työkykyä. Työterveyshuollon toimenpiteet ovat sidoksissa tehtävään työhön eli työn erityisvaatimusten ja kuormittavuuden hyvä tuntemus on kaiken perustana. Tähän pohjautuen:
- työterveyshuollon lähtökohtana on työpaikkaselvitys
- työterveystoiminnasta on oltava vuosittaiset toimintasuunnitelmat ja kertomukset
- työterveyshuollon ammattihenkilöiden toiminnan ja ehdotusten tulee perustua työn, työpaikan, ja työyhteisön tuntemukseen ja jatkuvaan seurantaan
- työn vaarat, riskit, altisteet, fyysiset ja henkiset kuormitukset ja henkilökohtaiset ominaisuudet säätelevät tarvittavia työterveyshuollon toimintatapoja ja toteutusta
- työterveyshuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus neuvoa, ohjata ja seurata sairauksien hoitoon, kuntoutukseen ja työkyvyn ylläpitämiseen liittyvissä asioissa
- Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttaviin töihin liittyy työntekijöitä ja heidän terveydentilansa kartoittamista ja seurantaa velvoittavia tarkempia määräyksiä
Yleiset terveydenhuollon salassapitosäännökset koskevat myös työterveyshuoltoa.
Johtajaylilääkäri Esko Matikainen Kuntien eläkevakuutuksesta käsitteli aihetta "Työkyvyttömyyden uhka – työeläkelaitoksen näkökulma" seuraavasti:
Vuoden 1996 työeläkeuudistuksella tehostettiin kuntoutuksen mahdollisuuksia muuttamalla määräaikainen työkyvyttömyyseläke kuntoutustueksi, jonka myöntäminen edellyttää joko hoidon tai kuntoutuksen suunnitelmaa. Samana vuonna myös Kela ja työeläkejärjestelmä sopivat keskinäisestä työnjaosta ammatillisessa kuntoutuksessa. Vuoden 2004 alusta työeläkekuntoutusta koskevat säännökset muuttuvat jälleen merkitsevästi.
Työeläkekuntoutuksen tavoitteena on, että kuntoutuja palaa kuntoutustoimenpiteiden avulla ansiotyöhön. Kuntoutuksen perimmäisenä tarkoituksena on myöhentää eläkkeelle siirtymistä ja säästää eläkemenoja. Työeläkejärjestelmän ammatillista kuntoutusta koskevan koulutuksen ja tiedotuksen keskeisenä sisältönä on työkyvyn heikkenemisen oikea-aikainen ja riittävän varhainen havaitseminen ennen pitkiä sairauslomia ja työkyvyttömyys-eläkkeen hakemista. Lähtökohtana on selvittää työpaikalla mahdollisuudet järjestää tehtäviä ja työtä työntekijän terveydentilan kannalta sopivammaksi. Ergonomian parantaminen tai tehtävien muuttaminen saattavat olla työkyvyn kannalta riittäviä ratkaisuja. Aloitteita työeläkekuntoutukseen pyritään saamaan jo silloin, kun sairaus uhkaa työntekijän työkykyä.
Eläkelaitos voi tukea työntekijän työkokeilua ja työhön valmennusta selvitettäessä uusien tehtävien soveltumista terveydentilan kannalta. Työkokeilunaikana työntekijä voi hankkia myös tehtävien vaatimia ammatillisia valmiuksia. Eläkelaitoksen kuntoutusasiantuntijat auttavat työntekijää ja työnantajaa ratkaisuvaihtoehtojen löytämisessä. Neuvotteluissa selvitetään tarvittaessa myös osa-aikaisen työnteon jatkamisen ja osa-aikaisten eläkkeiden mahdollisuudet. Ajoittain tarvitaan lisätutkimuksia selvittämään tarkemmin työntekijän terveydentilaa ja kuntoutusmahdollisuuksia tai kuntoutussuunnitelmaa. Eläkelaitos voi joissakin tilanteissa järjestää ja rahoittaa tarvittavat tutkimukset. Uuteen työhön tai ammattiin sijoittuminen voi edellyttää kurssimuotoista opiskelua, oppisopimuskoulututusta tai varsinaista ammatillista koulutusta. Koulutussuunnitelma valmistellaan eri tahojen (työntekijä, työnantaja ja eläkelaitos) yhteistyönä, jotta ansiotyöhön paluu olisi todennäköistä ammatillisen koulutuksen jälkeen. Työeläkelaitokset ovat sopineet eräistä yleisperiaatteista, joita otetaan huomioon, kun kuntoutusetuuksien myöntämistä ammatillisena kuntoutuksena harkitaan:
- työeläkekuntoutuksen ehdoton edellytys on oikeus ns. tulevaan aikaan. Tulevan ajan oikeus on pääsääntöisesti voimassa silloin, kun työsuhteen päättymisestä ei ole kulunut vuotta pitempää aikaa.
- toinen keskeinen työeläkekuntoutuksen edellytys on sairauden tai vamman aiheuttama työkyvyn menetyksen uhka tai työkyvyttömyys. Työkyvyttömyyseläkkeen saajilla tämä edellytys on yleensä selvä, mutta mitä varhaisemman vaiheen kuntoutuksesta on kyse, sitä ongelmallisemmaksi arvio yleensä käy.
- työkyvyttömyyden uhkaa voidaan siirtää tai estää tarkoituksenmukaisin ammatillisen kuntoutuksen keinoin.
- ammatillinen kuntoutus ei ole muulla taholla vireillä.
Merkittävää lääketieteellisessä arviossa on, että edellytyksenä on sairaus, jonka ennakoidaan noin viiden vuoden kuluessa johtavan työkyvyttömyyteen ilman ammatillista kuntoutusta.
Turvallisuuden globaalit haasteet
Työterveyslaitoksen pääjohtaja Jorma Rantanen avasi iltapäivän osuuden aiheella "Globalisaation vaikutukset turva-alan ammattien työterveyteen ja työturvallisuuteen" . Pääjohtaja Rantanen korosti luennossaan, että turvallisuus ei ole projekti vaan se on rakenne. Riskien hallinnan olisi oltava ennakoivaa, lähestymistavan monisektoraalista ja tehokkaasti tutkimustietoa hyödyntävää. Tehokas tiedottaminen ja uhkien syiden selvittely kuuluvat tehokkaaseen riskien hallintaan. Rantanen veti alustuksensa asioita yhteen seuraavasti:
- globalisaatio haastaa suomalaisenkin työelämän kaikilta osin
- työelämän osaamis-, joustavuus-, tuottavuus- ja laatuvaatimukset kasvavat
- Suomen ns. korkean polun strategia sopii hyvin vasteeksi globaalitalouteen
- inhimillisten voimavarojen merkitys kasvanut viime vuosikymmeninä moninkertaiseksi
- turvallisuustarve ja turvallisuusvaje on kasvamassa
- globaalit riskinhallintakeinot ovat vielä kehittymättömiä
- hyvä huolenpito turvallisuusammattien työkyvystä vahvistaa turvallisuutta
- turvallisuusammattien laadukkaat työolot ovat hyvinvointiyhteiskunnan turvallisuuden edellytys
"Työterveyshuolto ja työhyvinvoinnin strategia" oli työterveysjohtaja Juha Liiran aiheena.
Työhyvinvointiin liittyvien tekijöiden lisäksi alustuksessa käytännön toiminnan kannalta erityisen keskeistä oli malli ns. kolmikantaneuvottelusta. Kolmikantaneuvottelu tarkoittaa työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon edustajan yhteisneuvonpitoa ongelmallisissa tilanteissa tai tilanteissa, joissa työkyvyttömyys nykyiseen työhön on uhkaamassa tai jo ilmennyt. Edelleen "Tietosuojan ajankohtaisasioita pelastusalalla" Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion esitys nostatti monia kysymyksiä. Todettiin, että esille tulleisiin aiheisiin ja kysymyksiin nähden tämä olikin vasta alku yhteisille neuvonpidoille. Osoitteessa http://www.tietosuoja.fi/ on paljon ajankohtaista tietoa asiasta. Valtionhallinnon säädöstietopankki on osoitteessa http://www.finlex.fi/ – sieltä löytyvät myös uudistettu työterveyshuoltolaki ja työturvallisuuslaki.
Ikäjohtamista aluepelastuslaitoksissa
"Ikäjohtaminen haasteena esimiehille ja työterveyshuollolle" oli Työterveyslaitoksen osastonjohtaja Juhani Ilmarisen aihe. Ilmarisen mukaan johtajan tärkein tehtävä on johtaa henkilöstön työkykyä. Johtaminen on yksittäisenä tekijänä kaikkein merkittävin ihmisen työkykyyn vaikuttava seikka. Ikäjohtaminen ei merkitse vain uuden temppuvalikoiman käyttöönottoa, vaan paljon syvällisempää muutosta organisaatiossa. Ikäjohtaminen onkin työntekijän iän ja ikäsidonnaisten tekijöiden huomioon ottamista päivittäisjohtamisessa, työnjaossa ja työskentely-ympäristössä niin, että on mahdollista työpaikkakulttuuriin, jossa kaikki, ikään katsomatta, voi kokea olevansa arvokas.
Jotta päästään hyvään ikäjohtamiseen johtajien tulisi tietää seuraavista muunmuassa ikääntymiseen liittyvistä teemoista: Minkälaiset ovat työvoiman ikärakenteet nyt ja tulevaisuudessa? Varsin pianhan puolet Suomen kansasta on yli 40-vuotiaita. Väestön ikääntyminen vaikuttaa huoltosuhteisiin, työelämään osallistumiseen ja poistumiseen. Johtajan tulisi olla selvillä ikääntyvien työkykyyn vaikuttavista tekijöistä; miten terveys ja toimintakyky muuttuu, minkälaista on henkinen kasvu ikääntyessä. Ikääntyminen pitäisikin kokea ilosanomana henkisen kasvun ja kokemuksen kertymisen myötä. Myöskään oppiminen ei ole iästä kiinni, vain oppimistapa muuttuu. Uudet lait korostavat voimakkaasti työkuormituksen säätelyn huomioimista. Oleellista erityisesti ikääntymisen kannalta on pitääkö työtä muuttaa, jotta sen kuormittavuus ei ylitä yksilöllisiä voimavaroja. Asianmukaisella tiedolla oikaistaan asenteita ikääntymisestä sekä ehkäistään ikäsyrjintää. Asettamiinsa kysymyksiin työkyvyn johtamisesta "Mitä pitäisi tehdä?" Ilmarinen esitti seuraavia vastauksia: 1) terveys-, kunto- ja työkykytarkastukset, 2) bonukset hyvästä työkyvystä?, 3) ammattitaidon päivittäminen, 4) urasuunnitelma ja asenteelliset valmiudet l. ajatus "samasta ammatista johon tullut en siirry eläkkeelle", 3) uusien taitojen hankinta toista uraa varten, 4) esimiesten koulutus ikäjohtamiseen pitäisikö olla esimiesten johtamistarkastukset? "Ikäjohtaminen on taitolaji – viisauden todellinen kypsyyskoe." Ikääntymisteemasta löytyy lisää tietoa osoitteista: http://www.ikatyo.fi/ ja http://www.tyky.fi/
Erityisesti pelastusalan näkökulmasta puheenvuorona oli Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Vänskän aihe "Palopäällikön odotukset työterveyshuollolta aluepelastuskeskusten arjessa" Pekka Vänskä oli kerännyt pelastustoimen alueellistamiseen liittyen käytännön ongelmia ja odotuksia työterveyshuollolta. Käytännön ongelmiksi nousivat erityisesti talouden yhteensovittaminen, henkilöstön siirtyminen ja yhteisen uuden toimintakulttuurin luominen ja vanhan kuntakohtaisen toimintakulttuurin unohtaminen.
Alustaja totesi odotusten työterveyshuollosta olevan erilaiset eri esimiestasoilla. Tarvitaan tukea muutoksen läpiviemiseksi, työkyvynhallintaa sekä terveellistä ja turvallista toimintaympäristöä.
Muutoksen läpiviemisen tueksi esitettiin työhyvinvoinnin kartoituksia, "salaisen tiedon" (tieto joka puhutaan työterveyshuollossa, mutta syystä tai toisesta ei työyhteisössä) hyväksikäyttöä sekä yhteispalavereita henkilöstön tilasta. Pekka Vänskä esitti työkyvynhallinnan tueksi muunmuassa seuranta- ja raportointijärjestelmää sekä systemaattisia työhyvinvoinnin kartoituksia ja kehittämispalavereita. Nämä auttaisivat terveydentilan tilapäisten ja vähäisten muutosten tunnistamisessa sekä auttaisivat ennakoimaan työkyvyn pysyviä ja vakavia muutoksia, kuten ikääntymisen asettamia haasteita työkyvylle. Ikäkausijohtamista tarvitaan. Pekka Vänskä totesi, että 2/3 henkilöstöstä tulisi olla savusukelluskelpoisia ja loput 1/3 ovat sopivia muihin palomiestehtäviin. Työkyvyn vakaviin muutoksiin alustaja esitti seuraavia keinoja: kuntoutus, mahdollinen bonusjärjestelmä, sopeutetut palomiestyöt ja työaikajärjestelyt sekä uudelleen sijoitus ja koulutus. Lisäksi terveellisen ja turvallisen työympäristön takaamiseksi toimenpiteinä esitettiin: työpisteiden katselmukset, henkilöstön haastattelut sekä henkilöstön neuvonta- ja valistustoiminta.
Post festum
- Myös pelastusalaa koskeva terveystarkastusohjeistus on uusittu. Ne tullaan esittämään mm. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Työterveyslaitoksen laatimassa oppaassa Terveystarkastukset työterveyshuollossa.
- Eu-direktiiveissä ei ole varsinaista työterveyshuoltodirektiiviä. Erillisiä direktiivejä on koskien mm. melua, tärinää ja yötyötä.
- Varhainen ammatillinen kuntoutus on nyt ajankohtaista. Vielä varhaisempia toimenpiteitä on hakeutuminen toiseen työhön tai tehtäviin ennen sairauden aiheuttamaa työkyvyn laskua. Tähän suuntautumista voi työnantaja kannustaa esim. tukemalla kouluttautumista työuran aikana.
- Onnistunut toiminta työhyvinvoinnin edistämiseksi edellyttää yhteistyötä ja luottamusta kaikilta osapuolilta käytännön arkityössä. Haasteena onkin, mitä yhteistyö käytännössä todella tarkoittaa?
- Sovittiin, että termiä työrajoitteinen palomies ei käytetä. Rajoitteethan koskevat työtehtäviä eivätkä henkilöitä. "Työrajoitteisiksi" luokitellut palomiehet kokevat nimityksen myötä itsensä vielä enemmän toisen luokan kansalaisiksi, "ongelmajätteeksi". Toistaiseksi termit savusukeltava ja ei-savusukeltava palomies (tai pelastaja) ovat käytössä, kunnes lyhyempi ilmaisu keksitään. Sitä paitsi, kun terveydentilalle ja taipumuksille soveltuva työ löytyy, henkilö onkin täysin työkykyinen.
- Kaiken kaikkiaan kaivataan rohkeutta ja uskallusta ajatella uusin silmin ja mielin. Tämä edellyttää, että sekä pelastusalan johto- että työntekijätasolla voidaan luopua osasta vanhoja toimintatapoja ja asenteita, jotka ovat jarruna uuden syntymiselle. Ajatukset ongelmanratkaisuksi palomiesten eläkeiän alentamiselle näyttävät nyt täysin epärealistisilta, ja myös tähän takertuminen voi estää uutta, luovaa, ratkaisukeskeistä ajattelua.
Anne Punakallio