Globalisaatio ja pahoinvoinnin ongelmat

Katoaako hyvinvointi kansallisvaltioiden myötä?

Valtiosidonnaisuudesta ja rajoista irrotettu talous käyttää hyväkseen eriarvoisuutta. Työterveys ja hyvinvointi ovat puolestaan sidottuja kansallisvaltioihin. Ei pidä unohtaa sitä, että hyvinvointivaltiot on luotu kansallisvaltioiden kehyksissä ja kansallisvaltioiden rajoja ja rajojen yli tapahtuvaa liikettä voitiin valvoa. Valtio oli omien rajojensa sisällä suvereeni toimija. Kansallisvaltioita voidaan havainnollistaa useilla päällekkäisillä tiloilla, joita alueellisesti määrittivät valtioiden rajat. Toisin sanoen päällekkäisiä tiloja olivat alue, poliittinen järjestelmä (demokratia), kansantalous, kieli, kansakunta, kansallinen media ja vaikka kansalaisyhteiskunta. Näissä kehyksissä rakennettiin hyvinvointivaltiot ja näissä kehyksissä kansakunnan menestymiselle merkittävää oli myös työterveyden kehittäminen.

Globalisaation myötä nuo erilaiset sosiaaliset tilat tai arkipäivän elämisen alueet ovat irtaantuneet toisistaan. Tässä yhteydessä olennaista on se, että kansallisen hyvinvoinnin perustana ollutta kansantaloutta ei oikeastaan perinteisessä mielessä ole enää olemassa, vaikka kansantalous yhä edelleen onkin yhtenä 'akateemisena' oppiaineena. Taloudellinen tila on yksi keskeisimmistä globaalistuneista tiloista. Globaalissa taloudessa yritys ei arvioi kannattavuuttaan kansantalouden rajaamissa kehyksissä vaan globaalilla tasolla. Strategisesti keskeisiä taloudellisia päätöksiä tehdään usein kaukana niistä ihmisistä, joiden arkipäivän elämää nuo päätökset kuitenkin mullistavat. Näitä päätöksiä tehdään globaalien yritysten pääkonttoreissa ja globaalin talouden hallintaorganisaatioissa kun Maailman pankissa tai Kansainvälisessä valuuttarahastossa, joiden päätökset usein vaikuttavat ihmisten arkipäivään enemmän kuin omien kansanedustuslaitosten tai hallitusten päätökset. Siksi globaalissa järjestelmässä vallitsee krooninen demokratiavaje.

Tulevaisuuden markkinat ja työvoima ovat kehitysmaissa

Taloudellisen tilan globalisoituminen merkitsee helposti kansallisen hyvinvoinnin perustana olleen kansantalouden marginalisoitumista. Entä sitten kun tuotanto ja työpaikat siirtyvät globaalin talouden puitteissa muualle, sinne missä tuotanto on edullisempaa. Samalla on huomattava, että lukumääräisesti vaikkei vielä ostovoiman osalta tulevaisuuden markkinatkin ovat muualla kuin niin kutsutuissa hyvinvointivaltioissa. Tässä yhteydessä on myös hyvä nähdä, että globaalissa taloudessa yritykset eivät ole vastuussa työntekijöistään vaan tuloksesta usein kasvottomille omistajille, jotka reagoivat herkästi pörssikurssien muutoksiin, joihin taas vaikuttavat yritysten osavuositulokset. Kemijärveltä Kiinaan tuotantonsa siirtävän yrityksen toiminnassa näkyy selvästi, miten tuloksen aikaansaamiseksi yrityksen kannattaa hyödyntää globaalia tilaa eikä rajautua suomalaiseen kontekstiin.

Kun katsotaan talouden kehittymistä globaalista näkökulmasta kohdistuu huomio väestöllisiin tekijöihin. Tällöin yksi merkittävä tekijä yritysten kannalta on se, että 'etelässä' tai niin kutsutuissa kehitysmaissa on nuori ja usein jo hyvin koulutettu ja samalla halpa työvoima. Työvoiman halpuutta pitävät yllä sekä hyvinvointivaltion kehittymättömyys että alhaiset elinkustannukset. Samalla tämä työvoima muodostaa jatkuvasti kasvavat markkinat, mikä näkyy jo nyt selkeästi maailmantalouden kehityksessä. Miten ikääntyvän väestön 'pohjoinen' pystyy kilpailemaan näissä olosuhteissa yritysten sijoittumisesta. 'Pohjoisen' ikääntyvä vaikkakin hyvin koulutettu työvoima on myös kallista. Eriarvoisessa maailmassa tätä tilannetta tuskin paikataan valikoivalla maahanmuuttopolitiikallakaan.

Edellä esitettyä tilannetta voidaan valaista tosielämän kertomuksilla. Rautaesiripun romahdettua muun muassa IBM ja Philips sijoittivat tuotantoaan Unkariin, missä tuotantokustannukset olivat vielä tuolloin edullisia ja toisaalta perinteiset markkinat lähellä. Nyt Unkari on tulossa Euroopan unioniin ja tuotantokustannukset ovat kohoamassa. Vaikka ne edelleen ovat alhaisempia kuin Länsi-Euroopassa, niin globaaleilla markkinoilla ne eivät enää ole kilpailukykyisiä. Molemmat yritykset ovat siirtämässä tuotantoaan Unkarista Kaakkois-Aasiaan ja Kiinaan. BMW tuottaa auroja tällä hetkellä Thaimaassa, mutta sen näkökulmasta Kiina on paljon houkuttelevampi kohde sekä tuotantokustannusten että markkinoiden näkökulmasta. Kaikkien kuluttajien etu on tuottaa alhaisen kustannustason maissa ja juuri tässä mielessä eriarvoisuus on yksi globalisaation peruskivistä.

Myytti suomalaisesta suuryhtiöstä

Markkinat määräävät globaalissa taloudessa missä ja minne tuotetaan. Isänmaallisuudella ei taloudellisessa toiminnassa juurikaan ole tilaa. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää vaikka Suomen talouden selkärankaa, Nokia yhtiötä. Missä määrin tuo yhtiö on vielä tai enää suomalainen, vaikka sillä onkin merkittävä asema Suomen niin kutsutussa kansantaloudessa. Nokian omistuskannasta yli 50 prosenttia on Suomen ulkopuolella ja käsissä joita ensi sijaisesti kiinnostaa osakkeiden tuotto ja vasta toissijaisesti se, miten yhtiöllä menee pitemmällä aikajänteellä. Nokian tuotannosta ja työntekijöistä myös tuo maagiset 50 prosenttia on Suomen rajojen ulkopuolella. Niinpä Nokian tuotannonkasvu ei välttämättä lisää Suomen vientiä, koska tuotanto tapahtuu jo lähempänä markkinoita. Myös Nokian tutkimus ja kehitystoiminnasta osa tapahtuu jo ulkomailla. Missä määrin suomalainen työterveys tavoittaa Nokian työntekijät, jos vaikka Nokia yhtiötä ajatellaan suomalaisena yrityksenä?

Miltä työterveys näyttää tällaisissa globalisaation kehyksissä? Muuttuuko se työttömien terveydeksi kun tuotannon painopiste siirtyy edullisempien tuotantokustannusten maihin ja lähemmäksi tulevaisuuden markkinoita? Vai onko globalisoituvassa maailmassa myös työterveyden globalisoiduttava? Merkitseekö suomalaisista huolehtiminen itse asiassa globaalista solidaarisuutta, mikä myös tasaa tuotantokustannuksia alueellisesti? Tuskin noihin kysymyksiin löytyy yksiselitteisiä vastauksia, mutta niitä voidaan kyllä tarkastella inhimillisen elämän tilojen hallinnasta lähtien.

Demokratiavaje

Kansallisvaltioiden kehittyminen oli yksi osa myös sitä kehitystä, jossa ihmiset demokratisoitumiskehityksen myötä ottivat omat elämisen tilansa omaan hallintaansa. Työterveyshuollon kehittäminen on nähtävä yhtenä osana oman tilan hallintaa. Globalisoituvassa maailmassa, kuten jo edellä toin esiin, on syntynyt demokratiavaje. Toisin sanoen ihmiset eivät enää hallitse omaa tilaansa, vaan ihmiset joutuvat sopeutumaan päätöksiin, joita tehdään epädemokraattisissa instituutioissa ja kaukana niistä instituutioista, joiden kautta ihmiset yhä edelleen kuvittelevat hallitsevansa arkipäivän tilaansa. Kansallisvaltion tilan hallinta ei kuitenkaan riitä ja työterveys on myös rakennettu kansallisessa tilassa. Ongelma onkin myt siinä, miten ihmiset voivat hallita globaalia tilaa. Erilaiset globalisoituvat kansalaisjärjestöt edustavat yhtäältä tiedostavien ihmisten pyrkimystä saada globaali tila takaisin ihmisten hallintaan muutamien harvojen hallinnasta.

Globalisaation lieveilmiöt

Työterveyshuolto ei paini yksin globalisaation tuomien uudenlaisten ongelmien edessä. On nimittäin tiedostettava, että globalisaation kulissien takana sen mukanaan tuomiin ilmiöihin kuuluvat kansainvälinen terrorismi, kansainvälinen rikollisuus, rikollinen kansainvälinen elinkauppa tai kansainvälinen naiskauppa, joita ruokkii globaalin järjestelmän eriarvoisuus. Köyhän intialaisen perheen ainoa rahaksi muutettava omaisuus voi olla lapsi, josta markkinoilla voi saada esimerkiksi 3 000 Rupiaa. Parhaassa tapauksessa lapsi joutuu orjatyöhön, huonommassa tapauksessa seksityöhön ja pahimmassa tapauksessa elinten luovuttajaksi.

Noita edellä esiin nostettuja ongelmia tuskin voidaan ratkaista kansallisvaltioiden puitteissa. Valtioiden suvereenisuus heikkenee samalla kun globalisaatio tekee maailmasta taloudellisesti rajatonta. Aivan samoin työterveyttäkään ei voida hoitaa enää vain kansallisvaltion kontekstissa. Siinä, missä työterveys on osa hyvinvointia, on pohdittava, miten globaalistuvassa maailmassa hyvinvointi voidaan säilyttää takaamatta samalla hyvinvointia kaikille. Tavallaan edessä voi olla kaksi vaihtoehtoa, edistää tasa-arvoistumista oman hyvinvoinnin säilyttämisen ehtona tai tasa-arvoistuminen köyhempien ehdoilla eli elintason alentamisen kautta. Oma etu globaalistuvassa maailmassa on kenties nähtävä yhteisenä etuna, minkä toteuttaminen edellyttää uudenlaisia keinoja globaalin tilan hallitsemiseksi.