Helmi nauhassa vai lenkki ketjussa ?

Olen toiminut kahdessa keskisuuressa lääkärikeskuksessa työterveyshuollossa yhteensä 15 vuotta. Kaksi vuotta olen nyt saanut seurata ja olla osa "ketjuuntuvaa" valtakunnalliseksi laajenevaa yritystä. Tunnenko oloni pieneksi lenkiksi suuressa ketjussa ?

Arkityössä näkyvin muutos on ollut jatkuva kehitystyö. Kehitystyötä ei tehdäkään enää vain paikalliseen tarpeeseen vaan aina on huomioitava monessa eri kulttuurissa kasvaneet lääkäriasemat Kuopiossa, Vaasassa eikä vähiten Helsingissä, jossa kymmenkunta eri puolilla kaupunkia rutiininsa kehittäneet asemat kasvavat nyt yhteen. Päätökset ja sen seurauksena esimerkiksi ATK-käyttöympäristö on kompromissi, joka on osin ammattimaisempi kuin ennen ja varmasti paremmin resursoitu. Ehkä samalla persoonattomampi, moniportaisempi ja jotain entistä hyvää, paikallista tietoa, on pudonnut pois. Lääkärien omaa tietojärjestelmää kehitetään voimakkaammin kuin ennen – 1000 lääkärin mielipidettä ei voi ATK-osasto enää ohittaa ja uskon että uudet käyttäjät ovat olleet jopa kriittisempiä ja vaativampia kehityksen suhteen kuin "kaikkeen tottuneet".

Merkittävänä ilona pidän monialaisuuden lisääntymistä, työterveyshuoltoon on valtakunnallisuuden myötä rekrytoitu mm. jo 10 työpsykologia. Fysioterapeutteja, ravintoterapeutteja jne. on tarvittu lisää. Myös tuotteistaminen on suuruuden myötä seurannut, samoin laadun arvioinnit. Näistä voi todeta sen hyvän puolen, että jokaisella on oman halun mukaan mahdollista syvällisestikin upota kiinnostaviin projekteihin. Toisaalta jatkuva vaara on Helsinki-keskeisyys kehitystyössä.

Yllättävä ilo on ollut vanhojen opiskelutoverien ( Hei Tino ja Peppe Vaasassa !) tapaaminen valtakunnallisen ketjun tilaisuuksissa. Uusien asemien liittyessä ketjuun voidaan pian pitää kurssijuhlat oman firman sisällä.

Yhtä yllättävää ovat olleet entisten potilaiden ilmestyminen ajanvarauslistoille. He ovat wepissä suoraan varanneet ajan tutulle lääkärille. Kaukaisin potilaani tuli Torniosta ja kertoi varanneensa ajan entisessä kotikaupungissa käynnin yhteyteen. Tunsin itseni vähän elokuvalipuksi, joka on varattavissa mistä ja milloin vain.

Ranskalainen, maailman neljänneksi suurimman kansainvälisen mainostoimiston konsernijohtaja totesi hymyssä suin, että "olisihan hauskaa olla keskisuuren Ranskaa palvelevan mainostoimiston johtaja, mutta jos asiakkaamme kasvavat, on meidänkin kasvettava". Ja osti Suomesta lisää.

Suuret työterveyshuoltoasiakkaat hakevat helppoja, valtakunnallisia ratkaisumalleja, joten suurenevat ketjut ovat tulleet jäädäkseen. Milloin saksalaiset tai ranskalaiset kiinnostuvat…

Lääkäriasemakonserni, jossa työskentelen on onneksi vielä pitänyt mottonaan " X pitää lääkäreistään yhtä hyvää huolta kuin asiakkaistaan".

Ehkä sittenkin olen helmi nauhassa. Aika näyttää.