Homeet yhä edelleen ongelmana maataloudessa
Homepöly aiheuttaa maataloudessa työperäistä astmaa ja homepölykeuhkoa. Huippuvuosina 1980-luvulla maanviljelijöillä todettiin vuosittain useita satoja homepölykeuhkoja, mutta sen jälkeen niiden määrä on vähentynyt. Kuitenkin yhä edelleen diagnosoidaan vuosittain kymmeniä uusia tapauksia, vaikka maataloudessa työskentelevien henkilöiden määrä vähenee koko ajan. Erityisesti sateiset kesät näkyvät ammattitautitilastoissa. Esimerkiksi vuonna 1999 diagnosoitiin huonojen sadonkorjuusäiden seurauksena 116 homepölykeuhkotapausta, kun vastaava luku oli 46 kpl vuonna 1998 ja 34 kpl vuonna 2000.
Maataloudessa on tapahtunut aivan viime vuosina suuria rakenteellisia muutoksia. Tuotantoyksiköiden koko on kasvanut ja perinteisistä parsinavetoista ja lietelantasikaloista on siirrytty pihattoihin. Yhä useammalla tilalla myös karjan ruokinnassa ja kuivikkeiden käytössä on tapahtunut muutoksia. Muutosten myötä myös mahdolliset homepölyn lähteet ovat vaihtuneet. Kuopion aluetyöterveyslaitoksella on viimeisen viiden vuoden aikana tutkittu homealtistumista suurissa pihattonavetoissa, kompostipohjasikaloissa ja pyöröpaalisäilörehun käsittelyssä. Tässä artikkelissa kerrotaan näiden uusimpien tutkimusten tuloksista.
Navetoissa homepölyn määrä vähentynyt
Viime vuosikymmeninä parsinavetoissa altistuttiin homeille erityisesti kuivaheinän ja kuivikkeiden, mm. oljen, käsittelyn yhteydessä. Tilakoon kasvun myötä Suomessa on siirrytty parsinavetoista pihattoihin, joissa eläimet voivat liikkua vapaasti ja joissa lypsy tapahtuu lypsyasemalla tai sen hoitaa lypsyrobotti. Omien tutkimustemme mukaan homealtistuminen on uusissa, suurissa pihattonavetoissa huomattavasti pienempää kuin perinteisissä parsinavetoissa tai vanhemmissa pihattoissa. Tilakohtaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria riippuen mm. työskentelytavoista ja hygieenisyydestä. Syynä homeiden määrän vähenemiseen on homepölyn lähteiden väheneminen. Kuivaheinää ja kuivikkeita käytetään navetoissa nykyisin vähemmän kuin aikaisemmin. Osassa tutkimuksessamme mukana olleista tiloista oli jopa luovuttu kokonaan kuivikkeiden käytöstä lypsylehmillä. Lisäksi kuivaheinää käytettiin lähinnä vain nuorkarjan ruokinnassa. Myös ruokinnan automatisointi on vähentänyt homealtistumista navetoissa. Kokemuksemme mukaan myös suurissa tuotantoyksiköissä rehuja ja kuivikkeita kuitenkin jaetaan käsityönä yhä yllättävän usein.
Pihattonavettojen lypsyasemalla homeille altistutaan vähemmän kuin ruokintakäytävällä (kuva 1). Homealtistumista lypsyasemilla voidaan edelleen vähentää kastelemalla lypsyasema ennen lypsyä ja lypsyn jälkeen, mikä vähentää pölyjen ja samalla myös homeiden määrää ilmassa.
Myös karjan ruokinnan aikainen homealtistuminen ovat suurissa pihatoissa pientä. Homepitoisuudet ovat vain 0.1-10 prosenttia aiemmin kuivaheinän käsittelyn aikana mitatuista homepitoisuuksista. Huonolaatuisen rehun ja kuivikkeiden käsittely voi kuitenkin nostaa ilman homepitoisuuksia myös uusissa pihatoissa. Osalla tutkimustiloistamme homepitoisuudet nousivat varsin suuriksi ruokinnan aikana. Tämä viittaa siihen, että jaetussa rehussa esiintyi haitallista, ei toivottua mikrobikasvua. Rehua säilytettiin myös ruokintakäytävällä ennen sen jakamista karjalle, mikä osaltaan lisäsi homeiden määrää ilmassa.
Kuva 1. Homeiden keskimääräiset pitoisuudet uusissa pihattonavetoissa. (cfu=colony forming unit=pesäkkeen muodostava yksikkö)
Myös säilörehu homepölyn lähde
Säilörehun käyttö on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt nautakarjan rehuna. Viime vuosina säilörehun varastointi erityisesti muovitetuissa pyöröpaaleissa on yleistynyt. Pyöröpaalit voidaan säilöä ilman säilöntäainetta tai käyttämällä joko happoa tai biologista säilöntäainetta.Vaikka aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että säilöntäaineen käyttö parantaa säilörehun mikrobiologista laatua, omien tutkimustemme mukaan varsin suurille homepitoisuuksille voi altistua myös pyöröpaalisäilörehun käsittelyn yhteydessä (kuva 2). Altistuminen voi olla samansuuruista kuin kuivaheinän ja kuivikkeiden käsittelyn aikana. Homepitoisuudet voivat nousta suuriksi myös sellaisten paalien käsittelyssä, joissa ei ole silminhavaittavaa homekasvua. Jos rehun korjuu tai säilöäminen ei ole onnistunut, homealtistumista voi tapahtua myös säilöntäaineilla säilöttyjen pyöröpaalien käsittelyn yhteydessä.
Kuva 2. Homeiden keskimääräiset pitoisuudet säilörehun käsittelyssä.
Kompostipohjasikaloissa homepölystä ongelmia
Sikoja on Suomessa kasvatettu perinteisesti ritiläpohjaisissa lietelantasikaloissa. Vajaat kymmenen vuotta sitten varsinkin Länsi-Suomessa yleistyivät pihattosikalat, joissa siat elävät kompostipohjan päällä. Kompostipohjan materiaalina näissä sikaloissa käytetään esimerkiksi turvetta tai sahanpurua.
Perinteisissä lietelantasikaloissa viljelijöiden tiedetään altistuvan pääasiassa erilaisille bakteereille. Sen sijaan homeille altistuminen on ollut vähäisempää. Kompostipohjasikaloissa, joissa käytettiin sahanpurua, homeiden määrät olivat tutkimuksissamme vain hieman suurempia kuin lietelantasikaloissa. Syynä tähän saattoi olla se, että tutkittujen sikaloiden pohja ei kompostoitunut kunnolla. Turve sen sijaan toimi hyvin sikaloiden kompostipohjana. Samalla kuitenkin viljelijöiden homealtistuminen lisääntyi. Jos käytetty turve oli liian kuivaa, se pölysi ja ilman homepitoisuudet olivat 10-100-kertaisia perinteisiin lietelantasikaloihin tai purua kuivikkeena käyttäviin kompostipohjasikaloihin verrattuna (kuva 3). Erityisen suurta homealtistuminen oli sikojen siirtelyn sekä kompostipohjan käännön ja vaihdon aikana. Turpeen pölyämistä ja ilman homepitoisuuksia voidaan vähentää käyttämällä kosteampaa ja karkeampaa turvetta. Lisäksi sumuttamalla kompostipohjaa vedellä tai veden ja ruokaöljyn seoksella sikalan ilman pöly- ja homepitoisuutta voidaan pienentää.
Kuva 3. Homeiden keskimääräiset pitoisuudet kompostipohjasikaloissa.
Yhteenveto
Maataloudessa voi vielä nykyäänkin altistua varsin suurille homepitoisuuksille. Erityisen suurta altistuminen on rehujen ja kuivikkeiden käsittelyn yhteydessä. Myös säilöntäaineella säilöttyjen pyöröpaalien käsittelyssä voi altistua homeille. Maataloudessa todettavien homepölykeuhkotapausten taustalla saattaakin siis olla kuivaheinän ja kuivikkeiden käsittelyn lisäksi myös säilörehun käsittelyn aikainen homealtistuminen. Tämän vuoksi rehujen ja kuivikkeiden laatuun tuleekin edelleen kiinnittää huomiota ja materiaalien homehtuminen tulisi estää. Rehun varastointia ruokintakäytävällä ennen sen jakamista tulisi myös välttää, sillä se lisää homeiden määrää navetoiden ilmassa. Jos maataloustöissä joudutaan käsittelemään pilaantuneita materiaaleja, homealtistumisen estämiseksi tulisi käyttää vähintään P2-luokan suodattimella varustettua hengityksensuojainta sekä suojakäsineitä.
Homeille voi altistua myös sikaloille. Sikaloissa homealtistuminen on lisääntynyt ainakin uusien turvetta käyttävien kompostipohjasikaloiden myötä. Kompostisikalassa ilman homepitoisuudet ovat niin suuria, että ne edellyttävät hengityksensuojaimen käyttöä. Lisäksi työterveyshuollon on syytä seurata kompostipohjasikaloissa työskentelevien viljelijöiden oireita tavallista tarkemmin. Terveystarkastuksiin tulee liittää PEF-seuranta, mikäli alempien hengitysteiden oireita ilmenee.
Kuopion aluetyöterveyslaitoksen meneillään oleva Työympäristö ja kuormittuminen suurnavetoissa-tutkimus.
Sirpa Rautiala
Työterveyslaitos
Kirjallisuutta
- Louhelainen K, Kangas J, Seuri M, Veijanen A, Reiman M, Pyykkönen M, Rautiala S amp Viilos P. 1998. Terveydelle haitalliset päästöt purupohjasikalassa. Loppuraportti Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle, 23 s.
- Mäittälä J, Heinonen-Tanski H, Herve S, Kangas J, Louhelainen K, Nikkola T, Paasonen M, Puumala M, Rautiala S, Seuri M amp Veijanen A. 2001. Turve kestokuivikkeena sikaloissa. MTT:n julkaisuja, sarja A, 64 s.
- Rautiala S, Rissanen P amp Reiman M. 2001. Pyöröpaalisäilörehun mikrobiologiset riskit maataloustyöntekijöille. Loppuraportti Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle,17 s.