Pääomasijoittajat työterveyshuollossa

Suomessa työterveyshuollolla on pitkät perinteet. Jo 1800-luvun loppupuoliskolla suuret teollisuuslaitokset ymmärsivät mikä merkitys on terveellä ja työkykyisellä työvoimalla. Ne perustivat omia työterveysasemiaan, joiden keskeinen tarkoitus oli edellä mainittu. "Kun kone menee rikki, se korjataan mahdollisimman pian, kun työntekijä sairastuu hoidetaan hänet mahdollisimman nopeasti jälleen työkykyiseksi." Joillain yrityksillä oli jopa omat sairaalansa. Tällaiseen toimintaan kykenivät kuitenkin ainoastaan suuret teollisuuslaitokset, pienillä ja keskisuurilla ei tähän ollut taloudellisia resursseja. Jotkut tosin tekivät sopimuksia yksityisten lääkäreiden kanssa, joiden vastanotolle sairastuneita työntekijöitä ohjattiin.

1960 ja 1970 luvuilla työterveyshuollon merkitys alettiin laajemmalti ymmärtää työnantajien piirissä. 70-luvun alkupuolella syntyikin runsaasti erimuotoisia yritysten yhteisiä non profit -työterveyshuolto-ogranisaatioita. Samoihin aikoihin lääkärikeskukset alkoivat havaita työterveyshuollon heille tuomat mahdollisuudet. Viimeistään lain tultua voimaan 1979 ottivat käytännöllisesti katsoen kaikki maamme lääkärikeskukset ohjelmaansa myöskin työterveyshuoltopalvelujen tuottamisen. Valitettavasti vain suurimmissa näistä oli työterveyshuollon todellista ymmärtämistä ja laadukasta työtä, mutta suuri osa nk. työterveyshuollon palveluista tuotetaan edelleenkin ammatinharjoittajien kautta, joista kaikki eivät ole perehtyneet työterveyshuoltoon. Lain tultua voimaan myöskin julkiselle sektorille asetettiin velvollisuus tuottaa työterveyshuollon palveluita. Näitä tuotetaankin korkeatasoisina ja laadukkaina valtaosassa suuria terveyskeskuksiamme, mutta liian monessa työterveyshuolto on lapsipuolen asemassa, sen merkitystä ei ymmärretä ja sitä hoitamaan usein määrätään henkilöitä, jotka eivät ole siitä kiinnostuneet eivätkä siihen perehtyneet. Lisäksi julkisella sektorilla työterveyshuoltoa vaivaa suuri resurssipula.

Tilanne on muuttunut. Valtion "ulkoistettua" omat työterveyshuoltopalvelunsa syntyi Medivire. Tällä hetkellä Mediviressä käyttää päätäntävaltaa sijoitusyhtiö MB Rahasto. Medivire keskittyy ainoastaan työterveyshuoltopalveluihin ja on maamme suurin toimija. Vuonna 2001 sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen fuusioitui Tohtoritalo-konsernin kanssa. Tämän jälkeen Mehiläinen on hankkinut hallintaansa lääkärikeskuksia ja työterveysasemia maamme kaikissa suurimmissa

kaupungeissa. Viimeisin on Oulun lääkärikeskuksen Poruksen osto. Mehiläisessä päätäntävaltaa käyttää pääomasijoittaja Capman. Vuonna 2001 syntyi Suomen Terveystalo. Se on kasvattanut verkostoaan kovaa vauhtia ja ilmoittaa tavoitteekseen tulla maamme johtavaksi yksityiseksi terveyspalvelukonserniksi. Terveystalolla työterveyshuollon osuus toiminnasta on noin puolet. Kuluvan vuoden aikana Terveystalo on hankkinut omistukseensa viisitoista lääkäriasemaa. Suomen Terveystalossa omistajavaltaa käyttävät pääomasijoittajat 3i ja OKO Venture.

Pääomasijoittajalla ei voi olla mitään muuta tavoitetta kuin joko saada sijoitetulle pääomalle mahdollisimman hyvä korko tai sitä kautta, että yrityksen arvo nousee ja saadaan hyvä myyntivoitto. Kaikki muu puhe on pelkkää potaskaa. Itse olen ihmetellyt miten tämä on mahdollista. Yritysostoissa on palanut paljon rahaa. Terveystalolla puolet toiminnasta on työterveyshuoltoa, Mehiläisellä tällä hetkellä kolmannes ja Medivirellä kaikki. Mistä työterveyshuollosta löytyy sellainen tuotto, että pääomasijoittaja saa vaatimansa vähintään 10-15 % koron sijoittamilleen rahoille? Yleisesti puhutaan, että Mehiläisen tavoitteena on pörssi, onko se muillakin? Ajatellaanko, että ulkomaiset tahot olisivat kiinnostuneet Suomen yksityisistä terveysmarkkinoista siinä määrin, että ostaisivat nämä yritykset?

Kuka maksaa työterveyshuollosta. Ensisijassa etulinjassa ovat työnantajat. Mutta lähes puolet näistä kustannuksista menee Kelan piikkiin, Kelan, joka käyttää meidän yhteisiä rahojamme. Ihmetyttääkin kuinka Kela mukisematta maksaa ostopalveluista täyden hinnan. Kun ostopalveluita ostetaan lääkärikeskukselta tai ketjulta sisältyy näihin hintoihin kaikki toiminnasta aiheutuneet kulut ja myös pääoman tuottovaatimus. Sen sijaan yritysten omilla ja yhteisillä asemilla Kelan tarkastajat käyvät punakynän kanssa vetämässä yli kukkaistutuksia ja aamukahvitarjoilua. Pitääkö paikkansa kuten puhutaan, että näillä yhteisöillä toteutetaan sen kaltaista palkkausjärjestelmää, että palkan taso riippuu taloon tuottamasta laskutuksestasi? Tämänkaltaista palkkausjärjestelmää pidän ongelmallisena. Lääkärit eivät ole sen kummallisempia, moraalisempia ihmisiä kuin muutkaan ja määräämällä laajalti laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia heidän tuottonsa talolle lisääntyy. Eikö tässä piile vaara että maksajia = työnantajia ja Kelaa ryhdytään lypsämään työterveyshuoltopalveluja tuottavan organisaation ja henkilön eduksi?

Käsitykseni mukaan on väistämätöntä, että työterveyshuollon kustannukset tulevat nousemaan. Mitä tästä ajattelevat työnantajat ja Kela pitkällä tähtäimellä?