Rintasyöpä ja psyykkinen toipuminen

Rintasyöpään sairastuminen on aina shokki, mutta sitä hoidetaan hyvin Suomessa

Vakava sairastuminen on aina kriisi elämässä. Hoidot rasittavat ja voivat muuttaa naisen kehoa merkittävästi leikkausten ja hoitojen yhteydessä. Naisen keho on juuri hoitojen aikana suuressa rasituksessa monellakin tavalla. Koko rinnan poisto on radikaali toimenpide ja sitä voidaan verrata amputointiin. Koko rinnan poisto tulee kyseeseen, kun kasvain on rintaan nähden kovin kookas, tai rinnassa on useita kasvinalueita etäällä toisistaan tai kysessä on tulehduksellinen rintasyöpä tai säästävällä rintaleikkauksella ei saada pois riittävästi terveitä kudosmarginaaleja. Potilaan oma tahto voi olla myös tämän leikkauksen kannalla. Rinnan säästävää leikkausta käytetään, kun on kyseessä kudoksiin tunkeutuva, invasiivinen kasvain. Suuresta rinnasta voidaan poistaa 4-5 cm:n kokoinen kasvain. Tai sääsätävä leikkaus tehdään silloin, kun tiehytperäisen rintasyövän varhainen muoto DCIS voidaan kuitenkin leikata, kun sen koko on alle 3 cm. Kainaloiden imusolmukkeiden poisto tehdään, jotta nähtäisiin on sairaus levinnyt niihin. Vartijaimusolmuketutkimuksen ansiosta imusolmukkeita ei aina välttämättä tarvitse poistaa. Näin vältytään myöhemmin yläraajakivulta ja käden turvotukselta. Kaikista leikatuista rintasyöpäpotilaista löytyy 40 % leikkauksen yhteydessä myös kainalon etäpesäkkeitä. Mikäli kainalo tyhjennetään leikkauksen yhteydessä rutiininomaisesti, naiset joutuvat turhan takia siitä myöhemmin kärsimään. Vartijaimusolmuke tutkimuksia tehdään toistaiseksi vain yliopisto- tai keskussairaalatasolla.

Rintasyövästä toipumiseen vaikuttaa yksilölliset tekijät

Tytön kehittyminen naiseksi tapahtuu niin psyykkisesti kuin fyysisestikin hitaasti. Kehonkaavio sementoituu aivoihin kehittyen varhaisten vuorovaikutusten kannattamina. Yksilöitymis-eriytymisprosessi saa alkunsa heti syntymän jälkeen. On ensin oltava syvästi yhteydessä, jotta voi kokea myöhemmin itsensä erilliseksi ja oma keho tuntuu tutulta ja turvalliselta. Häiriöt kehonkaavion kehittymisessä näkyvät vakavien psyykkisten häiriöiden yhteydessä kuten psykooseissa tai rajatilapersoonallisuushäiriöisten kokemustavassa kokea ruumiinsa. Psykoanalyyttisesti tarkasteltuna tytön kehitys (myös pojankin) saa uuden merkityksen ja painotuksen oidipaalivaiheessa 3-6 vuoden iässä. Ajattelukyky ei yllä abstraktille tasolle ja ajattelukyky on konkreettiin sidottua. Itsensä hyväksyminen ja oidipaalitilanteen läpikäyminen on avain myöhemmälle kehitykselle, itsensä hyväksymiselle. Mikäli tyttö kokee itsensä vajavaiseksi ja rittämättömäksi tässä vaiheessa, kokee hän myöhemminkin itsetunto-ongelmia, mikä ilmenee yleisenä epätyydyttävänä elämänhallintana ellei hän käsittele ja prosessoi psyykkisiä asioitaan. Konkreettiin ajatteluun kykenevä lapsi hahmottaa ja vertaa itseään konkreettien asioiden kautta. Hän vertaa itseään äitiinsä kehollisesti. Pienellä tytöllä ei ole rintoja eikä muitakaan aikuisen naisen ominaisuuksia verrattuna hänen omaan kehoonsa. Oidipaalinen tappio on kokemustasolla isän rakkauden kohteen saavuttamattomuus periaatteella "isän kanssa naimisiin". Äitiin samastuminen ja hänen hyväksymisensä "kilpailijana" on oidipaalinen voitto tässä kolmiodraamassa. Omaan sukupuoleen samastumiseen vaikuttaa perheen tunnesuhteet ja hienovarainen ja onnistunut vuorovaikutussuhde niin äitiin kuin isäänkin. Oidipaalitilanne ratkeaa onnistuneesti optimaalisissa suhteissa ja tyttö samaistuu äitiinsä ja hylkää isänsä "rakkauden kohteena" ja voi näin solmia myöhemmin kypsän aikuisen ihmissuhteen valitsemansa miehen kanssa. Samastuminen omaa sukupuolta olevaan vanhempaan ja identifioituminen häneen ja oman sukupuoli-identiteetin löytäminen ja itsensä hyväksyminen on avain myöhemmälle kehitykselle kohti aikuisuutta. Itsensä hyväksyminen näkyy monella tasolla, niin kehollisesti kuin psyykkisestikin riittävän hyvänä itsetunnon kokemuksena.

Mikäli naisella on jäänyt lapsuudesta vajavainen ja heikko kuva itsestään, ilmenee tämä myöhemmin varsinkin erilaisissa elämänkriisitilanteissa. Miten tilanne käsitellään psyykkisesti, riippuu se hyvin paljon omista psyykkisistä jo kriisiä edeltävistä voimavaroista. Rintasyöpäleikkauksesta toipuminen on yksilöllistä, riippuen leikkauksen laajuudesta ja yksilön voimavaroista käsitella tapahtunutta. Säästävä rintaleikkaus tai rinnanpoisto kokonaan on sairauden hoitoa ja siitä seuraavat keholliset muutokset aiheuttavat naisille eriasteisesti ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Mikäli nainen on jo ennen sairastumistaan ollut masentuneisuuteen taipuvainen tai ahdistunut yleisesti elämäntilanteestaan saattaa leikkaus laukaista voimakkaammin nämä tuntemukset. Tuolloin rintaan kohdistuvat toimenpiteet voivat laukaista voimakkaasti mitättömyyden tunteita ja heikentää lisää heikkoa itsetuntoa ja toipuminen pysähtyy ja potilas taantuu.

Ulkonäköä korostavat tekijät saattavat heikentää toipumisprosessia

Nykyisin korostetaan voimakkaasti ihmisen ulkonäköön liittyviä tekijöitä länsimaisessa kulttuurissa. Ihminen irroitetaan kokonaisvaltaisesta ihmisen kontekstista ja ihmisestä muotoillaan irraallan olevia kehonkapppaleita, ikäänkuin ihminen olisi pelkkä rinta, peppu, nenä tai hampaat, osaobjekti. Erilaiset kehon muokkaukset ja eri ruumiin osiin kohdistuvat toimenpiteet ovat muotia, ikäänkuin olisi olemassa jonkinlainen ideaalinainen, julkisivu, joka on hyväksyttävä oleva asia ja psyykkisenä olentona toimiva nainen unohtuu ja naisesta rakennetaan jonkinlainen barbi-nukke. Heikosti kehittynyt itsetunto voi ilmetä tyytymättömyytenä itseen ja omaan ulkonäköön ja voi näistä seikoista johtuen lisätä paineita olla toisenlainen ja huomio kiinnittyy ulkoisiin seikkoihin kuten rintojen kokoon ja näin saatetaan sisäiset psyykkiset käsittelemättömät asiat ulkoistaa, jolla ne eivät kuitenkaan katoa. Rintojen muokkaus tältä pelkästään ulkonäköön liittyvältä pohjalta saattaa aiheuttaa vain lisää ahdistuneisuutta. Rintasyöpäleikkaus on aina sairaudenhoitoa ja mahdollinen korjaava leikkaus tai siitä luopuminen on aina naisen oma päätös ja sitä tulee kunnioittaa. Nykyiset ulkonäköä korostavat asiat saattavat tuoda rintasyöpäpotilaalle tarpeetonta ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.

Tukea ja terapiaa rintasyöpäpotilaalle

Nainen tarvitsee tukea itselleen tässä elämäntilanteessaan ennen kaikkea läheisiltään ja häntä hoitavilta henkilöiltä. Asioiden käsittely on hyvin yksilöllistä kriisissä ja asioiden omaksuminen ja tiedon saanti sairaudesta tapahtuu kunkin potilaan kohdalla silloin, kun hän on siihen itse valmis. Leikkauksesta toipuminen vie oman aikansa jo fyysisestikin ja paranemisprosessin myötä tietoa kyetään sisäistämään lisää, kun shokkivaihe on ohi ja potilas on kotona toipumassa leikkauksesta. Rintasyöpäpotilas tarvitsee tukea-antavaa terapiaa, mikäli hänen on vaikea käsitellä rintasyöpään liittyviä asioita tiedonsaannista huolimatta kuten syöpään liittyvää kuolemanpelkoa tai pelkoa sairauden uusiutumisesta ja potilas ei toivu tästä tilanteesta. Hoitamatta jätetyt pelot, masentuneisuus ja ahdistuneisuus aiheuttavat rintasyöpäpotilaassa psyykkisten voimavarojen kaventumista ja elämänlaadun heikkenemistä. Rintasyövästä toivutaan tänä päivänä hyvin ja hoitomuodot kehittyvät yhä paremmiksi täsmähoidoiksi. Naisena oleminen jatkuu rintasyöpäleikkauksen jälkeenkin naisena ja kokonaisvaltaisena yksilönä eikä pelkkänä "rintana"vaikka nainen on kokenutkin rintaansa kohdistuvia toimenpiteitä ja niistä aiheutuvia ulkonäön muutoksia sekä koko elämäänsä koskettavaa kriisiä sairastuessaan.