Terveiset työperäisiä hengityselin-yliherkkyyksiä käsittelevältä NIVA-kurssilta Helsingistä ja Naantalista 11.-15.7.2003
Yleistä
Kesälomanviettotapoja on monenlaisia ja minä päätin hankkia uudenlaisia lomakokemuksia osallistumalla heinäkuussa järjestetylle seitsemännelle kansainväliselle työperäisiä hengityselinyliherkkyyksiä käsittelevälle NIVA-kurssille (7th International Course on Work-Related Respiratory Hypersensitivity).
Kurssin kaksi ensimmäistä päivää oli yhdistetty Helsingissä samanaikaisesti pidettyyn ensimmäiseen WOREAL kongressiin (First World Congress on Work-Related and Enviromental Allergy). Lisääntynyt tutkimustieto työ- ja ympäristöperäisistä yliherkkyyksistä oli luonut tarpeen tämän tyyppisen kongressin järjestämiselle. Tähän kongressiin oli saapunut 400 osanottajaa noin 40 eri maasta ja se toimi oivallisena aloituksena kurssillemme.
NIVA-kurssimme jatkui kahden WOREAL kongressipäivän jälkeen Naantalissa 3 päivän ajan. Kahden pilvisen ja sateisen Helsingissä vietetyn päivän jälkeen Naantalin aurinko helli lämmöllään meitä kurssilaisia ja Naantalin kylpylän valinta kurssipaikaksi oli erittäin onnistunut.
Kurssimme vetäjänä toimi ylilääkäri Henrik Nordman, joka on ollut kaikkien aikaisempienkin työperäisiä hengityselin-yliherkkyyksiä käsittelevien NIVA-kurssien johtajana. Tärkeä linkki kurssin käytännön asioiden onnistumiselle oli kurssisihteeri Pirjo Turtinen.
Osallistujia tällä NIVA-kurssilla oli noin 30, ja ilmapiiri kurssilaisen kesken oli hyvin kansainvälinen, sillä olihan osallistujia 13 eri maasta. Kurssilaisista aika monet olivat alan tutkijoita, mutta mukana oli myös käytännön työterveyslääkäreitä, keuhkolääkäreitä ja hygieenikkoja. Luennoitsijat kurssillamme olivat kansainvälisesti erittäin arvostettuja työperäisten hengityselin-yliherkkyyksien tutkijoita ja esimerkiksi mukaansa tempaava luennoitsija Sherwood Burge Englannista kuuluu mielellään tämän NIVA-kurssin vakituiseen luennoitsijakaartiin. Kurssiin kuului myös työskentelyä pienryhmissä.
Tämän NIVA-kurssin aikana keskityttiin paljon työperäisen astman ongelmatiikkaan ja mietittiin esimerkiksi sitä, kuinka työperäinen astma kehittyy. Työympäristön merkityksen ymmärtäminen on noussut tärkeäksi osaksi työperäistä astmaa selviteltäessä. Nykytutkimus on tuonut mukanaan tiedon, että pitkäkestoinen, mutta matalatasoinen altistuminen ärsyttäville tekijöille työpaikalla voi myös aiheuttaa astmaa, mutta meillä ei ole vielä tarpeeksi tietoa millaiset altistumistasot ovat riittäviä eikä myöskään vaikutusmekanismeista.
Pohdimme myös työperäisen altistumisen vaikutuksia keuhkojen toimintakokeisiin. Kuulimme mielenkiintoisen alustuksen PEF-seurannan käytöstä ja tulkinnasta työperäisen astman diagnostiikassa. Saimme myös rautaisannoksen uusinta tietoa homeiden aiheuttaman astman diagnostiikasta sekä sick-building syndroomasta.
Kurssin aikana kertyi juuri ja juuri mappiin mahtuva määrä mielenkiintoista materiaalia ja referoin nyt tässä osaa kurssin antimista.
Referointia
WOREAL kongressin esityksistä kävi ilmi, että meidän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota työympäristön astmariskeihin. Tänä päivänä työ on syy jopa neljännekseen kaikista astmatapauksista vuosittain. Työpaikalla allergiaa aiheuttavat eniten home, jauhonpöly ja eläimet, kuten lehmä maataloudessa. Lisäksi uuden tutkimustiedon valossa on ymmärretty, että työympäristössä on monia matalatasoisia ärsykealtistuksia, jotka aiheuttanevat pitkäkestoisena myös työperäistä astmaa. Emme vielä edes tunne kaikkia näitä ärsykkeitä ja tällöin emme voi ennaltaehkäistä altistumistakaan. Tulevaisuudessa lisääntyvä tietämys työperäisen astman aiheuttajista saattaa vaatia ammattitautilainsäädännön uudistamista. Myös WOREALIN presidenttinä toiminut Henrik Nordman kiteytti päivien antia sanomalla, että aina kun aikuiselle puhkeaa astma, tulisi meidän tarkastella työympäristön vaikutuksia ja miettiä sitä, voiko sairastunut jatkaa työntekoa kyseisessä työpaikassa.
Tari Haahtela piti myös mielenkiintoisen luennon astman kaltaisesta tilanteesta (asthma-like inflammation tai eosinofiilinen bronkiitti). Kriteereinä tällaiselle tilalle pidetään yskää ja yskösten eosinofiliaa, mutta keuhkojen toimintakokeet ovat normaalit. Tutkimuksissa on todettu , että kolmasosalle henkilöistä, joilla olin nämä oireet, kehittyi varsinainen astma 2-3 vuoden sisällä. Jos hoidammekin nämä oireilevat potilaat inhaloitavalla kortikosteroidilla, voidaan astman puhkeaminen estää. Lisätutkimuksia asiasta on toki lähitulevaisuudessa tulossa.
Henrik Nordman listasi työympäristö ja astman riskit esityksessään tulevaisuuden haasteiksi selvittää lisää matala-annoksisen , työperäisen altistumisen monitahoisia mekanismeja, yleensäkin astman kehityksen vaiheita ja allergisen nuhan merkitystä työperäisen astman riskitekijänä.
Sherwood Burge kertoi kurssilaisille käytännön ohjeita työperäisen astman diagnostisoinnissa. Hänen mukaansa työpaikka-PEF pitäisi tehdä kahden tunnin välein, 4 viikon ajan ja jos tulos on jotenkin epäilyttävä, seurantaan pitäisi sisällyttää vielä kahden viikon töistä poissaolo. Työpaikka-PEF on hyvä apuväline työperäisen astman selvittelyssä ja jopa 85% potilaista täyttää seurannan asiallisesti. Hän antoi myös linkkiyhteyden, josta voi hakea tietoa työperäisestä astmasta: http://www.occupationalasthma.com/
Erinomaisen esityksen homeiden aiheuttamasta työperäisestä astmasta esitti meille Helena Keskinen. Työperäisen astman diagnoosi perustuu astmaoireisiin, homealtistuksen todentamiseen työpaikalla ja kliinisiin tutkimuksiin. Oireilevalle työntekijälle tehdään työpaikka-PEF. Astmaoireiselle tehdään allergologiset tutkimukset, mm. prick-ihotestit tai määritetään spesifiset IgE:t työntekijän verestä. Työperäisen astman diagnoosiin kuuluu myös provokaatiotestin tekeminen. Ongelman tuottaa se, että meillä on vain 3 eri homeuutetta käytössä, joille provokaatiotesti voidaan tehdä. Osa homeiden aiheuttamista työperäisistä astmoista jää siis todentamatta. Homealtistuksissa työpaikalla on tärkeää vaikuttaa työntekijöiden altistumiseen ja edistää rakennuksen korjaustoimenpiteitä. Tutkimuksissa on osoitettu,että jos työntekijä, jolla on jo työperäinen allerginen nuha, altistuu edelleen työssään, hänelle kehittyy usein astma. Helena Keskinen totesi, ettei meillä siis ole vielä kunnon työkaluja saada kaikki työperäiset astmat kiinni, joten lisää tutkimusta tarvitaan.
Loppusanat
Ensimmäinen kokemus kansainvälisestä NIVA- kurssista on siis takanapäin. Ilmapiiri Naantalissa oli avoin ja lämminhenkinen. Mielenkiintoista keskustelua syntyi luentojen aikana ja erityisesti myös yhteisten iltaohjelmiemme aikana. Hämmästyttävää oli myös kokea, kuinka nopeasti tällainen kansainvälinen ryhmä aiheesta kiinnostuneita ihmisiä tutustuu toisiinsa ja kykenee yhdessä työskentelemään sekä pitämään myös hauskaa. Kurssin käytännön järjestelyt sujuivat kaiken kaikkiaan erinomaisen hyvin.
Lämmin kiitos STLY:lle kurssiapurahasta!