TTL siirtyy Vainion aikaan

Työterveyslaitoksen on muututtava työelämän muutoksen mukana

Työelämän muutokset eivät edellytä TTL:lta vain muutosten seurantaa, vaan myös niiden ennakointia ja jatkuvaa uudistumista ja vanhojen totuuksien kyseenalaistamista ja uuden oppimista. TTL:n johdon suuri haaste on hallita nämä ristiriitaiset paineet ja pystyä jotenkin yhteen sovittamaan ne. Tässä yhteydessä Vainio puhuu kahdesta TTL:n ohjelmasta. Nuoret ja Työ -ohjelmassa selvitetään mahdollisuuksia nuorten saattamiseksi mahdollisimman nopeasti mutta ‘aikuisina' työelämän palvelukseen, ja mahdollisuuksia syrjäytymisen estämiseen. Ikääntyminen -ohjelmassa on selvitetty niitä seikkoja, jotka edesauttavat työelämässä viihtymistä. STM:n strategian mukaisesti työelämään osallistumista on pidennettävä 2-3 vuodella vuoteen 2010 mennessä.

Vainio kritisoi suomalaista koululaitosta, etenkin pääsykoejärjestelmiä ja pitkittyviä opintoja. Hän toteaa, että anglosaksisissa maissa Ph.D.-tutkinto tehdään usein jo 23–24-vuotiaana, kun siihen meillä kuluu viitisen vuotta enemmän. TTL voi vaikuttaa järjestämällä jatkokoulutusta tehokkaammaksi, tukemalla nuoria väitöskirjatyöntekijöitä entistä paremmin (PhD-ohjelmat työlääketieteeseen, työterveyshuoltoon, työhygieniaan, työpsykologiaan, toksikologiaan jne. erikoistuville), kehittämällä toiminnan sisältöä ja kouluttamalla työterveyshuollon asiantuntijoita.

Vainio tunnustautuu ehkäisevän terveydenhuollon kannattajaksi: "Ehkäisevää terveystyötä usein pilkataan ‘terveysterrorismiksi'. Jos tupakoinnin, ylensyönnin, juoppouden ja liikkumattomuuden vastustus ja hyvän työelämän, terveellisten elin- ja työolojen sekä työkyvyn säilyttämisen turvaaminen on terrorismia, sitä pitää tukea entistä enemmän julkisin varoin." Kliinisen lääketieteen mallin mukaisesti (esimerkiksi ‘käypä hoito' -evaluaatiot ja ohjeet) tulee interventioin ja vaikuttavuuden arvioinnein parantaa myös ehkäisevän lääketieteen keinoja.

Pääjohtajan käsityksen mukaan TTL:n toiminnan tulee perustua solidiin tietoon. Perinteisten ammattitautien tutkimuksen, työhygienian ja toksikologian on uusien haasteiden takia kehitettävä uusia valmiuksia. Vainon mukaan TTL:n on lisättävä vaikuttavuutta työpaikoilla, edettävä alueille, joita perinteinen työlääketiede on vierastanut: esimerkkinä voi olla työpaikkojen käyttäminen preventiivisten interventioiden keskuksina, elintapojakaan unohtamatta, sekä varhaisdiagnostiikan ja seulonnan lisääntynyt rooli työterveyshuollon osana. Ilman näitä toimenpiteitä STM:n tavoitteena olevan työuran pidentämisen mahdollisuudet ovat vähäiset. TTL:n on huolehdittava työterveyshuollon ja työsuojelun tarvitsemasta asiantuntija- ja tutkijakoulutuksesta ja sen kehittämisestä.

Laajaa yhteistyötä

Lyhyessä visiopaperissaan Työterveyslaitoksen johtokunnalle Vainio esitti myös uudentyyppisen ‘partnership' rakenteen perustamista. Tämä ns. KATTO-rakenne (Kansallinen Työterveyden ja Työsuojelututkimuksen Organisaatio) toimii tutkimuksesta käytäntöön -periaatteella niin, että käytännön ongelmiin haetaan ratkaisuja laaja-alaisen ja monitieteisen tutkimuksen ja systemaattisen tiedonkeruun kautta. TTL:n rooli tässä KATTO-rakenteessa on keskeinen, mutta mukaan on saatava myös muiden sektoritutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkijat, ministeriöiden ja työmarkkinajärjestöjen asiantuntijat sekä työpaikkojen osaajat. Lähestymistavan on sisällettävä sekä väestötason ehkäisy (työpaikkatason toiminta altistumisen vähentämiseksi ja ongelmien torjumiseksi) että sairauksien varhaisasteiden tunnistaminen yksilötasolla ja ehkäisytoimien kohdentaminen erityisen alttiuden omaaviin ryhmiin (esimerkiksi raskaana olevat naiset ja nuoret työntekijät). KATTO-alueet voivat liittyä esimerkiksi työpaikkojen interventio- ja vaikuttavuustutkimusten kehittämiseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksien, astman ja kroonisten hengityselinsairauksien sekä kroonisten neurodegeneratiivisten sairauksien työperäisten tekijöiden ja niiden ehkäisyn tutkimiseen. Myös kroonisia kansantauteja tai niiden esiasteita sairastavien (esimerkiksi hypertoniasta, korkeista veren rasva-arvoista ja ylipainosta karsivien) työssä suoriutumisen edellytyksiä pitää selvittää ja etsiä keinoja sairauden etenemisen pysähdyttämiseen ja työssä viihtymisen parantamiseen. Mukaan olisi saatava myös taloustieteellistä osaamista toiminnan taloudellisten seuraamusten selvittämiseen osana vaikuttavuustutkimusta.

Työn tekemisestä ja sen filosofiasta

Vaino on samaa mieltä filosofi Maija-Riitta Ollilan kanssa siitä kolmen H:n periaatteesta, mitä työn pitäisi olla (TTL:ssakin): hauskaa, helppoa ja haaveellista. Tämä erityisesti vastakohtana työyhteisökouluttajien usein esittämille kolmelle V:lle: vaikeaa, vastuullista ja vastenmielistä. Vapaa-aikaan sijoittuvatkin sitten kaikki inspiroivat K:t: kiihottavaa, kiinnostavaa…

Työn hauskuus on tärkeätä. Kuten Maija-Riitta Ollila on todennut: "jos tuo päivä on kulunut omien asenteiden vuoksi viheliäisessä kärsimyksessä, kun mitään tosiasiallista hätää ei ole mailla halmeilla, kyseessä on järjetön tuhlaus". Ollilan mukaan ehto työn kokemisesta helppona on itsetärkeydestä luopuminen. Työn haaveellisuus merkitsee unelmia. Miten kehitän toimintaani tästä eteenpäin? Tähän kokonaisuuteen kuuluu sekä vastuullisuus että itsemääräämisoikeus. Jotta työ olisi mielekästä, siihen pitää kuulua vastuu.

Raatamisen vaikutelma syntyy hiellä ja tuskalla. Mullistava tulos syntyy kevyesti ja helposti. Sopiva motto TTT:ssäkin.

Tuotetut riskit muuttuneessa maailmassa

Vainio viittaa Anthony Giddensin kirjaan ‘Beyond Left and Right, The Future of Radical Politics'.

"Elämme tuotetun riskin maailmassa sen sijaan, että kohtaisimme ulkoisen riskin. Tuotettu riski on tulosta ihmisten puuttumisesta sosiaalisen elämän ehtoihin ja luontoon. Siitä syntyvän ‘elämänpolitiikan' vastattavaksi jäävät seuraavat haasteet: ympäristön tuho, köyhyys, mielivaltainen vallankäyttö ja väkivalta sosiaalisessa elämässä. Giddens sanoo, että tuotetun riskin maailmassa, sen jälkeen kun olemme voimallisesti muuttaneet luontoa ja yhteisoja, mikään elämäntapa ei enää lankea meille luonnostaan. Meidän on erikseen mietittävä mitä syömme, mitä juomme, mitä kulutamme, mitä vaadimme työelämältä, millaista seksuaalielämää tavoittelemme ja mitkä ovat harrastuksemme. "

"Ajattelutapa tuntuu omituiselta, kun olemme tottuneet olemaan sitä mieltä, että yhtäällä on suuria yhteiskunnallisia makrokysymyksiä ja toisaalta pieniä yksityisiä valintoja, joilla ei juurikaan ole liittymiä yhteiskuntia liikuttaviin lainalaisuuksiin. Mutta ei ole yhdentekevää miten miljardit ihmiset tavoittelevat yksityistä onneaan. Onko onni hillitöntä kuluttamista vai ehkä itsearvostusta ja ehjiä yhteisöllisiä suhteita?"

Vaino pohdiskelee, mitä tämä ‘elämänpolitiikka' merkitsee suhteessa ympäristölääketieteeseen ja työlääketieteeseen? Pitäisikö meillä olla vain yksi ja yhteinen ‘elämänlääketieteen' tutkimuslaitos? Mutta hän ei näe, että ympäristölääketiede ja työlääketiede olisivat kilpailijoita vaan toistensa täydentäjiä. Työlääketieteen vahvuutena on vankka yksilölääketieteellinen osaaminen – yksilötason riskinarviointi ja sairauksien diagnosointi, kun taas ympäristölääketiede on erityisesti väestötason ehkäisevää lääketiedettä. Tärkeintä on, että eri lähtökohdista haetaan keinoja tukea pientä ihmistä.

Työterveyshuollon erikoisalasta ja tutkimuksesta

Koulutusasioista puhuttaessa Vainio haluaa tehostusta. " Työterveyshuollon ja työsuojelun ammattihenkilöstön ja tarvittavien asiantuntijoiden koulutusta on tehostettava, sillä nykyinen koulutusjärjestelmä ei kykene tuottamaan tarpeeksi henkilöstöä täyttämään eläkkeelle siirtyvien jättämät aukot. On arvioitu, että esimerkiksi työterveyshuollon erikoislääkäreiden koulutustoimia tarvitaan ainakin kaksinkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Erikoistumispalvelussa TTL-jakso on mielestäni tärkeä, ja sen korvaaminen muulla koulutuksella ei voi olla pysyvä ratkaisu. TTL-jakson aikana, ja siihen liittyen, koulutukseen pitäisi saada sisällytetyksi syventävä jakso, joka voi toimia sisäänajokaistana tutkimustyöhön: työterveyshuolto ei voi olla varteenotettava lääketieteen erikoisala ilman omaa tutkimusta ja tutkijakoulutusta. Ongelmat tulevat käytännöstä, ja alan senioreiden velvollisuus on taata alan tulevaisuus, ohjata väitöskirjatöitä, ja antaa alan tutkijakoulutusta. Tutkijakoulutuksen järjestämisessä ja kehittämisessä TTL:n on päästävä tehokkaampaan yhteistyöhön yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa. "

Tutkijasta ja asiantuntijasta johtajaksi

Professori Harri Vainio on aktiivitutkija - ei pelkästään tutkimusryhmän johtaja. Hän on tänäkin vuonna julkaissut PubMedin mukaan kaksi artikkelia, joissa hän on ensimmäisenä kirjoittajana ja yhden jossa hän on ainoa kirjoittaja. Kuinka muutos aktiivitutkijasta pääjohtajaksi onnistuu?

Vainio viittaa Maija-Riitta Ollilaan, jonka mukaan tulevaisuuden menestyjä on sekasikiö, hybridi, jolla on oltava juuret ja siivet. "Yksi ihmisen unelmista on toteuttaa oma potentiaalinsa. Kolmekymmentä vuotta tutkijanelämää, siitä puolet Maailman terveysjärjestön hallinnoimassa syövän syntyyn ja ehkäisyyn erikoistuneessa tutkimuslaitoksessa Alppien kupeessa Lyonissa, gastronomian mekassa, Cote de Rhonen ja Beaujolais'n välissä. Tiedämme yhä enemmän yhä vähemmästä. Tieteessä ihminen on huolellisesti pilkottu tutkittavissa oleviin osasiin. "

Vainion mukaan tästä on pitkä hyppy TTL:n pääjohtajan rooliin, sillä pääjohtaja ei ole tutkija, ei ensisijaisesti asiantuntijakaan, vaan hänellä on lähinnä kapellimestarin tai valmentajan rooli.

Vainio jatkaa: "Yksinäisten sankareiden aika on ohi, onneksi! Pääjohtajankaan ei tarvitse tietää ja osata kaikkea yksin. Tuon mukanani aikaisemmat kokemukseni, tietoni, harhaluuloni, unelmani ja uskomukseni. Maailmassa jossa uusia ideoita synnytetään yhdessä, egonpalvojat ovat väistyvä kanta. Hyvin toimiva työyhteisö tekee tulosta. TTLssa tarvitaan dynamiikkaa, joka muistuttaa luovan ongelmanratkaisun prosesseja, joissa ryhmässä tuotetaan innovaatioita. Onnistuminen on joukkuelaji, jossa keskeistä on taito pelata hyvin yhteen. Valmentaja ei saa haitata pelaajien valista yhteispeliä. Tulevia ongelmia ei yksin ratkaista. Johtajan tehtävä on luoda joukkueen henki, saada työyhteisö eläväksi. Johtajan tehtävä on pitää huolta siitä, että ihmiset saavat itsestään ja muista parasta esiin. Se vaatii hyvää pelisilmää, ja jatkuvaa oppimista. Meiltä kaikilta."

Pääjohtaja Vainio kannattaa jokapäiväistä hyötyliikuntaa – pyöräilyä töihin, portaita ylös-alas kun mahdollista. Lyonin ympäristö antoi hänelle ainutlaatuiset mahdollisuudet patikointiin vuorilla ja viinialueilla, ja talvella hiihtoon. Vainio on myös Vierumäen tenniskurssien vakioasiakas. Hän tunnustautuu elokuvafaniksi: "Minua kiinnostavat erityisesti pienimuotoiset leffat ja persoonalliset ohjaajat, joilla on sanomaa – a'la Aki Kaurismäki."