Työperäinen altistuminen ja herkistyminen punkeille

Johdanto

Eri ihmisille sana punkki merkitsee eri asioita. Useimmille punkista tulee mieleen puutiainen, Ixodes ricinus. Puutiaisia tavataan Suomesta ainakin kahdeksan eri lajia, ja maailmanlaajuisesti noin 700 lajia (Harwood ja James 1979). Erityisesti terveydenhuollon parissa työskenteleville voi syyhypunkki Sarcoptes scabiei olla tuttu. Myös syyhypunkkeja on olemassa useita eri lajeja, ja ne ovat usein erikoistuneita tiettyyn isäntäeliöön (Harwood ja James 1979). Eläinlääkärit, lemmikkien omistajat ja muut eläinten kanssa työskentelevät ovat voineet törmätä muihin eläinten loispunkkeihin, esimerkiksi kissojen ja koirien korvapunkkeihin tai talipunkkeihin. Pelloilla, puutarhoissa tai kasvihuoneissa kasvinviljelyä harjoittavilla henkilöillä on ehkä kokemuksia kasvien loisista tai varastotuholaisista.

Kuopion aluetyöterveyslaitoksella tutkitaan sisätilojen punkkeja, huonepöly- ja varastopunkkeja, jotka muiden punkkien tavoin kuuluvat luokan hämähäkkieläimet lahkoon Acari (Hughes 1976). Punkkeja tunnetaan noin 30 000 lajia ja Suomestakin lähes 1 000 lajia (Krantz 1978, Lehtinen 1985). Acari-lahkossa on seitsemän alalahkoa. Esimerkiksi puutiaispunkit kuuluvat Metastigmata-alalahkoon, kun taas huonepöly- ja varastopunkit Astigmata-, Prostigmata-, Mesostigmata- ja Cryptostigmata-alalahkoihin (Hughes 1976). Huonepöly- ja varastopunkit ovat pieniä (< 2mm), vaaleita, paljaalle silmälle näkymättömiä punkkeja (Kuva 1; Krantz 1978). Ne viihtyvät lämpimissä (>25(C) ja kosteissa (RH 75-80 %) olosuhteissa. Huonepölypunkit on yhteinen nimitys huonepölyssä yleisesti esiintyville punkkilajeille ja niiden pääravintona on ihmisen ihohilse. Yleisimpiä huonepölypunkkilajeja ovat Dermatophagoides pteronyssinus, Dermatophagoides farinae ja Euroglyphus maynei. Varastopunkit elävät pääasiassa varastoissa ja varastoiduissa tuotteissa kuten viljassa, heinässä ja oljissa ja ne syövät mm. homeita, hiivoja ja orgaanista jätettä. Yleisiä varastopunkkilajeja ovat mm. Acarus siro, Lepidoglyphus destructor ja Glycyphagus domesticus (Klen amp Leskinen 1985, Fain ym. 1990). Huonepöly- ja varastopunkit viihtyvät hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja niitä on löydetty mm. maatiloilta, ravintoloista, elintarvikeliikkeistä sekä toimistoympäristöstä.

Kuva 1. Punkin perusrakenne, esimerkkinä Mesostigmata-alalahkoon kuuluva punkki.

Punkkialtistumisen terveyshaitat

Ihmiselle punkit voivat aiheuttaa haittaa eri tavoin (Guerin 1990). Suora kosketus punkkiin voi aiheuttaa ihottuman (dermatitis) tai muun kudosvaurion (Pirilä ja Kilpiö 1954). Loisten tapauksessa tulee kyseeseen veren tai muiden nesteiden vuoto vaurioituneesta kohdasta ja samalla punkki voi tartuttaa ihmiseen patogeenisen mikrobin: Borrelian, Spinokeetan tai aivokuumeviruksen (Harwood ja James 1979). Yhtenä nykyään hyvin yleisenä haittana on punkkien aiheuttamat allergiset reaktiot. Esimerkiksi ihottumat, silmien sidekalvon reaktiot, nuha ja astman oireet voivat olla seurausta altistumisesta punkeille, niiden osasille tai jätöksille (Bernstein 1997).

Työympäristön punkkiallergeenit

Allergeeneille altistuminen johtaa allergisiin sairauksiin. Punkkiallergeenit kiinnittyvät pääasiassa halkaisijaltaan yli 10 (m:n hiukkasiin, jotka eivät pysy ilmassa pitkään, vaan laskeutuvat nopeasti pinnoille (Chapman 1998). Punkkiallergeeneja on havaittu esiintyvän eniten punkin ulosteessa (Tovey ym. 1981). Allergeeneille altistutaan pääasiassa hengittämällä ulosteperäisiä hiukkasia, jotka sisältävät ruoan osia/jätteitä tai ruoansulatusentsyymejä. Hiukkasia ympäröi vettä läpäisevä kalvo, josta antigeenit irtoavat helposti kosteissa olosuhteissa, esim. limakalvoilla (Ledford 1994).

Huonepöly- ja varastopunkkiallergeeneja on tähän mennessä tunnistettu useita kymmeniä. Tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä huonepölypunkkien allergeeneihin, mutta viime vuosina myös varastopunkkien allergeeneja on tutkittu runsaasti (Liebers ym. 1996, Stewart ja Thompson 1996, Thomas ja Smith 1999, Olsson ja van Hage-Hamsten 2000). Huonepölypunkeista varsinkin Dermatophagoides-lajien allergeenit ovat hyvin tunnistettuja ja kyseisen suvun lajeilta on löydetty yhteensä yli 30 IgE:tä sitovaa komponenttia (Olsson ja van Hage-Hamsten 2000). Punkkiallergeenit jaetaan 18:aan ryhmään biokemiallisen koostumuksen, aminohappojärjestyksen ja molekyylipainon mukaan. Allergeeneja on tunnistettu seuraavilta huonepöly- ja varastopunkeilta: Dermatophagoides farinae, D. microceras, D. pteronyssinus, Euroglyphus maynei, Acarus siro, Lepidoglyphus destructor, Tyrophagus putrescentiae, Blomia tropicalis ja Glycyphagus domesticus.

Työperäisen altistumisen ja herkistymisen arviointi

Siitä asti kun Dermatophagoides spp. punkkien ja huonepölyallergian välinen yhteys todettiin (Voorhorst ym. 1964), on yhä enemmän julkaistu tietoa huonepölypunkkien ja allergioiden yhteydestä (mm. Platts-Mills ja Chapman 1987, Platts-Mills ja de Weck 1989, Platts-Mills ym. 1992 ja 1997). Vastaavasti varastopunkit on todettu erityisesti karjatalouden, viljanviljelyn ja sen liitännäisalojen allergiaa aiheuttaviksi lajeiksi (mm. van Hage-Hamsten ym. 1987, Cuthbert 1990, Iversen ym. 1990, Patussi ym. 1994, Iversen ja Hallas 1995, Kronqvist ym. 1999, Müsken ym. 2000). Maatalouden muilla aloilla mm. siipikarjan loispunkit, kuten Dermanyssus gallinae ja Ornithonyssus sylviarum, ovat todistetusti allergioiden aiheuttajia (Lutsky ym. 1984, Baselga ym. 1996) samoin kuin kasvihuoneiden ja sitrusviljelmien punkit (mm. Tetranychidae heimon lajit; Reunala ym. 1983, Delgado ym. 1994, Kim ym. 2000, 2001, Astarita ym. 2001).

Suomalaisen ammattitautitilaston mukaan vuosittain punkkien aiheuttaman ammattitaudin saa 50-150 työntekijää (Ammattitaudit, Taulukko 1). Pitkään suurin osa sairastuneista oli maatalouden parissa työskenteleviä, mutta vuoden 1994 jälkeen syyhypunkin aiheuttamien ammattitautien osuus on kasvanut ja tuonut mukanaan terveydenhuollon ammattilaiset punkkien vuoksi sairastuneiden joukkoon.

Taulukko 1. Punkkien aiheuttamat ammattitaudit Suomessa vuosina 1990-2000.

Altistumisen ja herkistymisen arvioinnissa voidaan lähteä liikkeelle joko ympäristöstä tai ihmisestä. Altistumisen tasoa selvitämme määrittämällä ympäristön punkkeja Kuopion aluetyöterveyslaitoksella palvelutoimintana. Tässä menetelmässä etsitään kohteesta imuroidusta laskeutuneesta pölystä tai materiaalinäytteestä mikroskoopin avulla punkit, määritetään niiden laji ja lasketaan lukumäärä. Voimme määrittää pölynäytteistä myös kahta huonepölypunkkiallergeenia Der p 1 ja Der f 1. Lisäksi analysoimme pölynäytteistä guaniinia, mikä on hämähäkkieläinten aineenvaihdunnan tuote ja sitä löytyy runsaasti punkkien ulosteesta. Etsittäessä syytä työntekijän allergisille oireille, Kuopion aluetyöterveyslaitoksella on tarjolla IgE-luokan vasta-aineanalyysejä (AlaSTAT, DPC Finland Oy) yhdeksälle huonepöly- ja varastopunkille.

Altistumisen ehkäisy

Punkkeja esiintyy kaikkialla sisätiloissa. Täten altistuminen ja herkistyminen punkeille on mahdollista sekä kodeissa että työpaikoilla. Allergia varastopunkeille on yleisempää kuin esimerkiksi homeallergia. Punkkeja voi torjua tehokkaalla siivouksella ja muuttamalla olosuhteet punkeille epäsuotuisiksi, toisin sanoen pitämällä ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus riittävän alhaisina. Punkit kuolevat joko yli 60(C:n pesussa tai alle -18(C:n pakkasessa (vähintään yksi vuorokausi). Pakastamisen jälkeen kuolleet punkit ja allergeenit tulee imuroida, ravistella tai pestä pois vaatteesta.