Työterveyslääkärit tarvitsevat tutkijakoulun
Millään spesialiteetilla ei ole tulevaisuutta ilman omaa tutkimusta. Työlääketieteen ja työterveyshuollon lääkärien tekemä tutkimus on viime vuosina taantunut - ainakin verrattaessa tutkimuksen määrää esimerkiksi yleislääketieteen rähjähdysmäisesti lisääntyneeseen tutkimukseen. Ei riitä, että tutkimuksen teko jätetään tutkimuslaitosten - siis pääasiassa Työterveyslaitoksen vastuulle, vaan käytännön työterveyslääkärit on saatava mukaan alan tutkimuksiin ja tekemään väitöskirjoja. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan erityistoimenpiteitä.
Käytännön työterveyshuoltotyötä tekevien lääkäreiden tutkijamahdollisuuksia on arvosteltu ja totta on, että tutkimustyön tekeminen käytönnön työn ohella voi olla vaikeaa. Kuitenkin tulee muistaa, että tähän asetelmaan liittyy myös etuja. Tutkimusajatukset ja -ideat, jotka syntyvät käytännön kokemuksesta voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia ja oikeita, mutta valtavirtatieteelle vieraita, joskin piristäviä. Näiden uusien ajatusten tavallisin ongelma liittyy tutkittavuuteen; onko olemassa menetelmiä, joilla esitettyihin kysymyksiin voitaisiin vastata.
Toinen käytännön työterveyshuoltoa tekevän tutkijan etu liittyy aikaan. Tutkimuslaitoksessa tai yliopiostossa työskentelevällä tutkijalla on usein kiire. Väitöskirja pitäisi saada aikaan viidessä vuodessa ja sen jälkeen hypätään projektista toiseen - mistä vain rahaa on saatavissa. Sen sijaan käytännön lääkärillä voi olla mahdollisuus pitkiinkin seuranta-aikoihin. Tästä esimerkkinä olkoon Markku Huvisen erinomainen kirja, jonka osajulkaisut julkaistiin vuosina 1993-2002.
Kolmas käytännön työterveyslääkärin etu liittyy interventiotutkimuksiin - seikka, johon Työterveyslaitoksen tuleva pääjohtaja Harri Vainio on kiinnittänyt huomiota. Interventiotutkimuksissa tarvitaan myös pitkäaikaista ja vain ajoittain toistuvaa intensiivistä seurantaa. Lisäksi paikallisolojen tuntemus on välttämätöntä interventioiden onnistumiselle.
Käytännön työ ei siis välttämättä ole rasite - se voidaan nähdä myös etuna. Käytännön työskentelyä auttaa myös se, että oman tieteellisen työn kautta kriittien tapa käsitellä omaa työtä kehittyy. Tutkimustyön aihe voi olla myös sellainen, että on välitöntä hyötyä työterveyshuollon toteuttamiselle tai työterveyshuollon piirissä olevalle yritykselle. Tällöin itse käytännön työn ja tutkimustyön raja hämärtyy.
Millaista tukea tarvitaan?
Työterveyslääkäreille tulee perustaa tutkijakoulu. Tutkijakoululla tarkoitan yhteenliittymää, joka järjestää ohjausta, koulutusta, tapaamisia ja organisoi vertaisavun. Kannustavan asenteen merkitystä ei voi aliarvioida. Miten ja kuka ja minne tämä organisoidaan, on mielestäni ensisijaisesti alan professorien tehtävä. Mutta on täysin selvää, että nykyisellä työterveyshuollon/työlääketieteen professorijärjestelyillä, joissa professorit ovat pääosin Työterveyslaitoksen osapäivätoimisia (jopa 1/5 ) professoreita, homma ei yksinomaan järjesty. Tarvitaan myös muuta apua ja sitä on saatavissa yliopiostojen apulaisopettajilta, Työterveyslaitoksen tutkjoilta, tutkimustyötä tehneiltä työterveyslääkäreiltä, muiden erikoisalojen tutkijoilta jne. Hanke on nähtävä kaikkien yhteisenä ponnistuksena.
On myös muodostettava uudentyyppisiä rahoitustapoja. En näe mahdottomana sitä, että jotkut työnantajat voisivat antaa työterveyslääkärilleen aikaa tutkimustyön tekemiseen, jos hanke on myös työnantajan kannalta kiinnostava ja jos näin voidaan taata pätevän henkilökunnan töissä pysyminen.
Parasta olisi, jos tutkijakoulu voitaisiin organisoida yhteen ja vain yhteen yliopistoon. On selvää, että yhdessä yliopistossa olevaa 20 väitöskirjan tekijään tuetaan aivan eri tavoin kuin neljää tekijää viidessä yliopistossa. Tämän toteuttaminen vaatii taas professorikunnan yksimielisyyttä ja kaukonäköisyyttä. On syytä muistaa, että työterveyshuollon apulaisopettajiakaan ei aluksi saatu kaikkiin yliopiostoihin - eikä niitä varmasti vieläkään olisi joka paikassa, jos ei olisi hyväksytty sitä, että on järkevintä antaa jonkun toimia ensin päänavaajana.
Ja nyt haluan kuulla mielipiteitä!
Ainakin Kuopion yliopistossa asiasta tullaan keskustelemaan. Mutta ensisijaisesti haluan nyt kuulla asiasta mielipiteitä. Haluan myös, että tutkijakoulusta mahdollisesti vähänkin kiinnostuneet työterveyslääkärit ottaisivat minuun yhteyttä. Minulla on myös kerättynä koko joukko erilaisia aiheita, osa jopa suhteellisen pitkälle kehiteltyjä kokonaisuuksia väitöskirjojen tekemiseksi. Tekijöitä puuttuu. Onnellisinta tietysti olisi, jos väitöskirjan teosta kiinnostuneella olisi itsellään oma aihe.
Yhteydenotot pyydän sähköpostilla (Markku.Seuri@ttl.fi) tai puhelimella 050-303 2683.
Kenenkään valtuuttamatta lehden toimittaja Markku Seuri patistaa työterveyslääkäreitä tutkimaan. Lukekaa juttu ja antakaa hänelle kommentit!