"Ihmedieetit" painon hallinnassa - Todellinen apu vai katteettomia lupauksia?

"Uuteen elämäntapaan" opastavat dieetit

"Elämäntapadieeteille" on tyypillistä, että niiden luvataan paitsi hoikistavan, myös ehkäisevän monia sairauksia. Osassa niistä (Atkins, Zone, Montignac) hiilihydraattien määrää ja laatua on rajoitettu, jolloin niiden rasva- ja proteiinipitoisuus on yleisesti suositeltua suurempi. Ryhmänä tämäntyyppisistä dieeteistä näkee käytettävän nimityksiä vähähiilihydraattinen dieetti tai proteiinidieetti.

Atkinsin dieetin mukaan energiasta pitää 30–35 % saada proteiinista, 60–70 % rasvoista ja vain 5–10 % hiilihydraateista. Tähän pääsee syömällä runsaasti rasvaa ja proteiinia sisältäviä ruoka-aineita kuten lihaa, kananmunia, kermaa ja voita. Hiilihydraattipitoisia ruokia kuten sokeria, leipää, perunaa, maitoa, hedelmiä, marjoja ja kasviksia tulee sen sijaan välttää. Dieetti on erittäin eläinrasva- ja kolesterolipitoinen, mutta sisältää niukasti ravintokuitua sekä monia vitamiineja ja kivennäisaineita. Niiden saanti neuvotaan turvaamaan ostamalla ravintovalmisteita.

Zone-dieetin mukaan jokaisen aterian tulee sisältää energian kokonaissaannista proteiinia 30 %, rasvaa 30 % ja hiilihydraatteja 40 %. Leipä ja pasta ovat vältettävien listalla. Rasvan määrän ja laadun osalta dieetti vastaa yleisiä suosituksia, mutta sisältää turhan paljon proteiinia. Dieettiä varten neuvotaan laskemaan päivittäinen proteiinin tarve erilaisten kehon mittausten, taulukoiden ja laskukaavojen avulla. Suomeenkin on perustettu kaupallisia keskuksia, joissa opastetaan dieetin saloihin. Zone -kirjoissa esitettyjä dieetin vaikutuksista kertovia tuloksia ei löydy tieteellisestä kirjallisuudesta.

Montignacin dieetissä teilataan "kaloriteoria" vanhana oppina. Kuitenkin sitä noudattavan päivittäinen energiansaanti jää noin 1200 kcal:iin (5,2 MJ). Dieetin mukaan mm. porkkana, punajuuri, peruna ja vesimeloni sisältävät huonoja hiilihydraatteja ja ovat sen vuoksi kiellettyjä. Erityisen haitallisena pidetään rasvan ja hiilihydraattien syömistä samalla aterialla, samoin sokeria, jonka vaikutuksia verrataan alkoholin ja huumeiden haittoihin.

Glykemiaindeksiin (GI) perustuvassa dieetissä on päähuomio hiilihydraattien laadussa. GI kertoo, kuinka nopeasti ruoka-aine nostaa veren sokeripitoisuutta glukoosiin verrattuna. Suuren indeksin omaavia ruokia (esim. sokeri, valkoiset leivät ja puurot, peruna) neuvotaan välttämään ja käyttämään niiden sijaan matalan indeksin omaavia ruokia kuten täysjyväleipää, -puuroa, -pastaa ja -riisiä sekä papuja ja linssejä. Niiden katsotaan laihduttavan sen vuoksi, että ne ehkäisevät veren sokerin jyrkkiä vaihteluita ja pitävät siten nälän tunteet loitolla.

Elämäsi kuntoon -dieetin keskeinen periaate on, että tiettyjä ruoka-aineita ei nautita samalla aterialla. Puoleen päivään mennessä saa syödä vain hedelmiä ja hedelmämehuja, eikä proteiinia ja hiilihydraatteja pidä syödä samalla aterialla. Esimerkiksi liha- ja kalaruokien yhteydessä vain kasvikset ovat sallittuja, mutta perunaa, riisiä, makaronia tai leipää ei saa syödä. Myös maitovalmisteita pidetään haitallisina, juustoa lukuun ottamatta.

Veriryhmädieetissä kullekin veriryhmälle on annettu tarkat ohjeet sallituista ja kielletyistä ruoka-ainesta, tarvittavista ravintolisistä ja sopivasta liikunnasta. Esimerkiksi O-veriryhmän dieetti sisältää runsaasti eläinproteiinia, kun taas A-veriryhmän dieetti painottuu kasvikunnan tuotteisiin ja esimerkiksi kasviöljyn kerrotaan laihduttavan A-veriryhmäläisiä.

Pikadieetit ja "ihmepilleri -dieetit"

Pikadieetit on tarkoitettu noudatettaviksi vain muutaman päivän tai viikon ajan. Niille on tyypillistä tarkka ohje siitä, mitä dieettijakson aikana tulee syödä kullakin aterialla. Dieettien päivittäinen energiamäärä vaihtelee 700–1200 kcal:n (2,9–5,2 MJ) välillä.

Kaalisoppadieetissä kasviksista valmistettavaa keittoa saa syödä mielin määrin. Sen lisäksi voi syödä eri päivinä vain paria ruoka-aineita, esimerkiksi banaania ja rasvatonta maitoa tai tomaatteja ja keitettyä naudanlihaa. Dieetin sisältämien ruokien uskotellaan kuluttavan energiaa enemmän kuin ne tuottavat. Hedelmädieeteissä kerrotaan greipin ja ananaksen entsyymien polttavan kehon rasvoja ja saavan siten laihtumisen aikaan. Muna-valkoviinidieetin kerrotaan laihduttavan sen vuoksi, että se polttaa kehon rasvoja ja pitää nälän tunteet loitolla. Aineenvaihduntadieetti (tehodieetti, vichy-dieetti) on erittäin proteiinipitoinen, mutta sisältää vain vähän rasvaa ja hiilihydraatteja. Vettä neuvotaan juomaan päivittäin kolmisen litraa. Dieetin aikana painon pitäisi alentua 9 kg kahdessa viikossa ja muuttaa aineenvaihduntaa siten, ettei paino nouse seuraavien kolmen vuoden aikana. "Ihmepilleri -dieettien" uskotellaan laihduttavan sen vuoksi, että ne sisältävät jotakin rasvaa polttavaa tai ruokahalua vähentävää ainetta (esim. karnitiini, kitosaani, kromi, CLA, omenaviinietikka, pyruvaatti, sitriini). Monien valmisteiden yhteydessä annetaan ruokavalio- ja liikuntaohjeita (esim. "sitriinipillereitä" sisältävä Hyvän tuulen dieetti).

Tutkittua tietoa niukasti

Vain muutaman ihmedieetin vaikutuksia on tutkittu tieteellisesti. Näihin kuuluvat ketogeeniset dieetit (hiilihydraatteja alle 60 g/vrk; mm. Atkinsin dieetti), glykeemiseen indeksiin perustuva dieetti sekä eräät "ihmepillereiden" sisältämät laihduttaviksi väitetyt ainesosat.

Ketogeeniset dieetit - tietoa vain lyhyeltä ajalta

Erityyppisten dieettien vaikutuksia selvittäneen katsauksen (Kennedy ym. 2001; aineistona yli 10 000 henkilöä) mukaan ruokavalio oli ravintosisällöltään paras ja lihavuus vähäisintä henkilöillä, joiden ruokavalio sisältää runsaasti hiilihydraatteja (> 55 energia%), mutta niukasti rasvaa (< 30 energia%). Huonoin oli tilanne sekä ruokavalion että lihavuuden suhteen henkilöillä, joiden ruokavalio vastasi lähinnä ketogeenistä dieettiä (hiilihydraattien osuus < 30 energia%). Uudempi ketogeenisten dieettien vaikutuksia käsittelevä systemaattinen katsaus (94 tutkimusta, dieetin kesto miltei kaikissa < 3 kk) osoitti, että painon lasku oli yhteydessä pienentyneeseen energian saantiin, mutta ei hiilihydraattien vähäisyyteen (Bravata 2003).

Kahdessa tuoreessa Atkinsin dieettiä koskevassa tutkimuksessa paino laski ja sekä rasva- että glukoosiaineenvaihdunnassa tapahtui myönteisiä muutoksia puolen vuoden aikana enemmän tutkimusryhmässä (Atkinsin dieetti) kuin kontrolliryhmässä (vähärasvainen dieetti) (Foster ym. 2003, Samaha ym. 2003). Vuoden seurannassa ero painon muutoksessa ryhmien välillä ei ollut enää kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (Foster ym. 2003). Näiden tutkimusten tulosten tulkintaa vaikeuttaa suuren potilaskadon (40–50 %) lisäksi mm. ruokavalioiden noudattamisen huono kontrollointi (Ware 2003). Samahan ym. (2003) tutkimuksessa kontrolliryhmä laihtui puolen vuoden aikana vain pari kiloa, mikä viittaa siihen, että ryhmälle annettu ohjaus oli tehotonta. Vastaavanlaista ruokavaliota noudattaneilla keskimääräinen painon lasku on yleensä vaihdellut 4-12 kg:n välillä (Suomen lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä 2002).

Laihtumisella on aina, riippumatta dieetin koostumuksesta, myönteinen vaikutus rasva- ja glukoosimetaboliaan. Näin ollen Atkinsin dieettiä koskevat uudet tulokset eivät anna lisävalaistusta siihen, miten dieetti vaikuttaa terveyteen ja onko se turvallinen pitkän aikaa noudatettuna (Bravata ym. 2003, Bray 2003, Freedman ym. 2003).

GI-dieetti – näyttöä sekä puolesta että vastaan

Glykemiaindeksia ja painon hallintaa koskevat tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Valtaosa niistä viittaa kuitenkin siihen, ettei pelkästään GI:hin perustuvasta ruokavaliosta ole etua yleisesti suositeltuun vähärasvaiseen laihdutusruokavalioon verrattuna (Raben 2001). Pienen indeksin omaavia ruoka-aineita kannattaa kuitenkin suosia, sillä ne ovat kuitupitoisia ja niillä on veren sokeri- ja insuliinipitoisuutta tasaava vaikutus (Haapa ja Aro 2003).

Ruokiaan ei kannata kuitenkaan valita pelkästään taulukoiden GI -lukemien perusteella. Esimerkiksi monien leivonnaisten, suklaan ja jäätelön GI on melko pieni, mutta rasva- ja energiapitoisuus suuri. Toisaalta peruna sopii suuresta GI:stä huolimatta myös laihduttajan ruokavalioon, sillä aterian muut komponentit kuten proteiini, rasva ja ravintokuitu tasoittavat sen verensokeria kohottavaa vaikutusta.

Tämän hetken näkemyksen mukaan ei ole näyttöä siitä, että haiman liiallinen insuliinin eritys olisi lihavuuden syy, kuten usein väitetään hiilihydraattien osalta rajoitettujen dieettien yhteydessä. Terveellä ihmisellä haima erittää aina tarvittavan määrän insuliinia veren sokeritasapainon ylläpitämiseksi (Freedman ym. 2001).

Muut ihmedieetit – mainonnan perusteet katteettomia

Vain joidenkin "ihmepillereiden" sisältämien aineiden (esim. pyruvaatti, kitosaani ja CLA) vaikutuksista löytyy tutkimuksia, mutta useimmat niistä ovat laadullisesti heikkoja. Aineiden laihduttava vaikutus on teoriassa mahdollisia, mutta ihmistutkimuksissa sitä ei ole voitu näyttää toteen. Norjassa tehdyn selvityksen mukaan CLA:ta sisältävistä valmisteista voi olla haittaa tiettyjen ihmisryhmien terveydelle. Sen vuoksi Norjan terveysviranomaiset ovat varoittaneet niiden käytöstä raskaana olevia ja imettäviä naisia sekä henkilöitä, joilla on sydän- ja verisuonisairauksien tai tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä (esim. insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä, kohonnut seerumin kolesteroli, ylipainoa). Jos "ihmepillereitä" kokeillessa laihtuu, se johtuu todennäköisesti placebo -vaikutuksesta. Kallis valmiste motivoi parantamaan ruokavaliota ja lisäämään liikuntaa, jolloin todellinen laihtumisen syy löytyy elintapojen muutoksesta.

Suomen lihavuustutkijat ry jakaa vuosittain laihdutuslimbo -palkinnon kiinnittääkseen huomiota lihavuuden ympärillä pyörivään epäasialliseen bisnekseen. Tähän mennessä kyseenalaisen kunnian ovat saaneet omenaviinietikka- ja veriryhmädieetti, joiden ohjeiden tueksi ja vaikutuksista ei löydy minkäänlaista tutkittua tietoa.

Miksi ihmedieetti laihduttaa?

Laihtuminen perustuu aina siihen, että energian saanti jää kulutusta pienemmäksi (Freedman ym. 2001, Kennedy ym. 2001). Muunlaiset selitykset dieetin laihduttavasta vaikutuksesta ovat katteettomia. Ihmedieettien noudattaminen pienentää energian saantia sen vuoksi, että niissä kaikissa "tyhjiä kaloreita" sisältävät ruoka-aineet on kielletty tai niiden käyttömäärää on rajoitettu (esim. leivonnaiset, sokeri, sokeroidut virvoitusjuomat, alkoholi). Vaikka esimerkiksi Atkinsin dieetissä voi periaatteessa syödä vapaasti rasvaa ja proteiinipitoisia ruokia, niitä ei käytännössä pysty syömään (ilman leipää, perunaa ym. dieetissä kiellettyjä ruokia) niin paljon, että päivittäinen energiansaanti nousisi 1400–1500 kcal:a suuremmaksi.

Ihmedieettien heikkouksia

Vaikka joistakin dieettikirjoista on tullut bestsellereitä, niiden suosio ei takaa dieetin toimivuutta ja terveellisyyttä. Varsinkin tiukkoja ja yksipuolisia kuureja kannattaa välttää, sillä ne ovat ravintosisällöltään puutteellisia tai epätasapainoisia. Erilaisten dieettien kokeilu voi johtaa jatkuvaan lihomis-laihtumiskierteeseen, mistä voi olla haittaa sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle.

Ihmedieettiin siirryttäessä paino laskee aluksi nopeasti. Tämä johtuu siitä, että energiaksi käytetään ensin kehon hiilihydraattivarastoja, joihin on sitoutunut runsaasti nestettä. Painon lasku on tällöin seurausta pääosin kehon kuivumisesta. Näin käy erityisesti Atkinsin dieetin noudattajille. Heidän elimistönsä joutuu ketoositilaan ruokavalion vähäisen hiilihydraattimäärän vuoksi ja diureesi voi jatkua 7–14 päivän ajan, minkä jälkeen painon lasku hidastuu. Kun dieetti lopetetaan, kehon neste- ja hiilihydraattivarastot täyttyvät ja paino nousee nopeasti entisiin lukemiin (Bray 2003). Tiukan kuurin aikana elimistö käyttää rasvan lisäksi energian lähteenä myös kehon proteiinivarastoja eli lihaksia enemmän verrattuna siihen, jos laihdutetaan hitaasti. Lihaskato puolestaan hidastaa perusaineenvaihduntaa ja voi vaikeuttaa painon hallintaa jatkossa.

USA:n sydänjärjetön asiantuntijat varoittavat ketogeenisten dieettien käytöstä, koska ne voivat lisätä sydän- ja verisuonisairauksien, kihdin, osteoporoosin ja syövän vaaraa ja altistaa varsinkin diabeetikot runsaan proteiinimäärän vuoksi munuaisvaurioille (St. Jeor ym. 2001).

Miten suhtautua ihmedieetti-intoiluun?

Lääkärillä on arvovaltansa vuoksi erinomainen mahdollisuus vaikuttaa potilaan käsityksiin siitä, millaisin keinoin liikakiloista kannattaa pyrkiä eroon. Ei liene kuitenkaan psykologisesti viisasta tyrmätä mitään ihmedieettiä, jos potilas kertoo noudattavansa sellaista, sillä se voi vaikuttaa haitallisesti hoitosuhteeseen. Ensin kannattaa arvioida, kuinka hyvin kyseinen dieetti vastaa yleisiä ruokavaliosuosituksia ja missä määrin siinä on vältettävälle dieetille ominaisia piirteitä (Taulukko «Taulukko A. Ihmedieeteille tyypillisiä kielteisiä piirteitä »1). Sen jälkeen voi virittää keskustelun dieetin noudattamisen mahdollisista hyödyistä ja haitoista.

Jos jokin dieetti on saanut potilaan innostumaan painonsa hallinnasta, tilannetta voi yrittää hyödyntää. Joillekin ihmedieetistä saatu kipinä voi olla käännekohta, joka motivoi kohentamaan elintapoja pysyvämminkin. Tämän artikkelin ihmedieeteistä GI -ruokavalio on tutkitusti turvallisin, eikä sen noudattamisesta liene ainakaan haittaa. Olennaista painon hallinnan kannalta on se, miten toimii varsinaisen laihdutusvaiheen jälkeen.

Mitä ihmedieettien tilalle?

USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan onnistuneesti laihduttaneiden painotuloksen pysyvyys selittyi sillä, että he noudattivat energiamäärältään rajoitettua vähärasvaista ruokavaliota ja harrastivat säännöllisesti liikuntaa (Klem ym. 1997). Tätä tulosta tukee Freedmanin ym. (2001) systemaattinen katsaus, jonka mukaan laihtuminen on tuloksekkainta ja turvallisinta ruokavaliolla, jossa on vähän rasvaa (20–30 energia %), mutta runsaasti kuitupitoisia hiilihydraatteja (55–60 energia%) ja kohtalaisesti proteiinia (10–20 energia%).

Haasteena on se, miten "terveellisen laihduttamisen" saisi tuntumaan ihmedieettejä houkuttelevammalta. Sen etuja kannattaa tuoda aktiivisesti esille, sillä ne ovat monin tavoin ylivoimaiset ihmedieetteihin verrattuna (Taulukko «Vähärasvainen (rasvaa 20-30 energia%) ja runsaasti ravintokuitua sisältävä ruokavalio verrattuna ihmedieetteihin. »2). Pysyviin tuloksiin pääsee parhaiten totuttautumalla vähitellen aiempaa vähärasvaisempaan ruokaan sekä lisäämällä kasvisten, marjojen ja hedelmien osuutta ruokavaliossa. Joillakin voi olla tarpeen pienentää myös ruoka-annosten kokoa. Vähärasvaisen ruokavalion periaatteet sopivat laihduttamisen lisäksi myös lihavuuden ehkäisyyn ja painon ylläpitoon laihduttamisen jälkeen. Duodecimin netti -sivuille on koottu luettelo oppaista, joita voi suositelle potilaille Ihmedieettien vaihtoehdoksi: www.duodecim.fi/kh/ (aikuisten lihavuus, linkki 2 = suositeltavaa kirjallisuutta).

Yhteenveto

Ihmedieettien avulla voi laihtua, mutta lupaukset painon hallinnasta niiden avulla ovat katteettomia. Ne eivät opasta tottumuksiin, joilla alentuneen painon saisi pysymään. Kaikissa dieeteissä painon aleneminen perustuu energian saannin vähenemiseen, eikä johonkin muuhun dieetin ominaisuuteen. Useimmat ihmedieetit ovat yksipuolisia ja ravintosisällöltään epätasapainoisia. Vain muutaman dieetin vaikutuksista on tutkittua tietoa ja sekin vain lyhyeltä ajalta.